Terveisia lampimasta

Hei!

Ajattelin vain antaa teille elonmerkin taalta lampimasta. Jos olisin muotibloggaaja niin kertoisin etta ostin tanaan tosi halvalla kolmet kengat joista ensimmaiset ovat heti jalassa testikautossa. Mutta koska en ole muotibloggaaja, niin kerronkin teille etta olin eilen pienoisessa hurmiossa paikallisen supermarketin siivoushyllylla! Aion tuoda blogiin siivouskampetuliaisia ja testata niita jahka paasen kotiin, eli ensiviikon puolivalissa. Siihen asti ajattelin kuitenkin nauttia ei-pakkasaasta, eraasta puuttuvasta kirjaimesta aakkosissa ja well-beingista- paivittain ohjelmassa kuntosalia ja juoksua. Ihanaa!

Nahdaan viikon paasta!

Terveisin: Ehka ihan hitusen ruskettunut MariaW (Joka ei normaalisti rusketu lainkaan, ja on nyt innoissaan pienestakin varista)

(Ai niin, tämä vielä)

Unohdinkin kertoa teille vielä, että olen maailman tumpeloin postittamaan asioita. Kun sushipaketit vihdoin viimeviikolla sadan mutkan ja wasabiodottelun jälkeen olivat valmiita lähtemään matkaan, kipitin postiin reippaana tyttönä ja kuvittelin että saan ne lähetettyä normaalina kirjeenä. Postitäti kuitenkin virnuili tietämättömyydelleni, ja otti esiin jonkinlaisen postiluukkua imitoivan härvelin jonka läpi pakettien pitäisi mahtua. Wasabituubit oli pakattu pahviseen neliskanttiseen boksiin, jonka kulmat kinnasivat armottomasti vastaan eikä kirjekuori mahtunut härvelistä läpi. (Niin, kilon riisipaketista ei varmasti edes tarvitse puhua?) Postitäti ilmoitti että homma menee maksikirjeen hinnalla, ja avot postituskulut olivat yhtäkkiä moninkertaiset paketin sisällön hintaan verrattuna.

Pihileenana käännyin postissa kannoiltani, ja päätin tulla pakettien kanssa kotiin tekemään pienta uudelleenpakkaamista- enkä tietenkään ehtinyt postiin aukioloaikoina uudelleen viimeviikolla.

Nyt tänään vihdoin matkaan lähtevät  kuitenkin melko tolkuttoman rumat paketit, jotka olen kertaalleen avannut, ottanut wasabin pois pahvista ja rytännyt pahvipaketin littanaksi, sullonut tavarat uudestaan paketin sisään, ja kolmevuotiaan askartelutaidoillani teipannut paketin uudestaan kiinni. Joten, kun ne paketit VIHDOIN tällä viikolla saapuvat perille, älkää ihmetelkö rujonrumaa ulkonäköä. Huh, kylläpä minä sain muutaman paketin postittamisesta monimutkaisen urakan! No, lopputulos lienee tärkein, ja kiitos maltistanne :)

Nyt suuntaan juoksemaan pää kolmantena jalkana asioille.

Terveisiä puhtaasta kodista

Suursiivouslauantai meni kivasti. Jotta suursiivous tuntui suursiivoukselta, jynssäsin puhtaaksi sellaisiakin juttuja joita perusviikosiivouksessa harvoin ehtii noteerata:

• WC:n ja kylpyhuoneen seinien kaakelit
• Kylpyhuoneen kaapit
• Keittiön ovien pinnat, sisältä ja ulkoakäsin
• Roskiksen sisäpuoli
• Jääkaapin päällystä- siellä oli käsittämättömästi pölyä!
• Keittiön avohyllyt

Päivittäisissä arkisiistimisissä nämä ovat kovassa käytössä. Vihreä puteli keittiön tasoille kuivan liinan kanssa, ja sininen puteli rosteripinnoille. Korvaamattoman hyvää Wurthin rosterihoitoainetta en ole enää onnistunut löytämään mistään, jos joku bongaa sitä kaupan hyllyltä niin kannattaa hamstrata kerralla kunnon varasto!

Tämä on melkoisen tujakkaa tavaraa, mutta silti kohtuullisen korvaamatonta WC:n puhdistuksessa. Pinttynyt lika lähtee hetkessä, ja muutama suihkaus riittää. Kloorin vuoksi muistakaahan huolehtia kunnollisista suojakamppeista ja tuuletuksesta. Jos jollain on hieman luontoystävällisempi tai vähemmän klooriltatuoksuva vaihtoehtotuote WC:n pesuun, niin antakaahan vinkkejä?

Suihkaus tätä, ja lasipinnat ja peilit ovat putipuhtaita. Paras tulos tulee puhtaalla ja kuivalla liinalla pyyhkien.

Olen lähdössä reissuun, ja pysyttelen siis jokusenaikaa poissa internetyhteyksien ja siis myös blogin luota. Palataan jälleen asiaan jahka palaan kotiin! Nautitaan vielä kunnon pakkasista ja talvisäästä, viimeaikaisten uutisten mukaan tämä valkoinen ja kylmä talvi saattaakin tulevaisuudessa olla ikävöity juttu. Mukavaa viikonalkua!

Kaapit vol 2

Terveisiä (teko)takkatulen loimusta, etanoliliekkikin lämmittää kivasti pakkasilla- kauppiaiden mukaan ison sähköpatterin verran.

(Kaapin päältä voi tarkkanäköinen bongata Mummilta saadun LottaSvärd-kupin- todellisia voimanaisia!)

Tästä postauksesta tulee melkoinen kuvakavalkadi, joten käydäänpä asiaan. Ensimmäisenä kaappioperaation osa 2, sopivansiistit kaapit ja laventelintuoksua!

Kynttilät saivat olohuoneen laatikosta oman paikkansa.

Ensimmäinen ajatus ei ehkä ole laittaa kirjoja vetolaatikoihin, mutta voi kuinka huolettomasti ne ovat siellä pölyltä piilossa ja kuitenkin helposti saatavilla.

Tässä huippuvihje kaikille hippusen epäjärjestelmällisen miehen (tai naisen) kanssa taloutensa jakaville. Meillä on ikuinen sanasota ympäriinsä lojuvista laskuista/tiliotteista/tää-on-tärkee-paperi-älä-koske-tähän lippusista ja lappusista, jotka aina ovat tiellä, ja myös yhtä varmasti hukassa kun niitä tarvittaisiin. Mies sai nyt oman arkistoboksin, joka miellyttää minunkin silmääni. Tänne saa sulloa paperit, laskut ja muut käden ulottuvilla tarvittavat härväkkeet, ja ketään ei voi syyttää juuri-sen-tärkeän-paperin hukkumisesta. Lostava idea!

Arvatkaahan mitä tässä on? Kuivattua laventelia, terästettynä muutamalla tipalla 100% eteeristä laventeliöljyä...

... ja kun näitä kippoja sijoittaa muutaman vastasiivottuun vaatekaappin, niin voi melkein hetkeksi kuvitella astuvansa laventelipellolle.

Meillä tosin on pikkuruinen walk-in-closet jossa on todella kylmä talvisin, joten olisi kyllä harvinaisen hyinen laventeliviljelmä. Eivätkö miesten kravatit muuten ole kauniin värisiä? Kuin karkkeja. Tässä kravattitelineessä on patterikäyttöinen hyrrä jolla niitä voi surruutella ympäri ja valita päivän teemaan sopivan kaulaansa, kätevä vaatekaapin järjestyksessäpitäjä tämäkin.

Siistien vaatekaappien lisäksi olen tehnyt myös löytöjä! Kun muotibloggaajat esittelevät vaatelöytöjään ja sisustusbloggaajat uusia vintageostoksiaan, niin täytyyhän arkielämäbloggaajankin nyt laittaa kortensa kekoon. Ja missä muuallakaan tarkanmarkan kotitalousshoppaaja ostostelisi, kuin lempparikaupassani Tarjoustalossa?

Kynttilänjalka, hieman alle 3e. Sopii nätisti tumman puun kaveriksi, vai mitäs tykkäätte?

Pitkään metsästetty lasinen karkkikippo sattui vihdoin eteen, hintaa huimat 3,99e.

Jo pitkään hankintalistalla ollut rättirenki, näitä myytiin kahden kappaleen pakkauksessa muutaman euron hintaan.

Tältä se näyttää paikallaan, roskiksen sisäpuolella pitelemässä mikrokuituliinaa. Tuhannesti kätevämpi kuin yläpuolella vielä jököttävät vanhat koukut joista liinat putoilivat tuon tuosta.

Tämä ei ole Tarjoustalosta, vaan Ikean alennusmyynnistä viime viikonlopulta. Olin kuolannut näitä tyynynpäälisiä olohuoneeseen, mutta tämä pihileena piti silti kukkaronnyörinsä kiinni, kaapit kun oikeastaan tursuavat sekä tyynyjä että tyynynpäällisiä. Voi sitä riemun määrää, kun huomasin viikonloppuna samaisten tyynynpäällisten olevan huimassa alennuksessa, ja kuljetin heti neljä matkaani. (Alkuperäinen hinta 14.95e/2 kpl, nyt 1,95e/2kpl, mikäli muistan hinnan näin lonkalta oikein)

Nyt ajattelin siirtyä M:n viereen sohvalle tutkailemaan Dvd:ltä pyörivää dekkarisarjaa. Pian kutsuu nukkumatti, sillä huomenna meillä on suursiivouspäivä. Postailen vielä myöhemmin viikonloppuna tunnelmia putipuhtaasta kodista! Mukavaa perjantai-illan jatkoa teille.

Kaappien suursiivous, Part 1

Huh huh... Tänään olen siivonnut vaatekaapin, kolunnut läpi makuuhuoneen ison lipastollisen roinaa, järjestellyt uuden olohuoneen lipaston laatikot järkevästi, siivonnut kylpyhuoneen kaapit, keittiön kaappeja ja liinavaatekaapin. Ette ikinä arvaa millaisia määriä roinaa nurkistaan todella voi löytää, vaikka kuvittelee olevansa "siisti ihminen"...

Makuuhuoneen lipaston laatikossa asustelivat sulassa yhteisymmäryksessä tyhjä kellorasia, lasimaljakko ja lampun pahvikotelo. Ihanan loogista ja järjestelmällistä, eikö?

Kylpyhuoneesta löysin kolme lakkapulloa. Osassa oli häthätää yhden suihkauksen verran lakkaa, osassa ei sitäkään. Tiesittekö muuten että tyhjien hiuslakkapullojen paikka on pienmetallikeräyspisteessä, eikä suinkaan sekäjätteissä niinkuin minä luulin?

Tämä on mielestäni jo palkinnonarvoinen suoritus! Riipuksen ketju oli kietoutunut niin solmulle hakaneulan ympäri, että puolentunnin nyhrääminen homman setvimiseksi ei tuottanut mitään tulosta. Täytyy lainata isipapalta sivuleikkurit, kaikkea tämä siivous teettääkin...

Sängynreunan taakse oli kiilautunut tällainen, ihmekkös tuo jos aamuisin nenä on tukossa kun sängynalla on oma salainen pikku paperinkeräysmaailmansa...

Olin heittämässä roskikseen kylpyhuoneen kosteudessa ruostuneita vanhoja rihkamakoruja, vaan hupsansaa viimehetkellä tajusin että seassa oli tällainen kullannuppu. Muistan saaneeni tämän joitain vuosia sitten lahjaksi, ja käyneeni myös Kalevalan liikeessä kyselemässä sen käyttötarkoitusta, en nääs ymmärrä onko tämä riipus, rintaneula, vai mikä ihme? Jos joku osaa ratkaista pulmani, niin go ahead, mihin te tätä käyttäisitte?

En taida edes kehdata tunnustaa tätä, mutta tunnustan kuitenkin. Meinasin nimittäin menneellä viikolla ostaa urheiluliikkeen alesta sykemittarin, koska "se olisi niin kätevä". Niin, kätevää olisi myös jos pitäisi tavaransa sellaisessa järjestyksessä, että muistaisi jo omistavansa kyseisen härvelin... krhm.

Muita löytöjä kaappien uumenista olivat mm. täysin avaamaton luomiväripaletti, viisi avaamatonta ja käyttämätöntä palasaippuaa ja ihana mekko jonka M toi muutama vuosi sitten Japanista, ja jota en todellakaan muistanut omistavani. Ja kaikki tämä löytyi meidän pikkuriikkisesta kaksiostamme, millaisiahan ahaa-elämyksiä tekisi vaikka omakotitalossa?

Järjestelyn lomassa tein myös pientä sisustusta, ja olohuoneessa on nyt uutta ilmettä. Kaappien suursiivouksen part 2 seuraa lähipäivinä, silloin kerron miltä olohuoneessa näyttää nyt, ja millaiseen ojennukseen lopulta sain huushollin.

Kiltit, auttakaahan käätyongelmassani, mihin ihmeeseen sitä käytetään?

Kauniita unia!

Sittenkin vasta huomenna...

Sitä vaan tulin kertomaan, että vaatekaappioperaatio on vielä pahasti vaiheessa, ja saatte siitä jutun vasta huomenna. Anteeksi. (Mistä tätä kiirettä oikein tulee?)

Pikapäivitys

1) Sushipaketit ovat viimein muutamien osoitepulmien jälkeen lähdössä matkaan tänään- sushipuikot ojoon siis!

2) Meille muutti uusi lipasto eilen. Se parkkeerasi itsensä olohuoneeseen, ja parasta siinä on että se on kokonaan tarkoitettu minun vaatekaappikaaokseni ratkaisemiseksi! Saatte tänään myöhemmin postauksen vaatekaapista ja sen ojennukseensaamisyrityksistä.

3) Viikonlopun kokkailut menivät hyvin, mutta kuten hyvissä juhlissa usein käy, hyvä seura ja ruoanlaiton tohina verottivat kuvamateriaalia aikamoisesti. Saatte kuitenkin illemmalla (EDIT: eipäs kun joskus myöhemmin- ei pidä luvata näitä aikatauluja, kun en ikinä pysy niissä, anteeksi.) myös ohjeet kaikista ruoista joita kokkailimme, ja kuvia sikäli kun niitä on kameran uumenissa.

Nyt herkutteluviikonlopun jälkeen onkin taas aika palata arkeen, ihanaa perusruokaa ja peruselämää! Nautitaan uudesta viikosta, MariaW aloittaa nyt maanantaiaamun siirtymällä vaatekaapin järjestelyn ihmeelliseen maailmaan, nähdään illalla laajemman ja kuvarikkaamman postauksen merkeissä!

Todisteellisesti hereillä!

Arvatkaas mitä? Muistatatteko kun kirjoitin postauksen unirytmistä, ja kuinka kovasti haluaisin aikaistaa sitä? No, nyt se näyttää toteutuneen, vieläpä äimistyttävän kivuitta ja helposti! Hissasin herätyskelloa aamu aamulta taaksepäin, ja tänään heräsin ilman pienintäkään väsymystä 5.15! Siis, toistan, 5.15!

Nyt minulla on ihanasti aikaa. Aikaa juoda uutta ihastustani marjaisaa vihreää teetä ja lisäksi vielä kuppi hyvää kahvia, aikaa lukea rauhassa aamun lehti, aikaa näpytellä tutkielmaani, aikaa kuunnella M:n nukkuvaa tuhinaa, aikaa blogata, aikaa tiskata ja aikaa lakkailla rauhassa vaikka varpaankynsiä!

Pirteää perjantaita kaikille!

Juoksua ja juhlintaa.

Aamu alkoi ihanasti lenkillä. Juokseminen ei vielä pitkinä matkoina tahdo luonnistua, mutta muutama sähköpylvään väli rivakasti kävellen ja seuraavat juosten, ja avot muutaman viikon päästä juokseminen on jo nautinnollista.

Meillä säilytetään tässä olohuoneen senkissä urheilukamppeita, pienessä asunossa täytyy hyödyntää jokainen säilytystilaksi soveltuva sopukka.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. M:n synttäripäivä lähestyy uhkaavasti. Sen kunniaksi lauantaina on luvassa astetta juhlavampi illallinen. Meille on tulossa muutamia ystäviä, ja luvassa on siis hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Ruokien suhteen olemme tehneet jo pienia suunnitelmia, ja ne näyttävät tältä:

• Alkuun: korvasienikeittoa (meillä on pakasteessa valmiiksi esikäsiteltyjä korvasieniä, kiitos anoppi!)
• Sitten: lohicarpaccio parmesanin, rucolan ja hyvän oliiviöljyn kera
• Pääruoaksi: tonnikalapihvi, wasabiaiolia ja korianterinuudeleita
• Jälkiruoaksi: ? (Tämä on minun vastuualueeni, enkä ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Ehkä valkosuklaamousse tai pannacotta? Kiltit kokkailevat blogilukijat, antakaahan kuulua?)
• Lopuksi: muutama pala hyvää juustoa

Miltäs tämä kuulostaa teidän makunystyröihinne, onko kehitysideoita? Saatte näistä kuvalliset ohjeet, jahka ne on kokkailtu ja nautittu.

Meillä on keittiössä tällainen kori jääkaapin vieressä, sinne piilotetaan tyhjät viinipullot. Niitä kertynee tulevana viikonloppuna muutama...

Nyt suuntaan pää kolmantena jalkana kirjastoon, huomenna on erään isomman palautettavan työn deadline jota en ole käytännössä edes vielä aloittanut. Olisikohan paikallaan jonkinlainen kuntoprojektipostaus aiheena ajanhallinta, krhm... Mukavaa torstaita, kuljetaan ihanassa talvisäässä viikonloppua kohti!

PS. Sushipaketit ovat lähdössä matkaan vielä tällä viikolla, muutamasta käytännönjutusta johtuen niitä ei vielä alkuviikolla saatu postiin. Malttakaahan siis, viimeistään ensiviikolla pääsette sushipuuhiin!

Huomenta!

Hopsansaa..

Ettepä ikinä arvaa kuinka huono tuuri minulla on tällä viikolla kaikenmaailman masiinoiden kanssa! Maanantaisen tiskikonetuomion jälkeen en olisi tarvinnnut enää yhtään hajonnutta asiaa huusholliini, vaan turha toivo. Metallisolkinen vyöni onnistui eilen tipahtamaan seinälle heijastettavan kellotauluhärvelin päälle, ja heijastava peiliosa hajosi useammaksi palaksi kuin jaksoin laskea. Kaupanpäällisiksi sain lempihärvelinsä särkymistä surevan alahuultaan lurputtavan M:n, mutta onneksi serranokinkkuiltapala pelasti nahkani. Voisikohan tämän saada kotivakuutukseen?

Väännetään vielä puukko haavassa...

Erikoinen huonekasvi

Kävin lempparikukkakaupassani, ja bongasin amarylliksien tilalle tällaisen kaverin. Tuote-esittely kertoi sen olevan jalostettu saniainen ja tykkäävän tasaisesta kosteudesta, mutta arvatkaapa vaan muistanko nimeä. Kaunis se kuitenkin on, vai mitä?

Meillä poltetaan edelleen kynttilöitä, paljon. Ne ovat asettuneet olohuoneen kukkapöydän alle majailemaan, siitä ne tulevat myös käytetyksi. Vaikka kynttilät helposti yhdistää joulutunnelmaan, ne sopivat kuin nenä päähän myös illallisille, vanhan talon tunnelmaan ja talvipäivän valonlähteiksi. Punaiset&vihreät joulukynttilät pääsivät loppiaisena kellariin odottelemaan seuraavaa joulua, mutta valkoisia kynttilöitä meillä on ympäri vuoden.

Kuntoprojektilta näyttävä lautanen.

Kuntoprojektin syömäpuoli on lähtenyt hyvin käyntiin. Tässä on toissapäiväinen lounaani: keitettyä seitiä, höyrytettyjä vihanneksia ja luomuoliiviöljyä valkosipulin kera. Makunystyrät tottuvat äimistyttävän nopeasti uusiin kevyempiin makuihin, ja kahvivieraiden eilen tuliaisiksi tuomasta hypersokerisesta berliininmunkista jäi puolet syömättä vaikka kuinka yritin kohteliaasti mussuttaa sen kituusini- täysin ennenkuulumatonta!

Kirjastopäivän pelastajat.

Nyt suuntaan kohti kirjastoa, opiskelu kutsuu. Kirjaston vetoisat lattiat vaativat aivan ehdottomasti parikseen jääkalikkavarpaitani sulattelevat villasukat. Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!

PS. Tiesittekö että miehillekkin voi ostaa arjen piristeeksi kimpun kukkia? Tämä on sitä tasa-arvoa nääs, pinkkiäkin vielä!
(Ja tämä tulppaanikimppu maksoi 2.95e, tällä hinnalla näitä sopii hyvin hankkia kotiin säännöllisemminkin.)

Hyvää maanantaita!

Aloitetaan tärkeimmästä. Heitin äsken kruunaa ja klaavaa, ja voittajaksi sushiarvonnassa osui -Sari- Kaunista Elämää. Onnea!

Koska osallistujia oli hurjat kaksi kappaletta, ja koska kaikille pitää saada mukava maanantaimieli, niin myös kte saa lohdutuspalkinnoksi nipun syömäpuikkoja ja sushiohjeet- niillä pääsee jo alkuun!

Voitte lähetellä postiosoitteen johon haluatte paketin lähetettävän osoitteeseen xxx. Paketit lähtevät matkaan oletettavasti huomenna iltapäivällä. Mukavia tutustumishetkiä sushin parissa molemmille! :)

Sitten muihin aiheisiin. Ensinnäkin, saattaa olla että jos oikein heristätte korvianne, kuuletta pientä kiukustunutta tuhinaa. Älkää välittäkö, se olen vain minä, tuhisemassa entistä ohuemmaksi muuttunutta lompakkoani. Huushollimme tiskikone nimittäin sanoi sopimussuhteensa irti muutama viikko sitten, se päätti jumittua aina samaan kohtaan pesuohjelmaa. Koska aiemmin hajonnut pyykkikone saatiin korjaajan avulla entistä ehommaksi, elättelin toiveita että myös tiskikone elpyisi korjaajasedän käsissä uuteen eloon. Kuten arvata saattaa, kahta kertaa ei kuitenkaan näin hyvää tuuria käy. Kone joutaa kierrätysasemalle, ja uuden etsintä alkakoon- tietysti korjaajasetäkin jätti jälkeensä melkoisen laskun. No, nämä ovat näitä arjen pieniä ponnistuksia, eiköhän kiukkutuhinani vaimene pian.

Toinen päivän aihe koskee amarylliksia, tai pikemminkin niiden jatkosijoituspaikkaa. M:n viherpeukalo-osaavainen kummitäti nimittäin valisti meitä, että joululta ikkunanlaudoille jääneet kolme komeaa amaryllistämme pääsisivät seuraavanakin jouluna koristamaan eloa, mikäli osaamme hoitaa niitä oikein. Ohjeen mukaan amaryllikset pitäisi pitää kesään asti ikkunanlaudalla leikkaamatta varsia ja lannoitella kovasti, siirtää kesäksi ulos, ja lopulta sykysllä kylmään lepäämään. Koska esteettinen silmäni ei millään taida antaa periksi katsella lerputtavia amarylliksiä koko vuotta, taitaa tämä vihje jäädä testaamatta. Kysymys kuuluukin, onko kukaan teistä saanut amrylliksensipuleita uudelleen käyttöön jollain hieman yksinkertaisemalla toimenpiteellä?

Nyt taitanee olla aika sulkea tietokone, ja jatkaa taas opiskeluahertamista. Ajattelin sytyttää lempilamppuni ikkunanalaudalle, ja keittää kupin hyvää kahvia. (Luultavasti ensimmäinen toteutuu, mutta jäkimmäisen kohdalla iskee laiskuus ja päädyn vaan syömään muutaman kahvinkeittimen vieressä lekottelevista konvehdeista..)

Ihanaa maanantaita kaikille, nautitaan arjesta!

Uutta viikkoa kohti.

Minulla on varmasti jonkinlainen kieroutuma, sillä olen hieman salaa joulun- ja uudenvuodenpyhien aikana ikävöinyt tasaisentappavaa arkea. Nytkin hykertelen uuden viikon alkaessa- ihana kokonainen arkiviikko!

Kuntoprojektini tykkää myös arjesta, sillä juhlaherkkujen sijasta terveellinen arkiruoka astuu näyttämölle- ja lautaselle. Olen saanut eräältä fitness-harrastajalta kullanarvoisia vinkkejä hyvän, terveellisen ja täysipainoisen ruokavalion kasaamiseen, ja niinpä keittiöön nyt on pikkuhiljaa muuttanut varsinainen terveellisten eväiden pataljoona...

Olen hulluna päärynöihin! Avokadoista saa tärkeää hyvää rasvaa, ja banaani pelastaa treeninjälkeiseltä simahtamiselta.

Luraus oliiviöljyä päivässä salaattiin tai muutoin nautittuna, ja kroppa kehrää.

(Vasemmanpuoleinen pullo on tryffeliöljyä, sitä jota tuppaan lurautella pastaan, se pääsi kuvaan hippusen vahingossa eikä liity tähän kuntoprojektielämään)

Proteiinia kehiin! Painokiloa kohti tarpeeksi proteiinia auttaa lihaksia kehittymään ja pitää nälkää loitolla. Ja banaania, mandariinia ja viinirypäleitä raejuustoon sekoitettuna on sitäpaitsi todella nam-namia, kokeilkaahan!

Tarpeeksi vettä- maustettuna ja ilman. Ihana vihreä tee korvaa kahvin.

Meillä syödään tänä talvena paljon suppilovahverokeittoa ja tattipastaa- täysjyväpastasta toki.

Julistin kuntoprojektin aluksi etten hiiskukkaan kaloreista, mutta ajattelin silti nyt hieman saarnata niistä. Useammista lähteistä olen nimittäin oppinut että jos suuhunsa ei vie tarpeeksi ruokaa, elimistö menee säästöliekille. Fitness-gurultani opin myös, että hyvien rasvojen saaminen on aivan ensiarvoisen tärkeää sutjaikoitumisen ja hyvän olon kannalta, samoin kuin riittävä energiansaanti elopainoon ja aktiivisuuteen nähden sekä proteiinien määrän turvaaminen- ja tietysti monipuolinen liikunta!

Suosittelen kaikille kuntoprojektilaisille lämpimästi pientä taloudellista satsaamista jutustelukertaan personal trainerin kanssa. Vaikka luulin tietävänä yhtä jos toista terveellisestä elämästä, kuulin silti valtavasti uutta sekä kuntosalitreenin rakentamisesta että ruokavaliosta. Olin esimerkiksi syönyt aivan liian vähän hyviä rasvoja, harjoitellut salilla turhan yksipuolisesti (ja vähän, krhm), sekä harrastanut aerobista liikuntaa liian korkeilla sykealueilla kuntooni ja tavoitteisiini nähden. Suosittelen siis lämpimäasti vastaavanlaista konsulttituokiota jokaiselle, opitte varmasti uutta!

Ja sitten, aivan muihin aiheisiin. Mitä ihmettä näissä kuvissa tapahtuu? Sytytin nämä joululahjaksi saadut PartyLiten tuikkiva-kynttilät täsmälleen samaan aikaan, vaan tältä näytti homma hetken kuluttua..

Ellen aivan väärin muistele niin tällaiset hassusti palavat yksilöt olisi voinut palauttaa takaisin myyjälle, mutta minä päädyin vain ihmettelemään ja ihailemaan kaunista kynttilänvaloa ja huumaavaa tuoksua! Kynttilöitä on ihana polttaa vaikka se tasainen perusarki nyt alkaakin.

Käykäähän osallistumassa sushiarvontaan, vielä tämä vuorokausi aikaa! :)

Ihanaa alkavaa arkiviikkoa kaikille!

...ja 500-arvonnasta vielä!

Jestas sentään, kävijälaskuri raksuttaa pian viidensadan yli! Sen kunniaksi ajattelinkin nyt arpoa teidän kesken pienen tee-se-itse-sushipaketin. Pakkailen pakettiin neljät kertakäyttöpuikot, sitä puuroriisiä jonka nimeen itse vannon sushiriisinä, sekä tuubin wasabia ja omat ohjeeni sushiriisin keittelyyn ja sushin valmistamiseen- siis pientä, mutta varsin hyödyllistä! EDIT: ja sen bambumaton tietysti, se unohtui listalta ja on kerrassaan välttämätön sushitilpehööri. Osallistumaan pääsee jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin nimimerkin kera, vastausaikaa on tämän viikon loppuun asti.

Nukkumaanmenoajoista

Eiliseen hyvää elämää-päätökseeni liittyen nappaan nyt kehityskohteeksi ensimmäisen arkielämäni sujuvuutta pahasti raastavan tenkkapoon: unirtymin.

Olen aina saanut olla niiden onnekkaiden joukossa jotka pystyvät nukkumaan missä vain, milloin vain ja kuinka paljon vain. Valitettavasti tällä ominaisuudella on myös haittapuolensa, tämä täti ei nimittäin kuuden-seitsemän tunnin yöunilla pitkälle pötki, virkeä olo vaatii vähintään 8-9 tunnin tirsat per vuorokausi. Kun tiedän tämän ja tiedostan tämän, on kerrassaan käsittämätöntä että löydän itseni kerta toisensa jälkeen puolenyön aikoihin kuhkimassa sellaisten suurten välttämättömyyksien parissa kuten Frasierin katsominen, hopeiden kiillottaminen tai kynsien lakkaaminen... ja herätyskellon pärähdys on armoton. Kyljen kääntäminen on ällistyttävän helppoa, ja aikomus aamuisesta kuntosalikeikasta tai juoksulenkistä jää jonnekkin peiton ja tyynyn väliin.

Ensimmäinen konkreettinen lupaukseni kohti parempaa arkioloa onkin siis unirytmin rukkaaminen omia unentarpeitani paremmin vastaaviksi: lupaan ja vannon mennä arki-iltaisin nukkumaan heti kymmenen uutisten jälkeen, ja herätä tasaisenvarmasti puoli seitsemän-seitsemän kieppeillä, virkeänä.

Kertokaahan, millaisilla unimäärillä teidän arkenne pyörii?

Kuntoon.

Yllätinpä itseni tänään sohvalta melkoisesta rontintoiminnasta. Tenttikirja jonka pitäisi olla kauniissa kätösissäni retkotti lattialla, hyppysissäni taasen pitelin joululta jäänyttä piparminttutankoa...

...Täysin vastustamattomia.

Vaan homman nimihän on jotakuinkin se, että näistä sokeri-lisäaine-väriainetangoista ei tule kovin hyvä saati terveellinen olo, eikä kuntokäyräkään tunnu ampaisevan taivaisiin näitä napostelemalla. Sama koskee myös brie-juustoa, hävyttömän hyviä suklaapalleroita ja valkosipuliöljyssä uitettua vehnäpatonkia, joita kaikkia on viimeisen parin viikon aikana nautittu enemmän kuin antaumuksella.

MariaW proudly presents: hävyttömän hyvät suklaapallerot.

Narskutellessani piparminttukarkin palasta sohvalla muisteloin melkoisella kaiholla sitä tunnelmaa joka aamuisessa Kaivopuiston rannassa voi lähes käsinkosketella: hiljainen meri, vasta heräileva aurinko, lenkkitossujen hiljainen töpsytys ja korvalappustereoista tulviva hyväntuulinen musiikki. Antaudun ikävöimään myös sitä hetkeä joka koittaa kuntosalin saunassa tiukan treenin jälkeen- melkein voi kuulla kehon kiittävän tehdystä työstä.

Odottavat komerossa emäntäänsä.

Ehdottelin jo aiemmin blogissani kuntokärpäsen elvyttelyä, mutta nyt olen tehnyt vinhan päätöksen toteuttaa ajatukseni. Tarkoituksena ei ole tavoitella Rouva Obaman huipputimmejä käsivarsia, ei totella minkäänsorttista dieettiä, eikä - luoja paratkoon - kirjata blogiin syömisiä tai juomisia, muista määreistä, kaloreista tai mitoista nyt puhumattakaan.

Tarkoituksena sensijaan on jaksaa paremmin, voida paremmin ja saada kosolti reipasta oloa ja mieltä. Tarkoituksena on antaa elimistölle paremmat edellytykset jaksaa arjen pyörteissä, tarkoituksena on syödä sopivasti ja sopivalla tavalla. Tarkoituksena on taas muistaa kuinka ihanaa kuntoilevan elämä on!

Suklaapalleroiden haastaja?

Halusitte tai ette, saatte nyt muiden blogipostausten yhteydessä kuunnella tarinointia matkalta kohti terveellisempää arkea. Testataan uusia lajeja, testataan uusia ruokia, testataan uutta elämää!

Sushia

Eilen kokkailtiin sushia.

Kotoisa kattaus.

Sushin tekemiseen perehdyttäviä opuksia löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista. Kattavan sushialkeisoppipostauksen sijasta ajattelinkin jakaa teille muutamia omia hyväksi havaitsemiani vinkkejä, perustaidot kannattaa opetella sushikurssilta tai aihealuetta käsittelevistä opuksista.

• Vegesushia. Eilisen sushipöydän ääressä oli myös ruokailijoita jotka eivät syöneet kalaa. Äkkiseltään sushi ilman kalaa kuulostaa aika aneemiselta, vaan kummasti all-eatereillekkin maistuivat herkulliset parsanigirit, joissa nigiriksi muotoillu riisin päällee sidottiin levänauhalla kevyesti keitetty parsannuppu. Tarjolla oli myös kurkku- ja porkkanarullia sekä avokadorullia ja keikausrullia kurkun ja avokadon kera. Nam!

Etualalla keikausrullat. Kuvassa myös lohinigireitä sekä tunamajo-nigireitä.

• Tunamajon sekoittelen majoneesista, purkkitonnikalasta, ruohosipulisilpusta ja wasabista. Majoneesin on M:n makuun oltava täysrasvaista, allekirjoittanut ei kyllä maista merkittävää eroa.. Tonnikalan taas on ehdottomasti oltava vedessä, ei öljyssä.

Lohinigireitä, voisin syödä niitä loputtomiin!

• Lohen käymme ostamassa kauppahallista sushin valmistuspäivänä. Ostaessa kannattaa mainita käyttävänsä lohen sushiin, jolloin kauppias usein pyynnöstä leikkaa valmiiksi nahan pois palasta. Viiden hengen sushiimme käytimme n 400g lohta. Lohen paloittelua varten jaan lohifileepalan ensin kolmeen pienempään osioon, ja siivutan sitten osiot sopiviksi annospaloiksi. Pilkkoessa kannattaa unohtaa graavilohen pilkkomisessa käytetty tekniikka, ja yrittää enemmänkin "sahata" tasaisia siivuja neliskulmaisen filepalan reunoilta. Ylijääneet lohipalat voi laittaa pöytään tarjolle sashimina.

Riisi kiehumassa.
• Riisinä käytämme monen sushiriisikokeilun jälkeen Risellan Puuroriisiä. Tämä idea on saatu sushikurssilta, ja hyväksi todettu- huomattavasti edullisempaa kuin etnisten kauppojan sushiriisi, ja täysin samoin ominaisuuksin.

• Raaka-aineena rullissa ja nigireissä voi käyttää melko laajalla kirjolla raaka-aineita. Meillä on kokeiltu sushissa esimerkiksi jättikatkarapua, tuoretta tonnikalaa, kevätsipulia, retiisiä, avokadoa, kurkkua, japanilaisen ohjeen mukaan valmistettua munakasta, kampasimpukkaa, majoneesia, seesaminsiemeniä- eli oikeastaan aika perinteisiä sushiraaka-aineita.

• Etniset kaupat ovat korvaamattomia sushiraaka-aineiden hankinnassa. Itse hankin niistä mm. seasoning- tai mirin-viinietikkaa, garia isoissa tyhjiömuovipusseissa ja wasabia, sekä ison pussillisen kertakäyttötikkuja. Hintasäästö on päivittäistavarakaupan sushikamppeisiin verrattuna merkittävä, ja laatu aivan toista. Ostin kerran pakon edessä kaupasta pikkuruisen purkin gari-inkivääriä, hinta oli lähemmäs 4euroa. Määrä hitusen yli 100g ja maku oli niin kitkerä että purkki jäi syömättä. Tästä viisastuneena vannonkin 1kg:n gari-pussien nimeen, jotka voi siirtää kotijääkaappiin lasipurkkiin- hinta luottoetnisessä 5.95e. Suuntaa siis kohti etnisiä ruokakauppoja, mars!

Onko teillä omia sushivinkkejä- tai niksejä?