Kesän isoin kotiprojekti oli pitkä viikonloppu maalitelojen maailmassa. Muistattehan, ne ihan kammotavankeltaiset seinät, jotka asunnon edellisen omistajan mielestä ilmeisesti olivat tosipäheä ideä -ja jotka meidän piti maalata ensitöiksemme asuntoon muuttaessa. Onko teilläkin päin niitä ensitöitä jotka tuppaavat venymään viitisen vuotta?
Tältä seinät näyttivät tipunkeltaisen aikakaudella.
Aloitimme kesäloman huhkimalla olohuoneen, makuuhuoneen ja eteisen seinät uuteen väriin. Kiitos korkeiden huoneiden, minä en ylettynyt maalauspuuhiin edes korkeimmilla raksatikkailla, joten olin yleismies-jantusena ja annoin enemmän tai vähemmän ärsyttäviä neuvoja lattiaperspektiivistä.
Nyt seinissä on perushempeää beigeä, jossa vivahtaa hilkku harmaata.
Makuuhuoneen keltainen ku(u)laus vaihtui samaan puuteribeigeen kuin olohuoneessakin, päätyseinällä on tehostevärinä tummempi ruskea.
Kotiin on myös hankittu sekä uutta että vanhaa. Kävimme kesälomalla anopin lapsuudenkodissa, joka on vanha maatalo 1900-luvun alusta. Anoppi mainitsi ohimennen tyhjentelevänsä vanhaa navettaa roinasta, ja kysäisi kiinnostaisiko minua kurkata sisään. Avasin navetan nitisevän oven, ja käsitin yhdellä silmäyksellä että "roina" tarkoitti 1900-luvun alun upeita esineitä, kuten vanhoja maitopulloja, monta vuosikymmentä palvelleita lypsyjakkaroita, pyykkilautaa jolla on pesty monen sukupolven pyykit ja muita ihanuuksia. Hyperventiloin ihanaa näkymää hetken, ja sukelsin navetan pimeyteen penkomaan.
Miehen vaari on rakentanut maatalon omin käsin, ja kantanut tätä naula-astiaa mukanaan joka paikkaan, vanhan talon nurkissa riitti aina naulattavaa. Nyt se muistuttaa meitä kaupunkilaisia maalaiselämästä, ja toimii samalla kotina öljy- ja vinegrettepulloille sekä serveteille.
Uudet tavarat hakevat vielä kokonaisuudessa paikkaansa, mutta olen aika varma että naularasian paikka on tässä.
Makuuhuoneeseen ostettiin jotain uutta. Kävimme samaisella anoppilareissulla paikallisessa halpahallissa, ja sieltä tarttui mukaan tällainen jättilyhty. Pihi puoleni hyrisi onnesta, sillä lyhdyllä oli hintaa vain 29,90e, kun olen täällä pk-seudun puutarhamyymälöissä nähnyt vastaavista kinuttavan satasta lähenteleviä summia.
Kynttilöiden koosta saa hieman mittasuhdetta lyhtyyn.
Ehkä eniten innoissani olen ylläolevasta ikkunanpokasta. Sekin on löyty anopin navetasta, tosin ei niin vanha kuin osa muista esineistä. Tämä ikkunanpoka nimittäin oli miehen lapsuudenkodista säästetty rintamamiestalon tuuletusikkuna, pala suomalaista historiaa siis siinäkin? Ikkunan reunoilla oli hilseillyttä punaista maalia, joten hioin sitä vähän ja maalasin punaiset kohdat valkoiseksi. Sisin ikkunanpoka oli onneksi jo valmiiksi ihanan kuluneenvalkoinen, ja se sai jäädä alkuperäiseen kuntoon. Minusta on jotenkin herttainen ajatus, että sama ikkuna josta mies on pikkupoikana pälyillyt katon läpi kuuta ja tähtiä on nyt meidän olohuoneessamme. Tiedän, tämän tunteilun kanssa päädyn vielä romukauppiaaksi...
(Pienenä kukkavinkkinä, ylläolevan kuvan ruusut on napsaistu jo parhaat päivänsä nähneestä kukkaasetelmasta, kestävät hyvin vielä pari päivää kun muu kimppu jo matkaa kaatopaikalle.)
Pahoittelut megapitkästä postauksesta, ehti se sentään vielä tämän vuorokauden puolella eetteriin kuten lupasin. Into blogata on pienen tauon jälkeen iso. En oikein osaa määritellä onko tämä blogi nykyisin siivous- sisustus- ruoanlaitto- vai mikä- blogi? Ehkä määrittelyä on turha stressata, ajattelin jatkossakin kirjoittaa aiheista jotka syyhyttävät läppärinäppejä ja jättää kategorisioinnit vähemmälle.
Hyvää yötä!
/ MariaW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti