Rentoilua.

(Ensin varoituksen sana: istun sohvalla punaviinilasin kanssa, ja se on meillä eh-dot-to-masti kiellettyä. Lasillinen merlotin ja cabernet souvignonin sekoitusta antaisi parketille ihan uuden värisävyn sohvasta puhumattakaan, mutta säännöt on tehty rikottaviksi. Jos teksti siis yhtäkkiä mystisesti katkeaa, vahinko on tapahtunut...)

Olen jo jonkun aikaa pohtinut, että olohuoneen sohvalla teatraalisessa värijärjestysjonossa pönöttävät silkkityynyt ovat aika kauheita. Kenenkään ei tee mieli rötkähtää sohvalle, ja saan sarvia otsaan jos joku erehtyy asettelemaan ahterinsa tyynyjen päälle, ja ne menevät rumaan ryppyyn. Uudessa henkkamaukan kotimyymälässä oli aika kivan näköisiä tyynyjä, joten päätin kokeilla sohvan rentouttamista...

Selitin tohkeissani miehelle että olohuoneessa on nyt jotenkin keveämpi tunnelma, ja taisin käyttää termiä "self-made-rivieramaison". Mies katsoi vähän aikaa pää kallellaan ja totesi että "musta täällä on lähinnä rehusäkkitunnelma".

Jos katsotte oikein tarkkaan sinisävyisiä tyynyjä, huomaatte että ne eivät ole koristetyynyjä laisinkaan. Niiden sisällä on ihan tuikitavallinen makuuhuonetyyny, ja tyynyliinakin on siis oikeasti nukkumiseen tarkoitettu. Minusta ne pehmensivät kivasti linjoja, ja antoivat kaivattua lökötunnelmaa. Juutisäkkiä jäljittelevät tyynyt ovat tavallisia 50cm x 50cm sisustustyynyjä, joku roti sentään rentoilullakin.  

Kaivoin ruosteisen ranskan naftaliinista: vasemmalla on mustapippuria, oikealla merisuolaa.

Aiemmassa tekstissa hehkutetut maitopullot näyttävät aika kivoilta keittiön ikkunan välissä.

Ihanaa kun illat jo pimenevät, en olisi uskonut että Suomessa voi tulla vastaan sellainen inkkarikesä joka saa jo melkein kaipaamaan syksyä. Paino on kuitenkin tukevasti "melkein"- sanalla. Mikä oikeastaan voisi olla suloisempaa kuin trooppisenlämmin pimeä yö, avonaiset isot ikkunat kynttilänvalossa, lasi punaviiniä ja pala hyvää juustoa. Nautitaanhan vielä viimeisistä kesäöistä?

(P.S. Lukeekohan tätä enään kukaan kesähiljaisuuden jäljiltä?)

Kesätuulella.

Ihanaa blogata taas. Kotona on vielä kuluvan kesän tuntua. Pieni pölyhitunen siellä täällä ei ahdista, paljain varpain on mukavaa tepsuttaa ja jättää hiekanmurusia pyörimään lattialle.

Kesän isoin kotiprojekti oli pitkä viikonloppu maalitelojen maailmassa. Muistattehan, ne ihan kammotavankeltaiset seinät, jotka asunnon edellisen omistajan mielestä ilmeisesti olivat tosipäheä ideä -ja jotka meidän piti maalata ensitöiksemme asuntoon muuttaessa. Onko teilläkin päin niitä ensitöitä jotka tuppaavat venymään viitisen vuotta?

Tältä seinät näyttivät tipunkeltaisen aikakaudella.

Aloitimme kesäloman huhkimalla olohuoneen, makuuhuoneen ja eteisen seinät uuteen väriin. Kiitos korkeiden huoneiden, minä en ylettynyt maalauspuuhiin edes korkeimmilla raksatikkailla, joten olin yleismies-jantusena ja annoin enemmän tai vähemmän ärsyttäviä neuvoja lattiaperspektiivistä.

Nyt seinissä on perushempeää beigeä, jossa vivahtaa hilkku harmaata.

Makuuhuoneen keltainen ku(u)laus vaihtui samaan puuteribeigeen kuin olohuoneessakin, päätyseinällä on tehostevärinä tummempi ruskea.

Kotiin on myös hankittu sekä uutta että vanhaa. Kävimme kesälomalla anopin lapsuudenkodissa, joka on vanha maatalo 1900-luvun alusta. Anoppi mainitsi ohimennen tyhjentelevänsä vanhaa navettaa roinasta, ja kysäisi kiinnostaisiko minua kurkata sisään. Avasin navetan nitisevän oven, ja käsitin yhdellä silmäyksellä että "roina" tarkoitti 1900-luvun alun upeita esineitä, kuten vanhoja maitopulloja, monta vuosikymmentä palvelleita lypsyjakkaroita, pyykkilautaa jolla on pesty monen sukupolven pyykit ja muita ihanuuksia. Hyperventiloin ihanaa näkymää hetken, ja sukelsin navetan pimeyteen penkomaan.

Miehen vaari on rakentanut maatalon omin käsin, ja kantanut tätä naula-astiaa mukanaan joka paikkaan, vanhan talon nurkissa riitti aina naulattavaa. Nyt se muistuttaa meitä kaupunkilaisia maalaiselämästä, ja toimii samalla kotina öljy- ja vinegrettepulloille sekä serveteille.

Uudet tavarat hakevat vielä kokonaisuudessa paikkaansa, mutta olen aika varma että naularasian paikka on tässä.

Makuuhuoneeseen ostettiin jotain uutta. Kävimme samaisella anoppilareissulla paikallisessa halpahallissa, ja sieltä tarttui mukaan tällainen jättilyhty. Pihi puoleni hyrisi onnesta, sillä lyhdyllä oli hintaa vain 29,90e, kun olen täällä pk-seudun puutarhamyymälöissä nähnyt vastaavista kinuttavan satasta lähenteleviä summia.

Kynttilöiden koosta saa hieman mittasuhdetta lyhtyyn.

Ehkä eniten innoissani olen ylläolevasta ikkunanpokasta. Sekin on löyty anopin navetasta, tosin ei niin vanha kuin osa muista esineistä. Tämä ikkunanpoka nimittäin oli miehen lapsuudenkodista säästetty rintamamiestalon tuuletusikkuna, pala suomalaista historiaa siis siinäkin? Ikkunan reunoilla oli hilseillyttä punaista maalia, joten hioin sitä vähän ja maalasin punaiset kohdat valkoiseksi. Sisin ikkunanpoka oli onneksi jo valmiiksi ihanan kuluneenvalkoinen, ja se sai jäädä alkuperäiseen kuntoon. Minusta on jotenkin herttainen ajatus, että sama ikkuna josta mies on pikkupoikana pälyillyt katon läpi kuuta ja tähtiä on nyt meidän olohuoneessamme. Tiedän, tämän tunteilun kanssa päädyn vielä romukauppiaaksi...

(Pienenä kukkavinkkinä, ylläolevan kuvan ruusut on napsaistu jo parhaat päivänsä nähneestä kukkaasetelmasta, kestävät hyvin vielä pari päivää kun muu kimppu jo matkaa kaatopaikalle.)

Pahoittelut megapitkästä postauksesta, ehti se sentään vielä tämän vuorokauden puolella eetteriin kuten lupasin. Into blogata on pienen tauon jälkeen iso. En oikein osaa määritellä onko tämä blogi nykyisin siivous- sisustus- ruoanlaitto- vai mikä- blogi? Ehkä määrittelyä on turha stressata, ajattelin jatkossakin kirjoittaa aiheista jotka syyhyttävät läppärinäppejä ja jättää kategorisioinnit vähemmälle.

Hyvää yötä!

/ MariaW

Kesän tuoksu?

Meidän eteiseen muuti skarppi opisekelijapupu.

... mutta valitettavasti se ei yhtään ole vähentänyt erään toisen opiskelijan työmäärää.

Onneksi kesä sentään lähenee, ja se on vähän jo hiipinyt tänne kotiinkin, pikkuhiljaa.

Keittiön maustepöydällä on aika vihreää, viinisuolaheinä odottelee osallistumisvuoroaan salaattikinkereihin.

Porvoolaisen (ihanan) luomuruokakaupan juutikassi toimittaa kesäisen läppärilaukun virkaa, ja hengailee rennosti keittiössä.

Porvoosta eräästä pikkupuodista löytyivät myös nämä ihan valloittavat servietit. Eikö tästä tulekkin mieleen aivan mummon posliinikupit? Efekti toimii hyvin valkoisten Iittalan 24H kahvimukien kanssa, tunnelma on heti astetta hennompi.

Luottokukkaukauppias ei pettänyt taaskaan, kun pyysin arkisenkaunista kimppua keittiönpöytää (ja opiskelevaa pänttääjää) piristämään.

 

Niin ja kukista puheenollen. Koko talven kaljuna kitunut sitruunapuu näyttää jo aika tuuhealta...

... vaikka okei, myönnettävä on, kyllä sinne ehkä vielä muutama lehti lisää mahtuisi ;).

Keittiön ikkunanlaudalla on myös lupaavan vihreää.

... tosin rucolan uudelleenistutuksessa kävi pieni hupsansaa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Olohuone yrittää myös keväistyä vähän pirteämpien tyynyjen voimin.

Hellehattu halusi ihan välttämättä muuttaa kesän kunniaksi Arabian ruukun kylkeen, enkä oikein pystynyt kääntämään sen päätä. (Toim.huom: talvella ostettu gardenia kukoistaa edelleen, elossapitoennätystä hivotaan!)

Valkoiset liljat ovat tuoksuineen oikeastaan ihan välttämättömiä kesäisin, sillä sisällä opiskellessa kukkien tuoksulla voi hetkeksi hämätä itseään olemaan vihreillä nurmikedoilla... (Fine, Suomen nurmikedoilla ei taida kasvaa ihan tällaisia liljoja, mutta se mielikuva ennenkaikkea!)

Nyt on pakko palata takaisin sorvin ääreen. Nauttikaa lämpimistä päivistä, kevätkesäisen iltayön kasteesta, parsasesongista ja koivunlehdistä. Minä jään haaveilemaan kesälomasta ja vapaudesta napata eteisestä hellehattu ja suunnata päämäärättömästi kuuman kesäkaupungin kaduilla- se aika koittaa vielä!

Ihanaa kevättä,

MariaW

Kaapit vol 2

Terveisiä (teko)takkatulen loimusta, etanoliliekkikin lämmittää kivasti pakkasilla- kauppiaiden mukaan ison sähköpatterin verran.

(Kaapin päältä voi tarkkanäköinen bongata Mummilta saadun LottaSvärd-kupin- todellisia voimanaisia!)

Tästä postauksesta tulee melkoinen kuvakavalkadi, joten käydäänpä asiaan. Ensimmäisenä kaappioperaation osa 2, sopivansiistit kaapit ja laventelintuoksua!

Kynttilät saivat olohuoneen laatikosta oman paikkansa.

Ensimmäinen ajatus ei ehkä ole laittaa kirjoja vetolaatikoihin, mutta voi kuinka huolettomasti ne ovat siellä pölyltä piilossa ja kuitenkin helposti saatavilla.

Tässä huippuvihje kaikille hippusen epäjärjestelmällisen miehen (tai naisen) kanssa taloutensa jakaville. Meillä on ikuinen sanasota ympäriinsä lojuvista laskuista/tiliotteista/tää-on-tärkee-paperi-älä-koske-tähän lippusista ja lappusista, jotka aina ovat tiellä, ja myös yhtä varmasti hukassa kun niitä tarvittaisiin. Mies sai nyt oman arkistoboksin, joka miellyttää minunkin silmääni. Tänne saa sulloa paperit, laskut ja muut käden ulottuvilla tarvittavat härväkkeet, ja ketään ei voi syyttää juuri-sen-tärkeän-paperin hukkumisesta. Lostava idea!

Arvatkaahan mitä tässä on? Kuivattua laventelia, terästettynä muutamalla tipalla 100% eteeristä laventeliöljyä...

... ja kun näitä kippoja sijoittaa muutaman vastasiivottuun vaatekaappin, niin voi melkein hetkeksi kuvitella astuvansa laventelipellolle.

Meillä tosin on pikkuruinen walk-in-closet jossa on todella kylmä talvisin, joten olisi kyllä harvinaisen hyinen laventeliviljelmä. Eivätkö miesten kravatit muuten ole kauniin värisiä? Kuin karkkeja. Tässä kravattitelineessä on patterikäyttöinen hyrrä jolla niitä voi surruutella ympäri ja valita päivän teemaan sopivan kaulaansa, kätevä vaatekaapin järjestyksessäpitäjä tämäkin.

Siistien vaatekaappien lisäksi olen tehnyt myös löytöjä! Kun muotibloggaajat esittelevät vaatelöytöjään ja sisustusbloggaajat uusia vintageostoksiaan, niin täytyyhän arkielämäbloggaajankin nyt laittaa kortensa kekoon. Ja missä muuallakaan tarkanmarkan kotitalousshoppaaja ostostelisi, kuin lempparikaupassani Tarjoustalossa?

Kynttilänjalka, hieman alle 3e. Sopii nätisti tumman puun kaveriksi, vai mitäs tykkäätte?

Pitkään metsästetty lasinen karkkikippo sattui vihdoin eteen, hintaa huimat 3,99e.

Jo pitkään hankintalistalla ollut rättirenki, näitä myytiin kahden kappaleen pakkauksessa muutaman euron hintaan.

Tältä se näyttää paikallaan, roskiksen sisäpuolella pitelemässä mikrokuituliinaa. Tuhannesti kätevämpi kuin yläpuolella vielä jököttävät vanhat koukut joista liinat putoilivat tuon tuosta.

Tämä ei ole Tarjoustalosta, vaan Ikean alennusmyynnistä viime viikonlopulta. Olin kuolannut näitä tyynynpäälisiä olohuoneeseen, mutta tämä pihileena piti silti kukkaronnyörinsä kiinni, kaapit kun oikeastaan tursuavat sekä tyynyjä että tyynynpäällisiä. Voi sitä riemun määrää, kun huomasin viikonloppuna samaisten tyynynpäällisten olevan huimassa alennuksessa, ja kuljetin heti neljä matkaani. (Alkuperäinen hinta 14.95e/2 kpl, nyt 1,95e/2kpl, mikäli muistan hinnan näin lonkalta oikein)

Nyt ajattelin siirtyä M:n viereen sohvalle tutkailemaan Dvd:ltä pyörivää dekkarisarjaa. Pian kutsuu nukkumatti, sillä huomenna meillä on suursiivouspäivä. Postailen vielä myöhemmin viikonloppuna tunnelmia putipuhtaasta kodista! Mukavaa perjantai-illan jatkoa teille.

Pikapäivitys

1) Sushipaketit ovat viimein muutamien osoitepulmien jälkeen lähdössä matkaan tänään- sushipuikot ojoon siis!

2) Meille muutti uusi lipasto eilen. Se parkkeerasi itsensä olohuoneeseen, ja parasta siinä on että se on kokonaan tarkoitettu minun vaatekaappikaaokseni ratkaisemiseksi! Saatte tänään myöhemmin postauksen vaatekaapista ja sen ojennukseensaamisyrityksistä.

3) Viikonlopun kokkailut menivät hyvin, mutta kuten hyvissä juhlissa usein käy, hyvä seura ja ruoanlaiton tohina verottivat kuvamateriaalia aikamoisesti. Saatte kuitenkin illemmalla (EDIT: eipäs kun joskus myöhemmin- ei pidä luvata näitä aikatauluja, kun en ikinä pysy niissä, anteeksi.) myös ohjeet kaikista ruoista joita kokkailimme, ja kuvia sikäli kun niitä on kameran uumenissa.

Nyt herkutteluviikonlopun jälkeen onkin taas aika palata arkeen, ihanaa perusruokaa ja peruselämää! Nautitaan uudesta viikosta, MariaW aloittaa nyt maanantaiaamun siirtymällä vaatekaapin järjestelyn ihmeelliseen maailmaan, nähdään illalla laajemman ja kuvarikkaamman postauksen merkeissä!

Juoksua ja juhlintaa.

Aamu alkoi ihanasti lenkillä. Juokseminen ei vielä pitkinä matkoina tahdo luonnistua, mutta muutama sähköpylvään väli rivakasti kävellen ja seuraavat juosten, ja avot muutaman viikon päästä juokseminen on jo nautinnollista.

Meillä säilytetään tässä olohuoneen senkissä urheilukamppeita, pienessä asunossa täytyy hyödyntää jokainen säilytystilaksi soveltuva sopukka.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. M:n synttäripäivä lähestyy uhkaavasti. Sen kunniaksi lauantaina on luvassa astetta juhlavampi illallinen. Meille on tulossa muutamia ystäviä, ja luvassa on siis hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Ruokien suhteen olemme tehneet jo pienia suunnitelmia, ja ne näyttävät tältä:

• Alkuun: korvasienikeittoa (meillä on pakasteessa valmiiksi esikäsiteltyjä korvasieniä, kiitos anoppi!)
• Sitten: lohicarpaccio parmesanin, rucolan ja hyvän oliiviöljyn kera
• Pääruoaksi: tonnikalapihvi, wasabiaiolia ja korianterinuudeleita
• Jälkiruoaksi: ? (Tämä on minun vastuualueeni, enkä ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Ehkä valkosuklaamousse tai pannacotta? Kiltit kokkailevat blogilukijat, antakaahan kuulua?)
• Lopuksi: muutama pala hyvää juustoa

Miltäs tämä kuulostaa teidän makunystyröihinne, onko kehitysideoita? Saatte näistä kuvalliset ohjeet, jahka ne on kokkailtu ja nautittu.

Meillä on keittiössä tällainen kori jääkaapin vieressä, sinne piilotetaan tyhjät viinipullot. Niitä kertynee tulevana viikonloppuna muutama...

Nyt suuntaan pää kolmantena jalkana kirjastoon, huomenna on erään isomman palautettavan työn deadline jota en ole käytännössä edes vielä aloittanut. Olisikohan paikallaan jonkinlainen kuntoprojektipostaus aiheena ajanhallinta, krhm... Mukavaa torstaita, kuljetaan ihanassa talvisäässä viikonloppua kohti!

PS. Sushipaketit ovat lähdössä matkaan vielä tällä viikolla, muutamasta käytännönjutusta johtuen niitä ei vielä alkuviikolla saatu postiin. Malttakaahan siis, viimeistään ensiviikolla pääsette sushipuuhiin!

Huomenta!

Hopsansaa..

Ettepä ikinä arvaa kuinka huono tuuri minulla on tällä viikolla kaikenmaailman masiinoiden kanssa! Maanantaisen tiskikonetuomion jälkeen en olisi tarvinnnut enää yhtään hajonnutta asiaa huusholliini, vaan turha toivo. Metallisolkinen vyöni onnistui eilen tipahtamaan seinälle heijastettavan kellotauluhärvelin päälle, ja heijastava peiliosa hajosi useammaksi palaksi kuin jaksoin laskea. Kaupanpäällisiksi sain lempihärvelinsä särkymistä surevan alahuultaan lurputtavan M:n, mutta onneksi serranokinkkuiltapala pelasti nahkani. Voisikohan tämän saada kotivakuutukseen?

Väännetään vielä puukko haavassa...

Erikoinen huonekasvi

Kävin lempparikukkakaupassani, ja bongasin amarylliksien tilalle tällaisen kaverin. Tuote-esittely kertoi sen olevan jalostettu saniainen ja tykkäävän tasaisesta kosteudesta, mutta arvatkaapa vaan muistanko nimeä. Kaunis se kuitenkin on, vai mitä?

Meillä poltetaan edelleen kynttilöitä, paljon. Ne ovat asettuneet olohuoneen kukkapöydän alle majailemaan, siitä ne tulevat myös käytetyksi. Vaikka kynttilät helposti yhdistää joulutunnelmaan, ne sopivat kuin nenä päähän myös illallisille, vanhan talon tunnelmaan ja talvipäivän valonlähteiksi. Punaiset&vihreät joulukynttilät pääsivät loppiaisena kellariin odottelemaan seuraavaa joulua, mutta valkoisia kynttilöitä meillä on ympäri vuoden.

Kuntoprojektilta näyttävä lautanen.

Kuntoprojektin syömäpuoli on lähtenyt hyvin käyntiin. Tässä on toissapäiväinen lounaani: keitettyä seitiä, höyrytettyjä vihanneksia ja luomuoliiviöljyä valkosipulin kera. Makunystyrät tottuvat äimistyttävän nopeasti uusiin kevyempiin makuihin, ja kahvivieraiden eilen tuliaisiksi tuomasta hypersokerisesta berliininmunkista jäi puolet syömättä vaikka kuinka yritin kohteliaasti mussuttaa sen kituusini- täysin ennenkuulumatonta!

Kirjastopäivän pelastajat.

Nyt suuntaan kohti kirjastoa, opiskelu kutsuu. Kirjaston vetoisat lattiat vaativat aivan ehdottomasti parikseen jääkalikkavarpaitani sulattelevat villasukat. Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!

PS. Tiesittekö että miehillekkin voi ostaa arjen piristeeksi kimpun kukkia? Tämä on sitä tasa-arvoa nääs, pinkkiäkin vielä!
(Ja tämä tulppaanikimppu maksoi 2.95e, tällä hinnalla näitä sopii hyvin hankkia kotiin säännöllisemminkin.)