Paluu mopinvarteen.

Eilisessä postauksessa tulin maininneeksi "episodi siivoojan". Aiemmin keväällä kerroin, että meille oli pestattu ihana siivousfirma: kaikki hoitui, ja koti kiilteli jokatoinen viikko niin että pinnoilta olisi voinut tarjoilla parin ruokalajin illallisen. Muistatte ehkä hehkutuspostauksen aiheesta?

Taustaksi kerrottakoon, että sovimme etten ole itse paikalla siivoojan käydessä. Jos olisin säännöllisesti siivouksen aikaan kotona, taksa olisi korkeampi. Olinhan jokatapauksessa töissä tai muissa riennoissa aina siivoojan saapuessa, ja toisaalta kotini olisi siivouksen ajan myös siivoojan työympäristö, ja ymmärrän työrauhan arvon. Laskutussysteemi toimi niin, että siivouksella oli kokonaistaksa ja se suoritettiin etukäteen sovitun tehtävälistan mukaan, ei tuntiveloituksella.

Aluksi kaikki oli riemua vaan! Koti oli tiptopsiisti, ja vaivuin pieneen nirvanaan jokatoinen viikko putipuhtaaseen kotiin saapuessani. Meillä käynyt mahtava siivooja kuitenkin vaihtoi työpaikkaa. Saimme firmassa lopettaneen siivojan tilalle uuden vakkarisiivoojan, ja pikkuhiljaa homma lipsui alamäkeen. Nypin kerta toisensa jälkeen suihkun lattialta roskia ja nipun hiuksia, pyyhin sormenjälkiä kaapeista ja hyllyistä, joinain kertoina asunnossa ei tuoksunut lainkaan lattianpesuaine. Kaikkia siivouslistalle kuuluneita asioita ei suoritettu, vaikka muutamastakin ystävällisestä reklamaatiosta huolimatta yritin saada muutosta asiaan. Olisin kyllä saanut muutaman päivän sisään siivoojan korjaamaan asian, mutta samat kohdat jäivät silti tulevilla kerroilla usein tekemättä. Jos minulta sattui jäämään aamulla keittiön tai vaatekaapin kaappi auki, oli kaappi odottamassa levällään siivouksen jälkeenkin, ilmeisesti listalla mainittu tavaroiden järjestelty ei sisältänyt kaapinovien sulkemista tai siivooja oli hieman hajamielinen. Ärsytti. Piti varautua siihen, että kotona odotti aina siivoojan jäljiltä enemmän tai vähemmän tekemistä, ja usein tuntui että itse siivoamalla tulos olisi parempi- jokaisen käyntikerran jälkeen reklamointikaan ei tuntunut kovin houkuttelevalta.

Lopulta älysin olla pikkuisen ovela. Olin kotona ulkovaatteissa kun siivooja saapui, ja hipsin heti omille asioille. Palasin kahden tunnin päästä, ja siivoojasta ei ollut jälkeäkään. Seuraavalla kerralla vähensin poissaoloaikaa vartilla, ja taas vartilla. Lopulta tajusin, että siivooja hutiloi asuntomme pahimmillaan alle 1.5 tunnissa, ja laskin päätähuimaavan hinnan sille tuntitaksalle jota tällä siivousajalla maksoin. Huh! Siivousyrityksen taksa ei ollut aivan edullisimmasta päästä, ja odotin totisesti että siivooja olisi paikalla vähintään muutaman tunnin ajan, sillä tuntitaksoilla toimivat siivousfirmat tulisivat tällä laskutusmallilla paljon edullisemmiksi. En kuitenkaan voinut vaatia pidempää siivousaikaa, kun tuntimääristä ei alunperinkään oltu sovittu. Haaveilein jo vaihtavani siivousfirmaan jossa tuntitaksan ylimenevä aika silitettäisiin paitoja tai mankeloitaisiin lakanoita, sellaisestakin olen kuullut. (Tosin ensin pitäisi olla se mankeli...)

Loppusilaus päätökselle syntyi, kun siivouksen aikana rikottu kahvikuppi oli laitettu roskikseen, ja roskis viety pois. Anteeksipyynnön virkaa toimitti keittiön pöydälle jätetty lappu, eikä kukaan tarjoutunut korvaamaan asiaa mitenkään, saati että olisin voinut haluta vielä yrittää liimailla kahvikupinjämiä kasaan. Kuppi oli äidin ja isän häämatkaltaan aikanaan tuoma, joten kiukutti melkoisesti. Suurta taloudellista arvoa sillä tietenkään ei ollut, mutta asialliset pahoittelut olisivat silti olleet varsin paikallaan.

Kaikenkaikkiaan siivouksen taso putosi syksyllä siinä määrin, että päätin tarttua taas itse mopinvarteen. Jos meillä olisi ollut hypersotkuista tai esimerkiksi kotieläimiä, luulen että olisin ollu siivoustulokseen tyytyväisempi. Koska asunto kuitenkin on normaalisti aina perussiisti, siivoojan jälki pitäisi olla aika säkenöivää jotta erottaisin siivoojan käyneen. M kyseli muutamaankin kertaan illalla kotiinpalatessaan, että eikö sen siivoojan pitänyt tulla tänään, ja toisaala erehtyi muutamana kertaan luulemaan että siivooja oli käynyt vääränä päivänä. Homma rupesi tuntumaan melko turhalta rahanmenolta, varsinkin kun kevään pahin kiire oli hellittänyt, ja kuulun myös siihen harvalukuisten heimoon jotka useimmiten nauttivat siivoamisesta.

Kuitenkin kuunneltuani tuttavien tarinoita omista siivoojistaan, tuli siihen tulokseen että meidän siivousfirmamme työn laatu oli sittenkin ehdotonta kärkipäätä. Kuulin ihan älyttömiä tarinoita parketinpesusta juuriharjalla ja fairyllä, sekä pesuaineen jättämisestä huuhtelematta kylppärin lattialle- mahtoi olla liukasta seuraavan suihkun koittaessa? Tässä vaiheessa täytyy siis korostaa, että pääosin olin työn laatuun varsin tyytyväinen, harmittelin objektiivisesta näkökulmasta katsoen melko pieniä juttuja. Luulisin, että mikäli meille vielä palkataan siivooja, päätyisin samaan yritykseen- tosin tuoden etukäteen tarkasti selville erityistoiveeni ja kehityskohteet, ja ehkä pyytäisin siivoojan vaihtamista toiseen.

Mutta arvatkaapa, kuinka kivaa oli puolenvuoden tauon jälkeen tarttua siivouskamppeisiin ja pistää tuulemaan! Asunto tuli juuri niin huippusiistiksi kuin toivoin, ja sain samalla järjesteltyä pikkuesineitä tai viikattua vaattekaapin parempaan järjestykseen. Toisaalta siivota saattoi kun halusi, eikä sotkua tarvinnut "säästellä" siivoojaa varten. Joskus nimittäin kävi niinkin, että olisin halunnu paria päivää ennen siivoojan tulemisesta siivota vaikkapa saapuvia vieraita varten, mutta silloin siivoojan työlistalle ei olisi jäänyt sitäkään vähää tekemistä.

Pahoittelut että tästä viestistä tuli aika pitkä avautuminen, mutta ajattelin että näistä kokemuksista saattaisi olla hyötyä niille jotka harkitsevat siivoojan palkkaamista. Kannattaa tarkkaan sopia siivouksen sisältö ja tuntitaksa, sekä varmistua siitä että työn taso todella vastaa sovittua. Koekäynti kertamaksulla saattaisi olla hyvä idea, ja reklamaatioita ei kannata aristella. Parhaimmillaan siivooja on ihana arjen helpottaja, ja säästää monelta hampaankiristykseltä silloin kun aika tai jaksaminen ei yksinkertaisesti veny nurkkien puunaamiseen. Loppukaneettina voi kai sanoa, että siivooja hoiti pääasääntöisesti tehtävänsä ihan hyvin, mutta minä taisin olla vähän nirso, ja ehkä salaa ikävöin jo parkettitolun tuoksua? ;)

Millaisia kokemuksia teillä on kotisiivouksesta?

Terveisiä puhtaasta kodista,

/MariaW

Voe tokkiinsa.

Nyt voisi todeta maailmankirjojen olevan hippasen vinksallaan. Meille nimittäin värvättiin siivousfirma tekemään perusteellisemman puunauksen joka toinen viikko loppukevään ajan. Yhdistelmänä todella paha siitepölyallergia + vanhanaikaiset ikkunat joihin ei saa asennettua siitepölytiiviistettä + hysteerinen kiire eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Toki joudumme imuroimaan ja kosteapyyhkimään useasti näin siitepölyaikaan, mutta perusteelliselle siivoukselle ei jää aikaa. Suhtauduin etukäteen kevyesti arvioiden kriittisesti koko asiaan, ja olin pomminvarma ettei kukaan voisi osata siivota kotiani yhtä hyvin kuin minä. Valikoin siivousfirman internetsivujen perusteella, enkä tiennyt lainkaan mitä odottaa.

Kun ensimmäisen siivouspäivän jälkeen tulin iltamyöhällä kotiin, olin lennähtää takamukselleni hämmästyksestä; koti oli i-ha-na! Normaalin perussiivouksen lisäksi kaikki pienet yksityiskohdat oli huomioitu: rosterinen veitsitukki oli kiillotettu, kynttilätuikuista oli puhdistettu noki, töpselienpäällystät oli hinkattu puhtaaksi, kylpyhuone kiilteli! Jopa aamulla petaamani sänky oli pedattu uudestaan kauniimmin, ja asunnon jokainen torkkuviltti ja koristetyyny oli aseteltu houkutteleviksi asetelmiksi. Huonekasvit oli kasteltu, roskiskaappi oli siivottu ja järjestelty, sanomalehdet oli viety kierrätykseen, ja pisteenä iin päälle tohvelini oli aseteltu eteiseen oven viereen odottamaan kotiintulijaa. Keittiön pöydällä oli lappu jossa kehoitettiin seuraavaksi kerraksi levittämään edellisenä iltana uuniin puhdistusaine vaikuttamaan jotta sen voisi pestä seuraavalla kerralla. Nirvana!

Soitin M:lle melko hysteerisessä tilassa, ja M totesi ykskantaan että mikäli minut saa edes joka toinen viikko kaiken stressin ja kiireen keskellä näin iloiseksi, niin tästä siivojasta ei hevin luovuta. (Onkohan rivien välistä luettavissa että olen yleensä jokseenkin kärttyinen...?) Laskimme illalla keittiön pöydän äärellä että kotitalousvähennyksen jälkeen meidän neliöillämme maksettavaa jää nelisenkymppiä kuukaudessa, kun jaamme summan kahtia. Uskon käyttäväni neljäkymmentä euroa kovin helposti johonkin paljon vähemmän iloa tuottavaan turhakkeeseen, mielummin jätän kahvilassa capuccinon juomatta tai käyn lukemassa lehdet kirjastossa niiden kotiinostamisen sijasta.

Vaikka olen aina ajatellut olevani siivoushullu, en silti laita laisinkaan vastaan että joku osaa siivota vielä minua paremmin. Tämä jumalainen nainen jopa sai irti kylpyhuoneen suihkunurkasta ne ruosteenruskeat tahrat joiden luulin lähtevän vain kylpyhuoneremontilla!

Älkää huoliko, joka toinen viikko tapahtuva suursiivous ei vapauta minua normaalilta viikkosiivoukselta eikä tiskirättitestailulta. Se ei myöskään tuo sitä autenttista onnentunnetta jonka saa vain jynssäämällä asunnon lattiasta kattoon, ja sen jälkeen istuksimalla parkettitolun tuoksussa kahvikupillisella. Sensijaan, se vapauttaa hurjasta määrästä stressiä, päästää minut siivouksen sijasta vaikkapa juoksulenkille, ja tukee hippusen kansantaloutta.

Ainakin täällä kehäteiden sisäpuolella kotitalousvähennys näytti tekevän kotisiivouspalveluiden käytöstä melko yleistä, ja tipotiessään näyttää olevan ajatus siitä että kotiinsa siivoojan palkkaava olisi laiska tai saamaton. Ovatko yleiset asenteet ulkopuolelta ostettavia kotitalouspalveluita kohtaan samantyyppisiä myös muualla Suomessa? Ja ennenkaikkea, kertokaahan, onko teillä ihania tai kamalia kotisiivojakokemuksia?

Jopa gardenia tykkää uudesta taitavasta siivoojasta, joka muistaa nyppiä kuivuneet lehdet pois.

(P.S. Keittiön ikkunanlaudalla on mylly poikineen: mummon tavaroista pelastettu sotavuosien jälkeen hankittu parmesanmylly, ja anopin vintiltä mukaankuljetettu jauhelihamylly joka on jauhanut vanhassa maatalossa hirven jos toisenkin.)

(P.P.S. Kotisiivousaiheesta on kysely sivupalkissa)

Meniköhän se sunnuntai jo...?

Niin, pitiköhän sitä ehtiä bloggaamaan sunnuntaisin... hujahtikohan se sunnuntai jo ohi? Taisi hujahtaa ihan samaa vauhtia kuin muutkin päivät, kuuluu vain sellainen nopea "swooooooooooosh", ja sinne meni. Luonnostelin päivänä menneenä postauksen kuvineen siitä maagisesta rosterinpuhdistusaineesta jota ilman meidän rosterintäyteisen keittiön puhdistamiseen on aikamoista irvistelyä. Sen rosterinpuhdistusaineen metsästämisestä tuli viime kerralla nimittäin melkoinen seikkailu nääs. Palaan kertomaan asiasta jahka nämä päivät hujahtavat seuraavaan rauhalleseen hetkeen.

Nautitaan auringosta ja yritetään ignorata sen paljastama pölyarmeija (älkääkä nyt vaan sanoko ettei teillä mitään pölyarmeijaa näy...?! Täällä nimittäin näkyy, melkoiset pölyjoukot ja jottei vielä rauhanturvaajatkin päälle.)

Mukavaa loppuviikkoa!

MariaW

Pikapäivitys

1) Sushipaketit ovat viimein muutamien osoitepulmien jälkeen lähdössä matkaan tänään- sushipuikot ojoon siis!

2) Meille muutti uusi lipasto eilen. Se parkkeerasi itsensä olohuoneeseen, ja parasta siinä on että se on kokonaan tarkoitettu minun vaatekaappikaaokseni ratkaisemiseksi! Saatte tänään myöhemmin postauksen vaatekaapista ja sen ojennukseensaamisyrityksistä.

3) Viikonlopun kokkailut menivät hyvin, mutta kuten hyvissä juhlissa usein käy, hyvä seura ja ruoanlaiton tohina verottivat kuvamateriaalia aikamoisesti. Saatte kuitenkin illemmalla (EDIT: eipäs kun joskus myöhemmin- ei pidä luvata näitä aikatauluja, kun en ikinä pysy niissä, anteeksi.) myös ohjeet kaikista ruoista joita kokkailimme, ja kuvia sikäli kun niitä on kameran uumenissa.

Nyt herkutteluviikonlopun jälkeen onkin taas aika palata arkeen, ihanaa perusruokaa ja peruselämää! Nautitaan uudesta viikosta, MariaW aloittaa nyt maanantaiaamun siirtymällä vaatekaapin järjestelyn ihmeelliseen maailmaan, nähdään illalla laajemman ja kuvarikkaamman postauksen merkeissä!

Mustia möllyköitä.

Aloitetaanpa tämä tekstinpätkä pienellä arvuuttelulla. Yrittäkäähän pähkäillä mistä allaolevassa mustassa möykyssä on kyse?

Tryffelihän se siellä. Musta sellainen, ja säilötty. Ei, emme ole voittaneet lotossa, eikä vessapaperia ole korvattu setelinipulla. M (=mies) sensijaan teki a-luokan ruskaretken Piemonteen.
(Terminologiaselvennys: a-luokan matka on reissu jolle ei huolita vaimokkeita tai muuta perhettä mukaan, allekirjoittanut siis könötti kotosuomessa ihmettelemässä loskasadetta).

Ruskajulkisivu Italiassa

Alban vuosittaisten tryffelimessujen mainos- tunnistatko nuuhkijat?

Reissusta sain tuliaisiksi mustia säilöttyjä tryffeleitä. Olen muutaman kerran aikaisemmin valmistanut niistä ruokaa, mutta tryffeli on silti kohtuullisen vieras ainesosa, eikä hintatasonsa vuoksi kuulukkaan ihan jokapäiväiseen ravintoon, ei edes jokavuotiseen. Tryffeleitä on säilöttyina myytävänä joissain pk-seurun herkkukaupoissa ja Stockmannilla, mutta hinta on päätähuimaava. Allekirjoittaneen tyrffelikokeilut on aina operoitu tryffelialueelta tuliaisiksi tuoduilla möllykköillä, jolloin hinta jää selkeästi Suomen hintoja edukkaammaksi. Valkoinen tryffeli on mustaa arvostetumpi (ja arvokkaampi), mutta keskittykäämme nyt tässä postauksessa siihen mustaan möykkyyn joka möllöttää jääkaapin sivuhyllyssä odottamassa käyttäjäänsä.

Mielestäni kotioloissa paras ja herkullisin tapa hyödyntää säilötty musta tryffeli on pastaruoka. Kas tässä itsekehitelty ja hyväksi todettu ohje:

1. Osta laadukasta Italialaista pastaa. "Pasta di semola di crano duro"- merkintä pakkauksessa kertoo laadukkaan jauholaadun käytöstä, ja kannattaa myös metstästää pastalaatua joka on tuotettu pronssisuuttimia käyttäen ("Trafiliata al bronzo"). Kun pasta on tuotettu pronssisuuttimien läpi sen pinta on huomattavasti karkeampaa kuin teflonsuuttimia käytettäessä, ja kastike tarttuu hanakammin kiinni. Nämä kriteerit täyttäviä pastoja löytää helpohkosti isoimmista marketeista, eikä pastan laadusta kannata tinkiä tryffelin kaveria metsästäessä.

2. Laita pasta kiehumaan ja keitä pakkauksen ohjeen mukainen aika. Jätä keittäessä mielummin hieman purutuntumaa kuin kiroile ylikypsää lörppöisenpehmeää pastaa.

3. Kun pasta on kiehunut valmiiksi, kaada ensin pieni määrä keitinnestettä sivuun ja siivilöi sen jälkeen pasta. Kaada pasta takaisin kattilaan ja pidä se kuumana. Kaada pastaan loraus hyvälaatuista oliiviöljyä ja sekoita sekaan pienissä erissä kohtuullisen kokoinen nokare voita. Sekoita sekaan etukäteen myös pilkkomasi parmesan-juustosiivut, edullinen aito parmesan löytyy Pirkan valikoimasta. Maun mukaan voi lisätä myös aivan aavistuksen tuoretta valkosipulia, mutta varo peittämästä tryffelin makua. Tässä kohtaa voit "huijata" hieman, ja lisätä joukkoon lurauksen myös tryffeliöljyä

Tämä tryffeliöljypullo on Italiantuliaisia ja valkotryffelistä, mutta mustasta tryffelistä valmistettua öljyä saa kohtuullisen inhimilliseen hintaan ainakin keskustan Stockmannin öljyhyllystä, pieni vihreä pullo.

Tryffeliöljy on mainion makuista, ja tämän tryffelipastan valmistaminen onnistuu myös pikkuisen petkuttamalla pelkästään sen avulla, siis ilman varsinaista tryffeliä. Öljyä kannattaa kuitenkin käyttää hyvin maltillisesti. Aloita muutamalla pisaralla, sekoita ja maista, ja annostele tarpeen vaatiessa lisää. Öljyn maku on voimakas, ja se pilaa helposti ruoan maun liikaa annosteltuna. Voit tässä vaiheessa myös tarvittaessa hulauttaa joukkoon pienen määrän (muutaman ruokalusikallisen) pastan keitinvettä, mikäli koostumus vaikuttaa liian jäykältä. Mausta sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Aivan lopuksi, pilko terävällä veitsellä ohuenohuita lastuja tryffelistä. Mielestäni sopiva määrä säilöttyä tryffeliä on neljä-viisi lastua per ruokalija-annos, mutta kukin toki annostelee tätä herkkua makunsa ja maksukykynsä mukaan. Ripottele lastut pasta-annoksen päälle ja sekoita kevyesti, nauti heti!

Saatte kuvan itsevalmistetusta tryffelipastasta viikonloppuna jahka sitä kokataan, mutta sillä aikaa voitte ihailla M:n Italiassa popsimaa tryffelipastaa jossa pääosaa esitti valkoinen tryffeli. Keskellä annosta on viiriäisenmuna- niitä saa myös kotosuomessa hyvin varustetuista ruokakaupoista.

Tryffelipastaa Italian malliin.

Tämän herkullisen tryffelipostauksen jälkeen onkin mainio aika sulattaa pakastimesta valmiseineskeitto ja palata takaisin maan pinnalle. Tänään on ohjelmassa myös viikottainen rutiini, viikonloppusiivous. Olen keksinyt että torstaina suursiivouksen tekeminen on maanmainio idea, koti on ihanan siisti viikonlopun alkaessa ja perjantai-illan nuutumuksessa ei tarvitse aloittaa viikonloppua siivoamalla, vaan voi sytyttää takkaan tulen ja juoda lasin hyvää punaviinä. Ihanaa viikonloppua!

Syysvieraita

Blogirintamalla on ollut hiljaiseloa- opiskelu, syksyinen arki ja yleinen hyörinä ovat vieneet aikaa bloggaamiselta. Toisaalta myös blogin suunnan kehittäminen lukijaystävällisempään muotoon on ollut työnalla, ja olkoon tämä postaus nyt ensimmäinen askel kohti aktiivisempaa blogiarkea! Seuraavaan blogikirjoitukseen toivottavasti on jo luvassa itseräpsäistyjä kuvia, jahka kameran latauspiuha ilmestyy salaisesta olinpaikastaan..

Ja sitten asiaan. Anoppi ja appi tulevat alkavalla viikolla yön yli kestävän visiitille, ja tiedossa on siis emännöintiä. Yleensä nautin vieraiden saapumisesta ja sen myötä saatavasta "luvasta" käyttää tuntitolkulla aikaa siivoamiseen ja leipomiseen, mutta nyt kiireen keskellä yritän päästä mahdollisimman helpolla- vieraiden viihtymisen silti kärsimättä.

Seuraavilla pikku vippaskonsteilla saa kiireessäkin kodin hetkessä hehkeäksi ja vieraat viihtymään:

• Vanha mutta toimiva keino on keskittyä siivoamisessa olennaiseen. Vieraat eivät vietä aikaa komeroissasi, eikä kukaan halua tarkistaa säilytätkö sukkiaisi värijärjestyksessä. Imurointi ja männytuoksuisella Tolulla pikainen moppaus saa lattiat kiiltämään, ja pesuaineen puhdas tuoksu ottaa vieraat vastaan. Ovelimmat sipaisevat Tolua (tai muuta omaan nenään hyväntuoksuista yleispesuainetta) eteisen ovenpieliin, ja raikas tuoksutuulahdus on taattu.

• Saneeraa turha sälä pois. Vie lehdet keräykseen, palauta ympäriinsä lojuvat tavarat paikoilleen ja järjestä eteisessä vellova kenkämeri ojennukseen. Kun pöytien pinnat ja lattiatasot ovat tyhjiä turhasta tavarasta, syntyy heti vaikutelma siistimmästä asunnosta. Less is more!

• Hae kukkakaupasta kimppu tuoksuvia kukkia, esimerkiksi liljoja, ja sijoita ne keskeiselle paikalle oleskelutiloissa. Upea kukkakimppu vie huomion pikku sotkuilta, ja tuoksu huumaa. Huomio kukkavalinnassa kuitenkin vieraiden mahdollinen allergiataipumus, villisti aivasteleva anoppi ei välttämättä arvostakkaan kukkakaupan tuoksurikkainta pukettia.

Vaikka koti ei aina kiiltäisikään putipuhtauttaan, vieraiden saapuminen on piristävä lisä perusarkeen, ja putsplank-siistejä pintoja tärkeämpää on hyvä seura ja kotoisa tunnelma. Kukaan ei tule kyläilemään luoksesi tarkistaaksen kirjahyllysi pölytilanteen. Nautitaan vieraiden seurasta ja ihanasta tauosta perusarkeen!

(kuva: openphoto.net)

Siivousvimman kourissa

Kun syksy saapuu, iskee ainakin minulle ylitsepääsemätön tarve puunata jokainen nurkka ja kaapinkulma putipuhtaaksi. Epäilen että ilmiö liittyy jotenkin samantyyppiseen innostukseen aloittaa elokuun pimenevinä iltoina tukku uusia harrastuksia, joiden suosio marraskuun sysimustina päivinä ei enää olekkaan lainkaan taattu.

Tunnustaudun heti kättelyssä melkoiseksi siivousintoilijaksi. Nautin puhtaasta ja järjestyksessä olevasta kodista, enkä pysty keskittymään kaaoksen keskellä. Saan kummallista tyydytystä erilaisista koreista ja säilytysjärjestelmistä, joihin voin järjestellä ja arkistoida tavaroita- silläkin uhalla että mieheni mielestä asunto suorastaan tursuaa erilaisia koreja ja kippoja. Olen myös testannut ison määrän erilaisia siivouskemikaaleja, enkä enää tuliskaan toimeen ilman omia luottopurnukoitani. Tässä siis suursiivouksen kaava Marian tapaan, toivottavasti löydät jotain uutta omiin siivousrutiineihisi:

Järjestelyvinkkejä:

• Ikean kannelliset arkistointilaatikot ovat loistavia lähes mihin tahansa: kylpyhuoneen hyllyllä kätkemään ylimääräiset purtilot, kirjahyllyssä piilottamaan turhat pikkuesineet, vaatehuoneessa lajittelemaan sukat. Kirjahyllyn alimmalla hyllyllä on kolme isoa valkoista nahkapintaista laatikkoa joihin on pakattu harvemmin käytettäviä kirjoja, kirjahyllyn yleisilme on näin huomattavasti selkeämpi ja siistimpi.
• Keittiössä on parasta noudattaa järjestelyn suhteen käytännöllisyyden lakeja. On turha sijoittaa sitä isomummon kummin kaimalta perittyä upeaa hopeista kastikekulhoa keittiöön paraatipaikalle, jos sitä käytetään kerran-pari vuodessa. Sijoittelemalla useimmin käytetyt tarvikkeet ja tuotteet käden ulottuville järjestys keittiössä säilyy todennäköisemmin, ja tavaroiden etsimiseen ei kulu aikaa.
• Järjestä jokaiselle perheenjäsenelle "sotkulaatikko", johon on lupa pinota maksua odottavat laskut ja muut jatkuvasti käytössä olevan paperit ja tavarat. Näin jokainen tietää maksamattoman kännykkälaskunsa tai passinsa sijainnin, ja tärkeitä papereita ei joudu vahingossa hukkateille. Kun esimerkiksi lasku on maksettu, se arkistoidaan pois sotkulaatikosta, ja täten pidetään laatikko jatkuvasti ajantasalla.

Lempituotteita ja kikkoja siivouksen sujumiseksi:

• Ruostumattomalle teräkselle ja rosterille on yksi aine yli muiden. Jo aiemmin mainittu Wurthin ruostumattoman teräksen hoitoaine on täysin ylivoimainen tuote rosteripintojen puhdistamiseen ja kiillottamiseen: suihkaise parinkymmenen sentin päästä, anna vaikuttaa hetki, ja hankaa kuivalla pehmeällä liinalla. Ainetta on hankala löytää kaupoista, sillä tavallisten markettien valikoimiin se ei kuulu. Olen kuitenkin onnistunut metsästämään sitä joistain Tarjoustaloista, ja aina kun löydän purkkia kaupan hyllyltä, ostan kerralla muutaman.
• Mikrokuituliinat ovat siivouksessa niin käteviä, etten oikeastaan muuntyyppisiä liinoja enään käytä. Tarjoustaloista saa edukkaasti esimerkiksi viiden liinan paketteja, ja liinoja voi todella käyttää lähes kaikkeen: pölyjen pyyhintään, keittiön pintojen puhdistamiseen, peilien kiillottamiseen, kylpyhuonekalusteiden pesemiseen, lähes mielikuvitus on rajana!
• Kotiin saa mielyttävän siistin tuoksun imurikuulien avulla. Esimerkiksi Stockmannit myyvät näitä puhtaaseen imurin pölypussiin lisättäviä kuulia, jotka tuovat huoneilmaan vienon tuoksun, ja samalla peittävät joskus imurista pöllähtävän tunkkaisen "imurimaisen" hajun. Olen kuullut saman asian ajavan myös puhtaan pumpulitupon johon on pirskoteltu omaa lempituoksua. Kun muutaman imurointikerran jälkeen oppii ehdollistumaan tietynlaiseen imuroinninjälkeiseen ihanaan tuoksuun, on melkeinpä hankalaa vastustaa imuroinnin houkutusta!
• Kaikki alkaa järjestelystä. Siivoan ja raivaan pinnat ja tilat tyhjiksi, ja palautan eksyneet tavarat omille paikoilleen. Varsinaisen siivousurakan aloitan pölyjen pyyhinnällä, jolloin mahdollisesti lattialle leijaileva pöly ja muut muruset eivät haittaa. Käytän pölyjen poistamiseen mikrokuituliinaa ja suihkupulloon laimennettua yleispuhdistusainetta. Siivoan jo tässä vaiheessa myös keittiön pinnat ja pöydät, sillä niiltä usein vierähtää riisinjyvä tai suurimo jos toinenkin lattian suunnalle. Seuraavaksi imuroin asunnon huolelliseksi, mukaanlukien kylpyhuoneen ja WC:n. Tämän jälkeen pesen kylpytilat kevyesti klooripitoisella valmiilla siivoussuihkeella, järjestyksessä puhtaasta likaisimpaan. WC-istuimelle käytän omia kertakäyttöisiä pesuliinoja, jotka hävitän käytön jälkeen. Kruunaan koko siivousurakan laimentamalla suihkupulloon parketinpesuainetta veden sekaan, ja näin kostutetulla nihkeällä mopilla käyn asunnon parkettilattiat läpi. Luuttuamisen lomassa on helppo kostuttaa moppia aika-ajoin pesuliuoksella, ja tarvittaessa suihkauttaa sitä suoraan erityisen likaisiin kohtiin. Aivan viimeiseksi vaihdan kylpyhuoneen käsipyyhkeet ja keittiön pyyhkeet puhtaisiin, ja palkitsen itseni naapurikukkaupasta haetuilla tuoksuvilla sesongin kukilla. Avot, puhdas koti!

Onko teillä omia siivousvinkkejä joilla koti tulee helpoin vaivoin putipuhtaaksi?