Pyyhkeiden ja liinojen liiga.

Puhdasta jälkeä on mahdotonta saada ilman pientä pyyhe- ja liina-armeijaa.

Keittiö:

Meillä on yksi mikrokuituliina rosterinhoitoon joka ei saa kastua koska märkä jättää rannut rosteriin, ja toisaalta rasvainen rosterinhoitoaine tuhraa muut pinnat. Toinen mikrokuituliina on graniittitasojen puhdistukseen, ja se pidetään mahdollisimman puhtaana sekä täysin kuivana- vesi jättää samean pinnan kivitasojen pinnalle. Kolmas liina on keraamisen liesitason puhdistukseen, ja sitä ei käytetä mihinkään muuhun keraamisen tason puhdistusaineen hankaavien kiteiden vuoksi. Liinat huuhdellaan käytön jälkeen tai tarvittaessa, ja jätetään kuivumaan tiskinkuivauskaappiin laakeasti. Säännöllisin väliajoin liinat pyöräytetään pyykkikoneessa. Kuivina niitä säilytetään käden ulottuvilla tiskialtaan aluskaapissa, ja värikoodit pitävät huolen että huushollissa muistetaan liinojen käyttötarkoitukset- toimii!

Varsinaisia keittiöpyyhkeitä on yksi käsille, yksi käsintiskattaville tavallisille astioille, ja yksi viinilasien/muiden arkojen astioiden kuivaukseen. Ne nököttävät siististi avokoukuissa keittiönkaapin päädyssä, ja ne vaihdetaan puhtaisiin tarvittaessa. Keittiön pöydän pyyhkimiseen hanan päällä lepää yksi (siisti ja puhdas) perinteinen "tiskirätti". Näillä liinoilla keittiössä on takuusiistiä, eikä viinilaseissa ole rasvarantuja tai graniittitasossa naarmuja.

Kylppäri/Vessa:

Täällä värikoodit ovat ehdottomat: punainen liina wc-pöntön ympäryställe, keltainen "epäilyttäville" alueille, ja vihreä puhtaimmille- kuin liikennevalot! Pyyhin keltaisella esimerkiksi törkyiseksi päässeen käsienpesulavuaarin, kun taas vihreän liinan pelikenttää ovat hammasharjahylly ja muut ehdotonta puhtautta peräänkuuluttavat paikat. (Vai haluaisitko säilytellä hammasharjaasi hyllyllä joka on pesty samalla liinalla pytyn kanssa...?)

Pölyt ja muut pinnat:

Peilit pyyhitään meillä niille varatulla mikrokuituliinalla. Peilipinnalle suihkutetaan hyvin kevyt määrä ikkunanpesuainetta spraypullosta, ja pyyhitään tasaisesti kuivaksi liinalla. Muille vettä kestäville pinnoille suihkutetaan minimäärä laimennettua yleispuhdistusainetta, ja pyyhitään kuivalla liinalla.

Yleinen liinavinkki: Kun aloitat siivoamisen, taittele liina ensin sivusuunnassa puoliksi, ja sen jälkeen uudestaan puoliksi. Näin voit aina kääntää puhtaan puolen esiin liinasta, ja saat yhden siivouskerran aikana samasta liinasta lyhyen matikan mukaan kahdeksan puhdasta kanttia. Jos liinaa ei ole taiteltu ja länttäät sen kokonaisuudessan ensitöiksesi vaikkapa rasvaiseen tahraan, on turha ihmetellä tehotonta siivousjälkeä ja ympäri asuntoa löytyviä klähmäisenrasvaisia pintoja...

Terveisiä puhtaasta kodista

Suursiivouslauantai meni kivasti. Jotta suursiivous tuntui suursiivoukselta, jynssäsin puhtaaksi sellaisiakin juttuja joita perusviikosiivouksessa harvoin ehtii noteerata:

• WC:n ja kylpyhuoneen seinien kaakelit
• Kylpyhuoneen kaapit
• Keittiön ovien pinnat, sisältä ja ulkoakäsin
• Roskiksen sisäpuoli
• Jääkaapin päällystä- siellä oli käsittämättömästi pölyä!
• Keittiön avohyllyt

Päivittäisissä arkisiistimisissä nämä ovat kovassa käytössä. Vihreä puteli keittiön tasoille kuivan liinan kanssa, ja sininen puteli rosteripinnoille. Korvaamattoman hyvää Wurthin rosterihoitoainetta en ole enää onnistunut löytämään mistään, jos joku bongaa sitä kaupan hyllyltä niin kannattaa hamstrata kerralla kunnon varasto!

Tämä on melkoisen tujakkaa tavaraa, mutta silti kohtuullisen korvaamatonta WC:n puhdistuksessa. Pinttynyt lika lähtee hetkessä, ja muutama suihkaus riittää. Kloorin vuoksi muistakaahan huolehtia kunnollisista suojakamppeista ja tuuletuksesta. Jos jollain on hieman luontoystävällisempi tai vähemmän klooriltatuoksuva vaihtoehtotuote WC:n pesuun, niin antakaahan vinkkejä?

Suihkaus tätä, ja lasipinnat ja peilit ovat putipuhtaita. Paras tulos tulee puhtaalla ja kuivalla liinalla pyyhkien.

Olen lähdössä reissuun, ja pysyttelen siis jokusenaikaa poissa internetyhteyksien ja siis myös blogin luota. Palataan jälleen asiaan jahka palaan kotiin! Nautitaan vielä kunnon pakkasista ja talvisäästä, viimeaikaisten uutisten mukaan tämä valkoinen ja kylmä talvi saattaakin tulevaisuudessa olla ikävöity juttu. Mukavaa viikonalkua!

Kaapit vol 2

Terveisiä (teko)takkatulen loimusta, etanoliliekkikin lämmittää kivasti pakkasilla- kauppiaiden mukaan ison sähköpatterin verran.

(Kaapin päältä voi tarkkanäköinen bongata Mummilta saadun LottaSvärd-kupin- todellisia voimanaisia!)

Tästä postauksesta tulee melkoinen kuvakavalkadi, joten käydäänpä asiaan. Ensimmäisenä kaappioperaation osa 2, sopivansiistit kaapit ja laventelintuoksua!

Kynttilät saivat olohuoneen laatikosta oman paikkansa.

Ensimmäinen ajatus ei ehkä ole laittaa kirjoja vetolaatikoihin, mutta voi kuinka huolettomasti ne ovat siellä pölyltä piilossa ja kuitenkin helposti saatavilla.

Tässä huippuvihje kaikille hippusen epäjärjestelmällisen miehen (tai naisen) kanssa taloutensa jakaville. Meillä on ikuinen sanasota ympäriinsä lojuvista laskuista/tiliotteista/tää-on-tärkee-paperi-älä-koske-tähän lippusista ja lappusista, jotka aina ovat tiellä, ja myös yhtä varmasti hukassa kun niitä tarvittaisiin. Mies sai nyt oman arkistoboksin, joka miellyttää minunkin silmääni. Tänne saa sulloa paperit, laskut ja muut käden ulottuvilla tarvittavat härväkkeet, ja ketään ei voi syyttää juuri-sen-tärkeän-paperin hukkumisesta. Lostava idea!

Arvatkaahan mitä tässä on? Kuivattua laventelia, terästettynä muutamalla tipalla 100% eteeristä laventeliöljyä...

... ja kun näitä kippoja sijoittaa muutaman vastasiivottuun vaatekaappin, niin voi melkein hetkeksi kuvitella astuvansa laventelipellolle.

Meillä tosin on pikkuruinen walk-in-closet jossa on todella kylmä talvisin, joten olisi kyllä harvinaisen hyinen laventeliviljelmä. Eivätkö miesten kravatit muuten ole kauniin värisiä? Kuin karkkeja. Tässä kravattitelineessä on patterikäyttöinen hyrrä jolla niitä voi surruutella ympäri ja valita päivän teemaan sopivan kaulaansa, kätevä vaatekaapin järjestyksessäpitäjä tämäkin.

Siistien vaatekaappien lisäksi olen tehnyt myös löytöjä! Kun muotibloggaajat esittelevät vaatelöytöjään ja sisustusbloggaajat uusia vintageostoksiaan, niin täytyyhän arkielämäbloggaajankin nyt laittaa kortensa kekoon. Ja missä muuallakaan tarkanmarkan kotitalousshoppaaja ostostelisi, kuin lempparikaupassani Tarjoustalossa?

Kynttilänjalka, hieman alle 3e. Sopii nätisti tumman puun kaveriksi, vai mitäs tykkäätte?

Pitkään metsästetty lasinen karkkikippo sattui vihdoin eteen, hintaa huimat 3,99e.

Jo pitkään hankintalistalla ollut rättirenki, näitä myytiin kahden kappaleen pakkauksessa muutaman euron hintaan.

Tältä se näyttää paikallaan, roskiksen sisäpuolella pitelemässä mikrokuituliinaa. Tuhannesti kätevämpi kuin yläpuolella vielä jököttävät vanhat koukut joista liinat putoilivat tuon tuosta.

Tämä ei ole Tarjoustalosta, vaan Ikean alennusmyynnistä viime viikonlopulta. Olin kuolannut näitä tyynynpäälisiä olohuoneeseen, mutta tämä pihileena piti silti kukkaronnyörinsä kiinni, kaapit kun oikeastaan tursuavat sekä tyynyjä että tyynynpäällisiä. Voi sitä riemun määrää, kun huomasin viikonloppuna samaisten tyynynpäällisten olevan huimassa alennuksessa, ja kuljetin heti neljä matkaani. (Alkuperäinen hinta 14.95e/2 kpl, nyt 1,95e/2kpl, mikäli muistan hinnan näin lonkalta oikein)

Nyt ajattelin siirtyä M:n viereen sohvalle tutkailemaan Dvd:ltä pyörivää dekkarisarjaa. Pian kutsuu nukkumatti, sillä huomenna meillä on suursiivouspäivä. Postailen vielä myöhemmin viikonloppuna tunnelmia putipuhtaasta kodista! Mukavaa perjantai-illan jatkoa teille.

Kaappien suursiivous, Part 1

Huh huh... Tänään olen siivonnut vaatekaapin, kolunnut läpi makuuhuoneen ison lipastollisen roinaa, järjestellyt uuden olohuoneen lipaston laatikot järkevästi, siivonnut kylpyhuoneen kaapit, keittiön kaappeja ja liinavaatekaapin. Ette ikinä arvaa millaisia määriä roinaa nurkistaan todella voi löytää, vaikka kuvittelee olevansa "siisti ihminen"...

Makuuhuoneen lipaston laatikossa asustelivat sulassa yhteisymmäryksessä tyhjä kellorasia, lasimaljakko ja lampun pahvikotelo. Ihanan loogista ja järjestelmällistä, eikö?

Kylpyhuoneesta löysin kolme lakkapulloa. Osassa oli häthätää yhden suihkauksen verran lakkaa, osassa ei sitäkään. Tiesittekö muuten että tyhjien hiuslakkapullojen paikka on pienmetallikeräyspisteessä, eikä suinkaan sekäjätteissä niinkuin minä luulin?

Tämä on mielestäni jo palkinnonarvoinen suoritus! Riipuksen ketju oli kietoutunut niin solmulle hakaneulan ympäri, että puolentunnin nyhrääminen homman setvimiseksi ei tuottanut mitään tulosta. Täytyy lainata isipapalta sivuleikkurit, kaikkea tämä siivous teettääkin...

Sängynreunan taakse oli kiilautunut tällainen, ihmekkös tuo jos aamuisin nenä on tukossa kun sängynalla on oma salainen pikku paperinkeräysmaailmansa...

Olin heittämässä roskikseen kylpyhuoneen kosteudessa ruostuneita vanhoja rihkamakoruja, vaan hupsansaa viimehetkellä tajusin että seassa oli tällainen kullannuppu. Muistan saaneeni tämän joitain vuosia sitten lahjaksi, ja käyneeni myös Kalevalan liikeessä kyselemässä sen käyttötarkoitusta, en nääs ymmärrä onko tämä riipus, rintaneula, vai mikä ihme? Jos joku osaa ratkaista pulmani, niin go ahead, mihin te tätä käyttäisitte?

En taida edes kehdata tunnustaa tätä, mutta tunnustan kuitenkin. Meinasin nimittäin menneellä viikolla ostaa urheiluliikkeen alesta sykemittarin, koska "se olisi niin kätevä". Niin, kätevää olisi myös jos pitäisi tavaransa sellaisessa järjestyksessä, että muistaisi jo omistavansa kyseisen härvelin... krhm.

Muita löytöjä kaappien uumenista olivat mm. täysin avaamaton luomiväripaletti, viisi avaamatonta ja käyttämätöntä palasaippuaa ja ihana mekko jonka M toi muutama vuosi sitten Japanista, ja jota en todellakaan muistanut omistavani. Ja kaikki tämä löytyi meidän pikkuriikkisesta kaksiostamme, millaisiahan ahaa-elämyksiä tekisi vaikka omakotitalossa?

Järjestelyn lomassa tein myös pientä sisustusta, ja olohuoneessa on nyt uutta ilmettä. Kaappien suursiivouksen part 2 seuraa lähipäivinä, silloin kerron miltä olohuoneessa näyttää nyt, ja millaiseen ojennukseen lopulta sain huushollin.

Kiltit, auttakaahan käätyongelmassani, mihin ihmeeseen sitä käytetään?

Kauniita unia!

Sittenkin vasta huomenna...

Sitä vaan tulin kertomaan, että vaatekaappioperaatio on vielä pahasti vaiheessa, ja saatte siitä jutun vasta huomenna. Anteeksi. (Mistä tätä kiirettä oikein tulee?)

Siivoustestailua.

Noniin, nyt päästään vihdoin asiaan! Testailin Viledan uudesta luontoystävällisestä Naturals-sarjasta kolmea eri liinaa, ja yhtä moppia.

Yleisliina vasemmalla, lattialiina oikealla. Nätti kuvio!

Yleisliina
Mitä tuote lupasi: Kestävä ja imukykyinen, pyyhkii kosteat ja kuivat pinnat. Valmistettu 100% uusiutuvista materiaaleista, voi hävittää enrgiajakeena. Voi pestä pesukoneessa 95-asteessa.

Miltä tuntui:
Toimi normi-yleisliinan tapaan. Käytin kylppärin puisten tasojen puhdistamiseen ja ajoi asiansa, muttei antanut mitään kovin ekstraa käyttökokemukseen. Pieni miinus omalaatuisesta ja melko vahvasta hajusta, joka kuitenkin lähti pois huuhdeltaessa kuumalla vedellä. (Lämminvesihuuhtelu kehoitettiin pakkauksessa tekemään ennen käyttöönottoa). Kesti hyvin voimakasta klooripitoista kylpyhuoneenpuhdistusainetta, myös värjättyjen kuvioiden kohdalta.

Lattialiina
Mitä tuote lupasi: Imukykyinen, kerää tehokkaasti murut ja roskat ja on helppo puristaa kuivaksi. Valmistettu 100% uusiutuvista materiaaleista.

Miltä tuntui: Jos aiempi yleisliina ei tehnyt erityisen suurta välitöntä vaikutusta, tämä liina pääsee heti vakiosiivouskamppeisiin! Isoin plussa imukyvystä, pestäessä kylpyhuoneen lattiaa vältyin täysin vesiradoilta joita yleensä joutuu putsailemaan lattianpesun jälkeen kuivemmalla liinalla, tämä liina siis sekä puhdisti että kuivasi. Myös lupaus helposta kuivaksi rutistamisesta piti paikkansa, eikä sormia tarvinnut runtata liinaa kuivattaessa. Hyvä tuote! Sormituntuman ja ulkonäön perusteella liina saattaisi olla samaa materiaalia kuin liuskamoppi- kätevä idea mikäli näin on, liinalla pääsee niihinkin nurkkiin joihin moppi ei yllä. Myös tämän liinan kohdalla kehoitettiin huuhtelemaan lämpöisellä vedellä ennen ensimmäistä käyttöä, mistähän tämä kehoitus mahtaa johtua..? Ulkonäöllisesti kiva kuvio, mutta ongelmallista identtinen kuvio ylläolevan yleisliinan kanssa, kuinka erotan nämä nopealla vilkaisulle toisistaan siivouskorin uumenista?

Talousliina.

Talousliina
Mitä tuote lupasi: Helposti huuhdeltava, kuivuu nopeasti. Raaka-aineena selluloosasta valmistettu biohajoava viskoosi, voidaan hävittää enegiajakeena.

Miltä tuntui: Perusrätiltä, toimii tiskirätin tavoin. Koska materiaali kuitenkin on biohajoavaa ja tuotteessa ei varsinaisesti ollut mitään erityistä vikaa, pääsee myös se tästä lähin vakiokamppeiden joukkoon. Tuntuu paljon mukavammalta vaihtaa siivousliina säännöllisesti tietäen sen olevan biohajoava, kuin kasvattaa kaatopaikan sekäjätevuorta. Kuviosta pieni miinus, tykkäsin enemmän kahden ensimmäisen liinan kuviosta, mutta makuasioistahan ei onneksi tarvitse kiistellä.

Levymoppi ja irtonaisia langanpätkiä.

Levymoppi:
Mitä tuote lupasi: Imukykyinen, pehmeä rakenne ja pitkät kuidit keräävät tehokkaasti hiekan ja lian. 89% kierrätettyjä raaka-aineita. Varsi kierrätetystä teräksestä.

Miltä tuntui: Heti pakkauksen avattuani pääsin konkreettisiin siivouspuuhiin. Mopista nimittäin irtosi pelkästään avaamalla pakkaus useita kymmeniä moppilanganpätkiä, jos olisi ryhtynyt laskemaan niitä olisi saattanut olla ehkä satakin.. Näytti siltä että mopin reunoilta ja taustaosasta irtosi näitä lankoja, muttei kuitenkaan mopatessa itse lattiaa vasten olevasta pesuosasta. Tämä moppi siis pelasi pelinsä jo ennenkuin ehdin käyttää sitä, ja mopatessa pääkeskittyminen meni siihen jätänkö jälkeeni vihreitä langanpätkiä... Lupauksensa se todella piti siitä että hiekka ja lika jäi kohtuullisen hyvin kiinni moppiin, mutta langanpätkiä pudotellessani tilanne oli melkolailla plusmiinus nolla. Ehkä tämän moppitestauksen lopputulemana voi pitää että kappaleen oli oltava viallinen, en usko että mopista voi olla tarkoitus irrota noin paljon höytyvää.

Liuskamoppi.

Sanko.

Sain testattavaksi myös liuskamopin ja sangon, mutta sankoon kuuluva puristin puuttui, joten en lähtenyt käsipelillä puristelemaan moppia, ja se jäi siis testaamatta. (Edit: olisin saanut puristimen jälkikäteen, mutta kieltäydyin ystävällisesti, sillä uskon että mopille tulee kylppärikäytössä käyttöä ilman puristintakin)

Lopputiivistys: Näistä tuotteista lattialiina pääsee vakiosiivouskoriini ominaisuuksiensa takia, käyttäisin sitä vaikkei sillä olisikaan minkäänlaisia eko-ominaisuuksia, ne siis ovat ekstraplussaa jo muuten hyvään tuotteeseen.  Talousliinalla ei taas mielestäni ollut mitään erityisiä erikoisominaisuuksia, mutta sen otan käyttöön eko-ominaisuuksien vuoksi, eikä siinä toisaalta ollut mitään moitittavaakaan.

Yleisesti pientä ihmettelyä aiheutti liuskamopista ja lattialiinasta lähtenyt voimakas haju ennen ensimmäistä huuhtelemista, mistähän se mahtaa johtua..? Ei kuitenkaan liian häiritsevä.

Hippusen hämmentäviä ekomerkintöjä.

Pakkaustekstien tutkiminen oli hieman hämmentävää, sillä osassa pakkauksista oli merkittynä oikeaan laitaan prosentteina uusiutuvuus, osaan taas vastaavalle kohdin tekstiä eko-ominaisuuksista, kuten kuvakin kertoo. Vaati tarkkasilmäisyyttä hahmottaa mitkä tuotteet olivat uusiutuvia ja miltä osin. Esimerkiksi sanko oli valmistettu 30% kierrätetystä polypropeenista ja 70% uudesta, mutta itse sangon kierrätettävyydesta ei oltu mainittu mitään. Eko-ominaisuuksien pakkausmerkintöihin siis toivoisi selkeyttä. Myös siivousliinojen pakkauksissa olisi voinut olla hieman enemmän käyttövinkkejä. Ehdotonta plussaa siitä että kaikki pakkausmateriaalit olivat joko kierrätyspaperia tai energiajakeen mukana hävitettävää materiaalia.

Kokeilkaahan siis ihmeessä ainakin lattialiinaa ja talousliinaa jahka ne löytävät tiensä kauppoihin, ne pääsevät täällä ehdottomasti siivouskorin vakkariasukkaiksi!

Nyt suuntaan unille ja nauttimaan vastasiivotun kodin raikkaasta tuoksusta, mukavaa viikon alkua ja tsemppiä joulupuuhiin!

Tänään luvassa testailua...

...siivoustarvikkeiden ihmeellisessä maailmassa.

Sain aamupäivällä paketin Viledan siivoustarvikkeita testattavaksi. Kyseessä on uusi ympäristöystävällinen tuotesarja, ja paketin mukana tuli myös melko kattava infopaketti tuotteiden ominaisuuksista.

Olen lähtökohtaisesti suhtautunut siivoustarvikkeiden valinnassa ekologisiin asioihin hiukan nihkeästi: tuotteen on oltava funktionaalisesti tehokkain saatavilla oleva ja puhdasta on tultava ilman kikkailuja. Olen hiljentänyt eko-omatuntoani ajattelemalla että vähentämällä turhaa autoilua tai lentokoneella matkustamista voisin hoitaa osuuteni ympäristönsuojelussa vaivattomammin... Myös ympäristöystävällisien siivoustuotteiden saatavuus on ollut isona tekijänä valinnoissa. Oman kokemukseni mukaan päivittäistavarakaupat ovat tähän asti tarjonneet pääasääntöisesti ei-oota, ja ekoystävällisen pölyrätin metstästäminen ympäri maita ja mantuja vaimentaa helposti hyvän ajatuksen ympäristöä paremmin kunnioittavista valinnoista.

Kuitenkin, parissa langassa on jo puolikas villapaita. Esimerkiksi erisorttisia siivousliinoja kuluu tässä huushollissa vuositasolla melkoinen määrä, enkä sittenkään tiedä onko eettisesti ihan oikein antaa luonnon kuormittua tarpeettomasti vain siksi että minä haluan lavuaarinhanojeni kiiltävän jatkuvasti?

Niinpä siis kovin mielelläni nyt testaan tätä Viledan Naturals-sarjaa, ja toivon että löydän tuotteiden joukosta positiivisia uusia tuttavuuksia joilla voisin ekologisemalla tavalla korvata nykyisiä siivouskamppeitani- puhumattakaan siitä että joku teistäkin saattaisi tehdä saman löydön. Meillä on joulunaluskiireissä päässyt kertymään melkoinen määrä likaa ja pölyä all over asuntoa, joten siivous tänään tulee todella tarpeeseen- testattu vaativissa olosuhteissa siis!

Puen nyt siivoushanskat kätösiini ja aloitan urakan. Tulen myöhemmin kertomaan teille mitä mieltä olin. Luvassa on melko perusteellinen tietopaketti eko-ominaisuuksista sekä siitä miten tuotteiden luvataan toimivan, ja tietysti omat arvioni niiden tehosta ja toimivuudesta, kuvien kera. Nähdään illemmalla siis! EDIT: Nähdäänkin luultavasti vasta huomenna.

Piristin huonekasveja jouluisilla pikkukoristeilla, tässä kanelitankoja tikkuun kiinnitettynä. Joulu hiipii siis jo kukkapurkkeihinkin!

Joulunviettoa kohti.

Noniin, vihdoin kaikenlaiset opiskelu- ja muut välillä aavistuksen kuivakat velvollisuudet takana. Sääukkokin näyttää hellivän, sillä jopa täällä aina-niin-loskaisessa eteläsuomessa on napakka lumipeite, ja lumeton joulu on päivä päivältä epätodennäköisempää.

Jouluaattoon on tasan viiikko, ja jouluvalmistelut on pakko pyöräyttää täydellä voimalla käyntiin. Tehtävä on ainakin:

• Järjestelysiivous. M otti ja oli reipas ja siivoili keittiön kaapit jo viime viikonloppuna, minulla jäi enää muutama hassu laatikko makuuhuoneesta, ja ylimääräisten koriste-esineiden kellarointi joulukoristeiden tieltä. Ohjelmanumerona oli myös imurointi jääkaapin takaosasta ja alta, muistakaahan tekin tehdä se ennen joulunpyhiä! Kun jääkaappi käy täysillä kierroksilla jouluruokia viilentäessään, on hyvä tarkistaa ettei ylimääräistä pölyä ja roskaa jää muhimaan ja mahdollisesti kuumenemaan kaapin taakse. Tämä tympeä mutta tarpeellinen toimenpide pitäisi uusia vähintään pari kertaa vuodessa.

• Menun laatiminen. Täällä syödään tänä(kin) jouluna perinteisiä jouluruokia, mutta määrien ja reseptien kanssa on vielä vähän puljaamista. Paperille kirjoitettuna kaikki tuppaa selkenemään paremmin!

• Joulusiivous. Tapahtuu aatonaattona ennen joulukuusen sisäänkantamista, tälle moppimaanikolle ei koita joulua ennen nitisevänpuhdasta kotia. Joulukuusen hankinta hoidetaan tänä vuonna perinteisellä tavalla ajelemalla epäekologisesti mökille parin tunnin ajomatkan päähän ja pätkäisemällä kuusi saunapolun varresta.

• Joulukukat. Viherpeukalous ei ole vieläkään muuttanut näihin näppeihin, joten joulukukat tilataan viimeviikolla bongatusta hyvänoloisesta kukkakaupasta- ostin pienen testikimpun toissapäivänä, saatte siitä kuvan myöhemmässä postauksessa, kaunis! Joulupöydän päävärinä on valkoinen, joten kukkienkin teema noudattelee samaa linjaa.

• Lahjat! Vielä suurimmalta osin hankkimatta. Saippua- ja kynttiläsavotan kanssa päädyin oikotiehen onneen, alkuviikosta keittiöpöydän ääreen kokoontuu tee-se-itse-porukka ähertämään Sinellin ja Sinooperin puolivalmiiden saippuamassojen ja mehiläisvahalevyjen kanssa, lipeälitkujen keittely jätetään nohevimmille.

Nyt riennän toteuttamaan eilisen askarteluideani jouluisista purnukoista, tarvikkeet odottelevat jo keittiön pöydällä tekijäänsä. Seurailkaahan vielä tänään iltasemmalla blogia, saatte kuvallisen postauksen joulupurnukoistani!

(Tässä vielä muutama kuva, löysin sattumalta nämä kuvat arkistoista. Molemmat kuvat on räpsäisty Fiskarsista, toinen maaliskuussa ja toinen kesäkuussa. Vaikka välillä tämä kylmä pakkasää ja hyinen viima koetteleekin nenänpäitä ja palelevia sormia, niin muistakaa että suomen luonto on ihana- se pystyy tällaiseen muodonmuutokseen jokusessa viikossa!)