Joulunviettoa kohti.

Noniin, vihdoin kaikenlaiset opiskelu- ja muut välillä aavistuksen kuivakat velvollisuudet takana. Sääukkokin näyttää hellivän, sillä jopa täällä aina-niin-loskaisessa eteläsuomessa on napakka lumipeite, ja lumeton joulu on päivä päivältä epätodennäköisempää.

Jouluaattoon on tasan viiikko, ja jouluvalmistelut on pakko pyöräyttää täydellä voimalla käyntiin. Tehtävä on ainakin:

• Järjestelysiivous. M otti ja oli reipas ja siivoili keittiön kaapit jo viime viikonloppuna, minulla jäi enää muutama hassu laatikko makuuhuoneesta, ja ylimääräisten koriste-esineiden kellarointi joulukoristeiden tieltä. Ohjelmanumerona oli myös imurointi jääkaapin takaosasta ja alta, muistakaahan tekin tehdä se ennen joulunpyhiä! Kun jääkaappi käy täysillä kierroksilla jouluruokia viilentäessään, on hyvä tarkistaa ettei ylimääräistä pölyä ja roskaa jää muhimaan ja mahdollisesti kuumenemaan kaapin taakse. Tämä tympeä mutta tarpeellinen toimenpide pitäisi uusia vähintään pari kertaa vuodessa.

• Menun laatiminen. Täällä syödään tänä(kin) jouluna perinteisiä jouluruokia, mutta määrien ja reseptien kanssa on vielä vähän puljaamista. Paperille kirjoitettuna kaikki tuppaa selkenemään paremmin!

• Joulusiivous. Tapahtuu aatonaattona ennen joulukuusen sisäänkantamista, tälle moppimaanikolle ei koita joulua ennen nitisevänpuhdasta kotia. Joulukuusen hankinta hoidetaan tänä vuonna perinteisellä tavalla ajelemalla epäekologisesti mökille parin tunnin ajomatkan päähän ja pätkäisemällä kuusi saunapolun varresta.

• Joulukukat. Viherpeukalous ei ole vieläkään muuttanut näihin näppeihin, joten joulukukat tilataan viimeviikolla bongatusta hyvänoloisesta kukkakaupasta- ostin pienen testikimpun toissapäivänä, saatte siitä kuvan myöhemmässä postauksessa, kaunis! Joulupöydän päävärinä on valkoinen, joten kukkienkin teema noudattelee samaa linjaa.

• Lahjat! Vielä suurimmalta osin hankkimatta. Saippua- ja kynttiläsavotan kanssa päädyin oikotiehen onneen, alkuviikosta keittiöpöydän ääreen kokoontuu tee-se-itse-porukka ähertämään Sinellin ja Sinooperin puolivalmiiden saippuamassojen ja mehiläisvahalevyjen kanssa, lipeälitkujen keittely jätetään nohevimmille.

Nyt riennän toteuttamaan eilisen askarteluideani jouluisista purnukoista, tarvikkeet odottelevat jo keittiön pöydällä tekijäänsä. Seurailkaahan vielä tänään iltasemmalla blogia, saatte kuvallisen postauksen joulupurnukoistani!

(Tässä vielä muutama kuva, löysin sattumalta nämä kuvat arkistoista. Molemmat kuvat on räpsäisty Fiskarsista, toinen maaliskuussa ja toinen kesäkuussa. Vaikka välillä tämä kylmä pakkasää ja hyinen viima koetteleekin nenänpäitä ja palelevia sormia, niin muistakaa että suomen luonto on ihana- se pystyy tällaiseen muodonmuutokseen jokusessa viikossa!)