Kellarimme edustaa uniikkia maalaistunnelmaa autenttisesti sadan vuoden takaa. Kellaritiloille/lattioille/oville ei ole tehty mitään viime vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen- sähkövalo saatiin vasta viime talvena, sitä aiemmin valaistus hoidettiin troikalla. Tavallaan näin itsenäisyyspäivän aikoihin on tunnelmallista ajatella kuinka moni kellaria käyttänyt sukupolvi on nähnyt maailman muuttuvan sadassa vuodessa ja nähnyt preseidenttien vaihtuvan, kuunnellut pommikoneiden ääniä ehkä juuri samasta kellarikomerosta käsin. Kuitenkin, 2010-luvun alkaessa olisi ihan kivaa operoida kellarikomerossa jossa olisi puru-maapohjan sijasta lattia. Purun päälle on levitetty pahvia jonka päällä kellariin kuljetetut tavarat sulassa kaaoksessa lepäävät, mutta pahvien ulkopuolella silmiin on osunut purupohjan seasta sellaisia helmiä kuin diagnoosikortti vuodelta 1972 jossa kerrotaan kortin tuntemattoman haltijan sairastuneen ei-aivan-huuliherpekseen, sekä mm. vanhoja kumihanskoja ja lukuisia sieltä täältä törröttäviä ruosteisia nauloja... Kellari siis todella ei ole viihtyisää saati käytännöllinen, mutta siihen on tilanpuutteessa tyydyttävä. On selvää että olisi täysin itsensä huijaamista uskotella etteikö kellarissa asuisi myös hiiriä/rottia/muita pieniä piipittäviä asioita, mutta olen sitä mieltä että itsensä huijaaminen on välillä enemmän kuin viisasta!
Tässä lisää kuvasaldoa tämän vuoden joulukorttisavotasta:
Vintagehenkistä
Tämä kortti lähetetään dinnereiden ystävälle.
Perinteistä
Tunnelmallista
Sirompaa
Kotoista
Koti saa pikkuhiljaa lisää jouluasioista ikkunanlaudoillensa ja pöydillensä, nämä arkioloissa vesikannuiksi kutsut kaatimet saavat tänä jouluna luvan olla sisustusesineitä
Vielä on kuitenkin kosolti arkea jäljellä ennen joulua, ja tuhat asiaa tehtävänä ennenkuin saa tarttua jouluvalmisteluihin. Nautitaan kuitenkin arjen lomassa pienistä jouluhetkistä, ja iloitaan lähestyvästä juhlasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti