Jääkaappikunta kasvaa.

Ajattelin vaan tulla kertomaan, että meille muuttaa huomenna sellainen pieni tyyppi! Sillä on ikää 14 viikkoa, neljä tassua, ja tosi monta pientä terävää naskalihammasta. Vuosia jatkunut jahkailu allergiasta ja koirakuumeesta sai päätöksensä, kun allergialääkäri antoi luvan hakea terhakkaan hepun pissimään parketeille ja kaluamaan pöydänkulmia.

Kasvattajalta oli allergialääkärin tuomiota odottelemassa jo valmiiksi pentu, ja äsken sain tietää että voin hakea sen huomisaamuna kotiin. Olen aina ollut eläinrakas, ja ennen M:ää ja typerää allergiaa myös aina ollut jonkin karvaisen otuksen emäntä. Syrän on siis pahasti ollut neljää tassua vajaa, ja tuntuu kerrassaan rikollisen onnelliselta tietää, että huomenna tähän aikaan kiellän pikkuherraa syömästä varpaitani tai syötän pentunappuloita pieneen kitaan (tai raakaravintoa, koulukuntansa kullakin).

Palaan kuvapäivityksen kera viikonloppuna, piti vaan heti pikaisesti saada jakaa kanssanne tämä ilouutinen, life is good!

Riemuiten,

MariaW

Voe tokkiinsa.

Nyt voisi todeta maailmankirjojen olevan hippasen vinksallaan. Meille nimittäin värvättiin siivousfirma tekemään perusteellisemman puunauksen joka toinen viikko loppukevään ajan. Yhdistelmänä todella paha siitepölyallergia + vanhanaikaiset ikkunat joihin ei saa asennettua siitepölytiiviistettä + hysteerinen kiire eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Toki joudumme imuroimaan ja kosteapyyhkimään useasti näin siitepölyaikaan, mutta perusteelliselle siivoukselle ei jää aikaa. Suhtauduin etukäteen kevyesti arvioiden kriittisesti koko asiaan, ja olin pomminvarma ettei kukaan voisi osata siivota kotiani yhtä hyvin kuin minä. Valikoin siivousfirman internetsivujen perusteella, enkä tiennyt lainkaan mitä odottaa.

Kun ensimmäisen siivouspäivän jälkeen tulin iltamyöhällä kotiin, olin lennähtää takamukselleni hämmästyksestä; koti oli i-ha-na! Normaalin perussiivouksen lisäksi kaikki pienet yksityiskohdat oli huomioitu: rosterinen veitsitukki oli kiillotettu, kynttilätuikuista oli puhdistettu noki, töpselienpäällystät oli hinkattu puhtaaksi, kylpyhuone kiilteli! Jopa aamulla petaamani sänky oli pedattu uudestaan kauniimmin, ja asunnon jokainen torkkuviltti ja koristetyyny oli aseteltu houkutteleviksi asetelmiksi. Huonekasvit oli kasteltu, roskiskaappi oli siivottu ja järjestelty, sanomalehdet oli viety kierrätykseen, ja pisteenä iin päälle tohvelini oli aseteltu eteiseen oven viereen odottamaan kotiintulijaa. Keittiön pöydällä oli lappu jossa kehoitettiin seuraavaksi kerraksi levittämään edellisenä iltana uuniin puhdistusaine vaikuttamaan jotta sen voisi pestä seuraavalla kerralla. Nirvana!

Soitin M:lle melko hysteerisessä tilassa, ja M totesi ykskantaan että mikäli minut saa edes joka toinen viikko kaiken stressin ja kiireen keskellä näin iloiseksi, niin tästä siivojasta ei hevin luovuta. (Onkohan rivien välistä luettavissa että olen yleensä jokseenkin kärttyinen...?) Laskimme illalla keittiön pöydän äärellä että kotitalousvähennyksen jälkeen meidän neliöillämme maksettavaa jää nelisenkymppiä kuukaudessa, kun jaamme summan kahtia. Uskon käyttäväni neljäkymmentä euroa kovin helposti johonkin paljon vähemmän iloa tuottavaan turhakkeeseen, mielummin jätän kahvilassa capuccinon juomatta tai käyn lukemassa lehdet kirjastossa niiden kotiinostamisen sijasta.

Vaikka olen aina ajatellut olevani siivoushullu, en silti laita laisinkaan vastaan että joku osaa siivota vielä minua paremmin. Tämä jumalainen nainen jopa sai irti kylpyhuoneen suihkunurkasta ne ruosteenruskeat tahrat joiden luulin lähtevän vain kylpyhuoneremontilla!

Älkää huoliko, joka toinen viikko tapahtuva suursiivous ei vapauta minua normaalilta viikkosiivoukselta eikä tiskirättitestailulta. Se ei myöskään tuo sitä autenttista onnentunnetta jonka saa vain jynssäämällä asunnon lattiasta kattoon, ja sen jälkeen istuksimalla parkettitolun tuoksussa kahvikupillisella. Sensijaan, se vapauttaa hurjasta määrästä stressiä, päästää minut siivouksen sijasta vaikkapa juoksulenkille, ja tukee hippusen kansantaloutta.

Ainakin täällä kehäteiden sisäpuolella kotitalousvähennys näytti tekevän kotisiivouspalveluiden käytöstä melko yleistä, ja tipotiessään näyttää olevan ajatus siitä että kotiinsa siivoojan palkkaava olisi laiska tai saamaton. Ovatko yleiset asenteet ulkopuolelta ostettavia kotitalouspalveluita kohtaan samantyyppisiä myös muualla Suomessa? Ja ennenkaikkea, kertokaahan, onko teillä ihania tai kamalia kotisiivojakokemuksia?

Jopa gardenia tykkää uudesta taitavasta siivoojasta, joka muistaa nyppiä kuivuneet lehdet pois.

(P.S. Keittiön ikkunanlaudalla on mylly poikineen: mummon tavaroista pelastettu sotavuosien jälkeen hankittu parmesanmylly, ja anopin vintiltä mukaankuljetettu jauhelihamylly joka on jauhanut vanhassa maatalossa hirven jos toisenkin.)

(P.P.S. Kotisiivousaiheesta on kysely sivupalkissa)

Rosterinpuhdistusta ja vähän muuta.

Vihdoinkin pieni hetki aikaa blogata. Sunnuntai-ilta, levy Fazerin sinistä ja tiskikoneen hyrinä- ja kyllä, ajattelin syödä koko levyn. Luen ja ihailen teidän innostavia, persoonallisia ja upeita blogeja melkein päivittäin, mutta takaraivossa jatkuvasti tikittävä kiirekello pitää huolen siitä etten sittenkään taida ehtiä bloggaamaan ihan joka sunnuntai kuten aiemmassa postauksessa kaavailin. Nyt kuitenkin istun tässä näppäimistön edessä suklaatahmaisine sormineni, joten eletään hetkessä. :)

Olen havainnut että meillä syödään lauantaisin yleensä paljon ja hyvin. Joidenkin miehet harrastavat lätkää, toisten autonrassausta. M:n ykkösharrastuksiin kuuluu ruoanlaitto. M on myös sitä mieltä että kauniisti katettu pöytä on puoli ruokaa, joten olen (käsittämätöntä kyllä) tottunut siihen että lauantai-iltapäivisin M silittää kankaisia lautasliinoja ja suunnittelee pöydän ulkoasua. Ajatelkaa nyt, supisuomalainen äijänköriläs silittämässä pellavaisia lautasliinoja!

Koska yhteiseloa on harrastettu jo jonkin aikaa, M:n ruoanalaittoharrastus on päässyt pahasti itsestäänselvääntymään. Kolme ruokalajia kynttilöiden ja huolella valittujen viinien kera saattaa solahtaa kitusiini päälle unohtuneissa hikilenkkivaatteissa, pahimmassa tapauksessa läppäriä samalla vilkuillen... ja me naiset vielä parjaamme miehiä käytöstavattomuudesta!

Tällä kertaa päätin jättää verkkarit naulakkoon ja kaivaa korkkarit talvinaftaliinista- parketti kiittää mustista jäljistä.

Karvakätinen kokki jälleen vauhdissa.

Minun piti ruokalajien välissä karata tepastelemaan korkokengilläni koreasti keikistellen ympäri asuntoa...

... ja käydä ihmettelemässä hassun hailakannäköistä lohta. Karvakäsi valisti kalan olevan nieriää.

Metsäsienimuhennosta, (espanjalaisia) uusia perunoita, nieriää ja valkoviini-voikastiketta.

Keittiön pöydän ylle on muuttanut valokuva Pariisilaisesta teebaarista, kynttelikkö on hankittu eräästä keittiötavarakaupasta sikahintaisena silloin kun kyntteliköt eivät vielä olleet kitch-muotia. (Pihileena se muistaa tällaiset asita pitkään...)

Koska siivoava ja kokkaava mies olisi jo yliluonnollinen, kokkaussessioiden jälkeinen puunausputsaus jää minun ja Wurthin rosterinpuhdistusaineen murheeksi. Öljyä, rasvaa ja kastiketahroja, olkaa hyvät!

... ihan kuin joku olisi lingonnut öljyä seinille?

Espanjasta roudattu siivousliina esiin, ja rosteripinnoille maltillinen suihkautus Wurtin RS-hoitoa.

Hankaliin kohtiin kunnon tujaus.

Pikkupikkukätöset töihin, rosteripinta pyyhitään pyörivin liikkein kuivalla pehmeällä liinalla. Jos liina on yhtään kostea homma menee keturalle.

Ja vot, eikös tullut puhdasta, vaikka itse sanonkin? Tässä ei ole käytetty minkäänsortin photoshoppausta tai muuta douppinkia, aine todella jättää pinnat lähikuvissakin tarkastelunta täysin puhtaiksi ja juovattomiksi, ei jälkeäkään muutama minuutti sitten yltäpäältä öljyisestä lookista.

Minä taidan nyt suunnata pehkuihin sulattelemaan viikonlopun syömisiä, jääkää te haukkomaan henkeä rosterisaavutusteni edessä ;) M tuli äsken kovaan ääneen kauhistelemaan suklaalevyäni josta on enään muutama rivi jäljellä, lienee parasta varautua henkisesti myös aamuiseen juoksulenkkiin....

Mukavaa viikon alkua!

Pikapäivitys

1) Sushipaketit ovat viimein muutamien osoitepulmien jälkeen lähdössä matkaan tänään- sushipuikot ojoon siis!

2) Meille muutti uusi lipasto eilen. Se parkkeerasi itsensä olohuoneeseen, ja parasta siinä on että se on kokonaan tarkoitettu minun vaatekaappikaaokseni ratkaisemiseksi! Saatte tänään myöhemmin postauksen vaatekaapista ja sen ojennukseensaamisyrityksistä.

3) Viikonlopun kokkailut menivät hyvin, mutta kuten hyvissä juhlissa usein käy, hyvä seura ja ruoanlaiton tohina verottivat kuvamateriaalia aikamoisesti. Saatte kuitenkin illemmalla (EDIT: eipäs kun joskus myöhemmin- ei pidä luvata näitä aikatauluja, kun en ikinä pysy niissä, anteeksi.) myös ohjeet kaikista ruoista joita kokkailimme, ja kuvia sikäli kun niitä on kameran uumenissa.

Nyt herkutteluviikonlopun jälkeen onkin taas aika palata arkeen, ihanaa perusruokaa ja peruselämää! Nautitaan uudesta viikosta, MariaW aloittaa nyt maanantaiaamun siirtymällä vaatekaapin järjestelyn ihmeelliseen maailmaan, nähdään illalla laajemman ja kuvarikkaamman postauksen merkeissä!

Todisteellisesti hereillä!

Arvatkaas mitä? Muistatatteko kun kirjoitin postauksen unirytmistä, ja kuinka kovasti haluaisin aikaistaa sitä? No, nyt se näyttää toteutuneen, vieläpä äimistyttävän kivuitta ja helposti! Hissasin herätyskelloa aamu aamulta taaksepäin, ja tänään heräsin ilman pienintäkään väsymystä 5.15! Siis, toistan, 5.15!

Nyt minulla on ihanasti aikaa. Aikaa juoda uutta ihastustani marjaisaa vihreää teetä ja lisäksi vielä kuppi hyvää kahvia, aikaa lukea rauhassa aamun lehti, aikaa näpytellä tutkielmaani, aikaa kuunnella M:n nukkuvaa tuhinaa, aikaa blogata, aikaa tiskata ja aikaa lakkailla rauhassa vaikka varpaankynsiä!

Pirteää perjantaita kaikille!

Uutta viikkoa kohti.

Minulla on varmasti jonkinlainen kieroutuma, sillä olen hieman salaa joulun- ja uudenvuodenpyhien aikana ikävöinyt tasaisentappavaa arkea. Nytkin hykertelen uuden viikon alkaessa- ihana kokonainen arkiviikko!

Kuntoprojektini tykkää myös arjesta, sillä juhlaherkkujen sijasta terveellinen arkiruoka astuu näyttämölle- ja lautaselle. Olen saanut eräältä fitness-harrastajalta kullanarvoisia vinkkejä hyvän, terveellisen ja täysipainoisen ruokavalion kasaamiseen, ja niinpä keittiöön nyt on pikkuhiljaa muuttanut varsinainen terveellisten eväiden pataljoona...

Olen hulluna päärynöihin! Avokadoista saa tärkeää hyvää rasvaa, ja banaani pelastaa treeninjälkeiseltä simahtamiselta.

Luraus oliiviöljyä päivässä salaattiin tai muutoin nautittuna, ja kroppa kehrää.

(Vasemmanpuoleinen pullo on tryffeliöljyä, sitä jota tuppaan lurautella pastaan, se pääsi kuvaan hippusen vahingossa eikä liity tähän kuntoprojektielämään)

Proteiinia kehiin! Painokiloa kohti tarpeeksi proteiinia auttaa lihaksia kehittymään ja pitää nälkää loitolla. Ja banaania, mandariinia ja viinirypäleitä raejuustoon sekoitettuna on sitäpaitsi todella nam-namia, kokeilkaahan!

Tarpeeksi vettä- maustettuna ja ilman. Ihana vihreä tee korvaa kahvin.

Meillä syödään tänä talvena paljon suppilovahverokeittoa ja tattipastaa- täysjyväpastasta toki.

Julistin kuntoprojektin aluksi etten hiiskukkaan kaloreista, mutta ajattelin silti nyt hieman saarnata niistä. Useammista lähteistä olen nimittäin oppinut että jos suuhunsa ei vie tarpeeksi ruokaa, elimistö menee säästöliekille. Fitness-gurultani opin myös, että hyvien rasvojen saaminen on aivan ensiarvoisen tärkeää sutjaikoitumisen ja hyvän olon kannalta, samoin kuin riittävä energiansaanti elopainoon ja aktiivisuuteen nähden sekä proteiinien määrän turvaaminen- ja tietysti monipuolinen liikunta!

Suosittelen kaikille kuntoprojektilaisille lämpimästi pientä taloudellista satsaamista jutustelukertaan personal trainerin kanssa. Vaikka luulin tietävänä yhtä jos toista terveellisestä elämästä, kuulin silti valtavasti uutta sekä kuntosalitreenin rakentamisesta että ruokavaliosta. Olin esimerkiksi syönyt aivan liian vähän hyviä rasvoja, harjoitellut salilla turhan yksipuolisesti (ja vähän, krhm), sekä harrastanut aerobista liikuntaa liian korkeilla sykealueilla kuntooni ja tavoitteisiini nähden. Suosittelen siis lämpimäasti vastaavanlaista konsulttituokiota jokaiselle, opitte varmasti uutta!

Ja sitten, aivan muihin aiheisiin. Mitä ihmettä näissä kuvissa tapahtuu? Sytytin nämä joululahjaksi saadut PartyLiten tuikkiva-kynttilät täsmälleen samaan aikaan, vaan tältä näytti homma hetken kuluttua..

Ellen aivan väärin muistele niin tällaiset hassusti palavat yksilöt olisi voinut palauttaa takaisin myyjälle, mutta minä päädyin vain ihmettelemään ja ihailemaan kaunista kynttilänvaloa ja huumaavaa tuoksua! Kynttilöitä on ihana polttaa vaikka se tasainen perusarki nyt alkaakin.

Käykäähän osallistumassa sushiarvontaan, vielä tämä vuorokausi aikaa! :)

Ihanaa alkavaa arkiviikkoa kaikille!

Nukkumaanmenoajoista

Eiliseen hyvää elämää-päätökseeni liittyen nappaan nyt kehityskohteeksi ensimmäisen arkielämäni sujuvuutta pahasti raastavan tenkkapoon: unirtymin.

Olen aina saanut olla niiden onnekkaiden joukossa jotka pystyvät nukkumaan missä vain, milloin vain ja kuinka paljon vain. Valitettavasti tällä ominaisuudella on myös haittapuolensa, tämä täti ei nimittäin kuuden-seitsemän tunnin yöunilla pitkälle pötki, virkeä olo vaatii vähintään 8-9 tunnin tirsat per vuorokausi. Kun tiedän tämän ja tiedostan tämän, on kerrassaan käsittämätöntä että löydän itseni kerta toisensa jälkeen puolenyön aikoihin kuhkimassa sellaisten suurten välttämättömyyksien parissa kuten Frasierin katsominen, hopeiden kiillottaminen tai kynsien lakkaaminen... ja herätyskellon pärähdys on armoton. Kyljen kääntäminen on ällistyttävän helppoa, ja aikomus aamuisesta kuntosalikeikasta tai juoksulenkistä jää jonnekkin peiton ja tyynyn väliin.

Ensimmäinen konkreettinen lupaukseni kohti parempaa arkioloa onkin siis unirytmin rukkaaminen omia unentarpeitani paremmin vastaaviksi: lupaan ja vannon mennä arki-iltaisin nukkumaan heti kymmenen uutisten jälkeen, ja herätä tasaisenvarmasti puoli seitsemän-seitsemän kieppeillä, virkeänä.

Kertokaahan, millaisilla unimäärillä teidän arkenne pyörii?

Joulupurnukoita ja arkiruokaa

Kävin ostostelemassa eilen joulupurkkitarvikkeet. Idea on ihanan simppeli, Deco-teksitarrat on isketty lasipurkin kylkeen ja ympärille sipaistu luonnonvalkoinen nauha rusetin kera.

Materiaaleja.

Pesin ensin purkit ja otin talteen kumitiivisteet. Huolellin kuivaus, ja tarrat kylkeen.

Rusetit ympärille

Nauha sujahti nätisti klipsin alta.

... Ja valmista!

Koska arkissa oli vaikka minkämoisia tarroja, piti tehdä pikku turnee asunnossa ja etsiä sopivia purkkeja joita tarroittaa uuteen uskoon.

Tällaisia pieniä tuunauksia ja askarteluja on kiva tehdä näin joulun alla, kotiin tulee hippunen enemmän maalaisromantiikka. Ehkä tarrojen fontti ei ole aivan nappivalinta mutta muunlaisia ei ollut saatavilla, joten nämä saavat luvan hoitaa hommansa.

Testipuketti

Taisin viime postauksessa mainita että kävin ostamassa testikukkia joulua varten. Halusin etukäteen nähdä kukkakaupan floristin sidontataidot, sillä sokkona ostamani kukkakimppu itsenäisyyspäivänä oli kerrassaan kammotus, harmi ettei siitä tullut räpsäistyä kuvaa todistusaineistoksi... Tämä kimppu näyttää kuitenkin ainakin minun silmään oikein nätiltä, ja hintaakin sillä oli varsin maltillisesti. Jotain tämänhenkistä nähdään siis luultavasti myös jouluna.

Astetta parempi arkipasta

Purkkiaskartelun lomassa oli kokkailtava nopeasti ja tehokkaasti. Vaikka tämän pastan raaka-aineet eivät ole ihan perusarkiruokaa, valmistusaika on nopea ja kokonaiskustannukset jäävät varsin kohtuullisiksi. Paria tuntia aikaisemmin pakastimesta sulamaan otetut tiikeriravut pyörähtivät pannulla muutaman minuutin, ja saivat kaverikseen pastaa lirauksella tryffeliöljyä ja oliiviöljyä. Pakastettujen äyriäisten ja merenelävien ostaminen on kustannustehokkainta etnisisten kauppojen pakastealtaista isompi satsi kerralla, ja tähänkin pastaan riitti mainiosti muutama pyrstö. Maustamassa olivat sipuli, valkosipuli, mustapippuri, sormisuola ja ripaus cayennea.

Nam!

Viikon päästä ruokapöydässä on kinkku ja graavilohi poikineen, vielä on viikko aikaa nauttia ihanista arkiruoista! Nyt on hyvä hetki sulkea kone ja siirtyä ihailmeaan hiljakseen leijailevia lumihiutaleita.

Huussiterveisiä.

Sisustuslehdissä on sillointällöin lumoavia artikkeleita tuunatuista ja designatuista Hotelli Helpotuksista. Niissä kromihanat kiiltävät ja missään ei ikinä ole purkkeja tai purnukoita näkyvillä, saati hammasharjaa tai vessanraikastinpurnukkaa. Oman kylpyhuoneen kanssa voi vain haaveilla samanlaisesta sisustuksellisesta sinfoniasta, mutta pienillä yksityiskohdilla on silti mukava yrittää piristää harmaata arkea.

Toilet-kyltti on löytö Porvoon Vanhassa kaupungissa sijaitsevasta saunapuodista. Asunnon muut alkuperäiset ovet on irroitettu levennettyjen kulkuaukkojen tieltä edellisen asukkaan toimesta, mutta tämä alkuperäinen ovi on haluttu jättää paikoilleen. Kyllähän se kaunis on, mutta ikkunaruutu vessan ovessa ei aina ole käytännöllisin mahdollinen vaihtoehto...

Erilaisilla koreilla on helpompi edes yrittää rajoittaa purnukkamerta. Alahyllyillä säilytetään myös siivoustarvikkeita.

Suppilovahveroita sisältänyt lasipurkki muutti keittiöstä kylpyhuoneeseen.

Mariskooli sai uuden elämän. Syleilyssään sillä on saippuoita ja Kööpenhaminasta pienestä sisustuspuodista bongattu veikeä minikynsiharja. Mariskooli on pienintä mahdollista kokoa, eli saippua ja harjakin ovat varsin miniatyyrejä.

Maskuliinisempi asukas on tuonut tämän laventelipussukan useampi vuosi sitten purjehdusmatkalta alueelta jossa oli laajoja laventeliviljelmiä, tämä pussukka on siis majaillut huushollissa pidempään kuin minä. Tuoksu on toki jo laimentunut olemattomiin, mutta pussukka on helppo täyttää uudelleen kuivatulla laventelilla. (Mm. Ruoveden herkku myy elintarvikekäyttöönkin sopivaa laventelia, tästä taisinkin jo mainita). Tällainen pussi olisi varsin yksinkertaista askarrella itskekin juutikankaasta ja laventelista, purjehdusmatka ei ole siis laventelituulahduksen ehdoton edellytys.. ;)

Tämä vähän epäselvä kuva esittää Lushin saippuaa jonka sain eilen ulkomaantuliaisiksi ystävältäni. Saippua on vinkeä joululisä kylppäriin, sillä se sisältää kuivattuja hedelmiä ja tuoksuu aikamoisen mausteiselta, ulkonäkökin muistuttaa enemmän halva-palaa kuin saippuaa! Käsissä se kuitenkin vaahtoaa ihanasti eikä tavallisen saippuan tapaan kuivata käsiä kireiksi korpuiksi. Saippua nimi oli sultan ja jotain, en valitettavasti muista eksaktia nimeä, mutta kiinnostuneet varmasti löytävät tätä Lushin Helsingin myymälästä.

Kylpyhuonetta olisi ihana tuunata vähän lisää pienillä piristeillä. Onko teillä ideoita kylppärituunaukseen..?

Iltapalaa

Perjantai-illan ruokadilemma on varma. Kaikkia väsyttää, kaikilla on nälkä, ja kukaan ei haluaisi tehdä mitään. Viimeviikolla perjantainen ruokakriisi ratkaistiin clubileivillä.

Tykötarpeiksi tarvittiin maustamatonta kanan rintafilettä, pekonia, cheddar-sulatejuustoa, tomaattia, salaattia, punasipulia ja valmisaiolia. Tämä versio tuskin on kaikista klassisin clubileivän muoto, mutta nälän se vei pikkuvaivalla. Kaikki paistettavat ainekset paistettiin, leivät paahdettiin, ja sen jälkeen kaikki vaan yksinkertaisesti kasattiin keoksi.

Kasaamisvaiheessa

Koska nälkä oli melkoinen, kyytipojaksi tehtiin myös simppeleitä ranskanperunoita. Kokonaiset perunat pestiin huolellisesti ja siivutettiin, sekä pyöriteltiin oliiviöljyssä ja päälle ripoteltiin hippunen suolaa. Perunat olivat uunisssa leipien valmistamisen ajan ja hieman kauemminkin, tästä viisastuneena perunat kannattaa laittaa hyvissä ajoin uuniin jotta ne ehtivät kypsyä clubileipien kaveriksi.

Edessä on työntäyteinen viikonloppu, mutta silti perjantai-iltana on lähes pakollista syödä jotain herkullista, kuitenkin helposti ja yksinkertaisesti. Huomasin mainoslehtisestä elävien sinisimpukoiden olevan tarjouksessa, joten huomenna luvassa on perjantairuokana kattilallinen simpukoita- todellista pikaruokaa! Simpukkapostaus on siis tulossa.

Älkää totelko keittiön seinällä möllöttävää kylttiä, vaan nauttikaa perjantai-iltana helposta ruoanlaitosta!

Light up your candles!

Pikainen päivitys lähestyvästä viikonlopusta. Mitä pidemmälle marraskuu etenee, sitä varmemmin viikonloppuihini kuuluu kynttilänvaloa, hyvä kirja ja lasillinen punaviiniä, ehkä pian jo glögiä. Tästä viikonlopusta tulee hieman tynkä, sillä lauantaipäivä on vielä täynnä opiskelutoimintaa ja illalla on luvassa vieraiden kestitsemistä ja hyvää ruokaa. Aion kuitenkin löytää jostain aikaa istahtaa nojatuoliin, sytyttää monta kynttilää, kääriytyä vilttiiin ja lukea hyvää naistenlehteä. Nautitaan pimeydestä!

Tähän aion viikonloppuna parkkeerata itseni nauttimaan synkimmästä syksystä.

Vinkkejä tavarakaaoksen, anyone?

Ensimmäiseksi on pyydettävä anteeksi blogista edelleen puuttuvia tuoreita kuvia, kameran latauspiuha on  omassa salaisessa paikassaan jonka sijainnin tietävät vain kamera ja latauspiuha- jos nekään.

Kyseisentyyppinen piilotteluongelma on melkolailla tyypillinen allekirjoittaneen kotona. Kun muutama vuosi sitten kaksi kaksiollista tavaraa sullottiin yhden kaksion neliöihin, tavarakaaos on väistämätön. Astioiden suhteen oli melko helppoa päätyä laadukkaimman version ratkaisuun ja viedä Ikeasta ostetut lautaset mökille odottamaan käyttäjiänsä. Lakanat ja pyyhkeet kokivat samantyyppiset rankkauksen. Vaatteiden ja kenkien suhteen tilanne on kuitenkin täysin kaaottinen, samoin erinäisten koriste-esineiden ja muiden keittiötarvikkeiden. Vaikka miehellä olisi kuinka hieno designpalkki täynnä laadukkaita veitsiä, niin minähän en luovu euronhintaisesta pinkkivartisesta perunanrapsutuspeltiveitsestäni, enkä monesta muustakaan vastaavasta härpääkkeestä. Avot, ongelma on valmis. Tähän tilanteeseen minulla ei ole kolmen kohdan vinkkilistaa, mutta osaisiko kukaan blogin lukijoista auttaa? Kuinka te olette sovittaneet  kahden ihmisen tavarat yhteen asuntoon?

Viikonlopun touhut sujuivat kivasti. Allekirjoittaneen kuume laski, eikä sikapiikin sivuvaikutuksena näkynyt myöskään saparoa tai kärsää. Myös M sai tänään oman piikkinsä, joten jahka rokotteet saavuttavat tehonsa niin meidän huusholli on astetta sikavapaampi.

Kokkaillessani lauantaina mieleeni muistui ensimmäinen appivanhempien kyläily. Ruoaksi kokkailimme tuona iltana tonnikalapihvejä wasabiaiolin kera, ja lisäkkeeksi munanuudeleita korianterilla. Ohje on yksinkertainen ja helppo, mutta tosi herkullinen:

1)Sekoita n. 1dl määrään majoneesia muutaman herneen kokoinen määrä wasabia. Tarkista maku, ja laita jääkaappiin maustumaan.

2)Keitä munanuudelit ohjeen mukaan. Valuta kypsät nuudelit. Kaada kuumalle paistinpannulle tilkka soijaa ja itämaista kalakastiketta, sekoittele valutetut nuudelit sekaan. Silppua lopuksi mukaan reilu määrä tuoretta korianteria.

3)Paista tonnikalapihviä hetki molemmilta puolilta suolan ja pippurin kera. Pihvi saa jäädä täysin punaiseksi sisältä, pääasia on että pihvi lämpenee/kuumenee myös sisältä, tarkoitus ei varsinaisesti ole kypsyttää sitä läpikypsäksi.

4)Tarjoiluun hyvä vinkki on asetella ainekset lautaselle ja tarjoilla wasabiaioli erikseen pienestä snapsilasista

Tässä tietokoneen kätköistä löytynyt kuva kyseisestä annoksesta..

Nautitaan huomenna rantautuvasta lumimyräkästä, ihana talvi on ovella!