Eiliseen hyvää elämää-päätökseeni liittyen nappaan nyt kehityskohteeksi ensimmäisen arkielämäni sujuvuutta pahasti raastavan tenkkapoon: unirtymin.
Olen aina saanut olla niiden onnekkaiden joukossa jotka pystyvät nukkumaan missä vain, milloin vain ja kuinka paljon vain. Valitettavasti tällä ominaisuudella on myös haittapuolensa, tämä täti ei nimittäin kuuden-seitsemän tunnin yöunilla pitkälle pötki, virkeä olo vaatii vähintään 8-9 tunnin tirsat per vuorokausi. Kun tiedän tämän ja tiedostan tämän, on kerrassaan käsittämätöntä että löydän itseni kerta toisensa jälkeen puolenyön aikoihin kuhkimassa sellaisten suurten välttämättömyyksien parissa kuten Frasierin katsominen, hopeiden kiillottaminen tai kynsien lakkaaminen... ja herätyskellon pärähdys on armoton. Kyljen kääntäminen on ällistyttävän helppoa, ja aikomus aamuisesta kuntosalikeikasta tai juoksulenkistä jää jonnekkin peiton ja tyynyn väliin.
Ensimmäinen konkreettinen lupaukseni kohti parempaa arkioloa onkin siis unirytmin rukkaaminen omia unentarpeitani paremmin vastaaviksi: lupaan ja vannon mennä arki-iltaisin nukkumaan heti kymmenen uutisten jälkeen, ja herätä tasaisenvarmasti puoli seitsemän-seitsemän kieppeillä, virkeänä.
Kertokaahan, millaisilla unimäärillä teidän arkenne pyörii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti