Kuusi tiputtelee villiintyneenä neulasiaan, niitä on ihan jokapaikassa. (Pahraat hitit: vessapytty, sukan sisäpuoli, auton penkki) Vanhan koulukunnan mukaan kuusta voisi pitää loppaiseen asti, mutta täällä on sellainen kato käynnissä että kuusi lähtennee armotta uudenvuodenpäivänä.
Samalla kun joulu pikkuhiljaa pakkaillaan laatikoihin kellarin, tilalle olisi mukava saada arkisenreipas fiilis. Lukijat, kertoilkaahan millaisen sisustus/koti/ruoka/vapaavalintaisen postauksen kuvineen haluaisitte seuraavaksi lukea alkavaa peruseloa piristämään? Nyt on sana vapaa, antakaahan kuulua!
Tämä tyttö lähtee nyt täydentämään joulunaikana tyhjenneitä saippuapulloja ja palauttamaan niitä toisenlaisia pyhinä nurkkiin kerääntyneitä pulloja. Jos jokin on ärsyttävää hyvässä viinissä, niin tyhjät pullot joiden palauttamista varten pitää kipittää Alkoon asti. Miksei niiden pantti voi lunastaa samasta automaattista tavallisten pullojen kanssa?
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
tiistai 29. joulukuuta 2009
Uuttavuotta kohti.
Nyt on joulunpyhät vietetty. Ruokaa riitti, vieraita riitti, siivottavaa riitti, suklaata riitti ja punaviiniä riitti- kaikki reilassa siis.
Välipäivät on kuin tehty lepäämiseen, latautumiseen ja kauniista kodista nauttimiseen. Teoriassa myös asiallisia asioita olisi hoidettava vähän (lue: paljon), mutta käytännössä suunta käy kohti sohvaa ja suklaarasiaa.
Välipäivät on kuin tehty lepäämiseen, latautumiseen ja kauniista kodista nauttimiseen. Teoriassa myös asiallisia asioita olisi hoidettava vähän (lue: paljon), mutta käytännössä suunta käy kohti sohvaa ja suklaarasiaa.
Joulukuusi on tänävuonna hopeinen.
Joulupöydän kattaus oli plaaseerattu jokaisen vieraan etunimen kirjaimella, ja aattoaterian jälkeen kirjaimet pääsivät joulupuuhun.
Aatonaattona ostettu leikkoruusuläjä karsittiin turhista lehdistä ja varustettiin virkisteellä- edelleen hyvässä iskussa.
Viimeisetkin amaryllikset availevat kukkiaan, joulupossu kurkkii verhontakaa.
Anoppi toi tuliaisiksi itsetehdyn mustikanvarpukranssin, tuulahdus kesämökiltä!
Suklaan määrä oli tänäkin vuonna hipusen ylimitoitettu, varasto riittää pitkälle ensivuoteen.
MariaW:n oppi jouluna kutomaan sukkia, uusi mukava harrastus. (Saatte kuvan ekoista valmiista sukista jahka ne on askarreltu valmiiksi) Onko teillä vinkkejä hyvistä neulontablogeista?
Sohvalla suklaarasian takaa on hyvä ryhtyä pohtimaan uudenvuodenlupauksi, kantavatkohan ne koko seuraavan vuosikymmenen? Täällä on harkittu lupauksiksi ainakin sitä ainaista kuntokärpästä, karkkipäivää lauantaille, hyväntekeväisyystoimintaan osallistumista ja turhien tietokonenotkumistuntien vähentämistä. Millaisia uudenvuodenlupausideoita teillä on?
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Siivoustestailua.
Noniin, nyt päästään vihdoin asiaan! Testailin Viledan uudesta luontoystävällisestä Naturals-sarjasta kolmea eri liinaa, ja yhtä moppia.
Mitä tuote lupasi: Kestävä ja imukykyinen, pyyhkii kosteat ja kuivat pinnat. Valmistettu 100% uusiutuvista materiaaleista, voi hävittää enrgiajakeena. Voi pestä pesukoneessa 95-asteessa.
Miltä tuntui:
Toimi normi-yleisliinan tapaan. Käytin kylppärin puisten tasojen puhdistamiseen ja ajoi asiansa, muttei antanut mitään kovin ekstraa käyttökokemukseen. Pieni miinus omalaatuisesta ja melko vahvasta hajusta, joka kuitenkin lähti pois huuhdeltaessa kuumalla vedellä. (Lämminvesihuuhtelu kehoitettiin pakkauksessa tekemään ennen käyttöönottoa). Kesti hyvin voimakasta klooripitoista kylpyhuoneenpuhdistusainetta, myös värjättyjen kuvioiden kohdalta.
Lattialiina
Mitä tuote lupasi: Imukykyinen, kerää tehokkaasti murut ja roskat ja on helppo puristaa kuivaksi. Valmistettu 100% uusiutuvista materiaaleista.
Miltä tuntui: Jos aiempi yleisliina ei tehnyt erityisen suurta välitöntä vaikutusta, tämä liina pääsee heti vakiosiivouskamppeisiin! Isoin plussa imukyvystä, pestäessä kylpyhuoneen lattiaa vältyin täysin vesiradoilta joita yleensä joutuu putsailemaan lattianpesun jälkeen kuivemmalla liinalla, tämä liina siis sekä puhdisti että kuivasi. Myös lupaus helposta kuivaksi rutistamisesta piti paikkansa, eikä sormia tarvinnut runtata liinaa kuivattaessa. Hyvä tuote! Sormituntuman ja ulkonäön perusteella liina saattaisi olla samaa materiaalia kuin liuskamoppi- kätevä idea mikäli näin on, liinalla pääsee niihinkin nurkkiin joihin moppi ei yllä. Myös tämän liinan kohdalla kehoitettiin huuhtelemaan lämpöisellä vedellä ennen ensimmäistä käyttöä, mistähän tämä kehoitus mahtaa johtua..? Ulkonäöllisesti kiva kuvio, mutta ongelmallista identtinen kuvio ylläolevan yleisliinan kanssa, kuinka erotan nämä nopealla vilkaisulle toisistaan siivouskorin uumenista?
Mitä tuote lupasi: Helposti huuhdeltava, kuivuu nopeasti. Raaka-aineena selluloosasta valmistettu biohajoava viskoosi, voidaan hävittää enegiajakeena.
Miltä tuntui: Perusrätiltä, toimii tiskirätin tavoin. Koska materiaali kuitenkin on biohajoavaa ja tuotteessa ei varsinaisesti ollut mitään erityistä vikaa, pääsee myös se tästä lähin vakiokamppeiden joukkoon. Tuntuu paljon mukavammalta vaihtaa siivousliina säännöllisesti tietäen sen olevan biohajoava, kuin kasvattaa kaatopaikan sekäjätevuorta. Kuviosta pieni miinus, tykkäsin enemmän kahden ensimmäisen liinan kuviosta, mutta makuasioistahan ei onneksi tarvitse kiistellä.
Mitä tuote lupasi: Imukykyinen, pehmeä rakenne ja pitkät kuidit keräävät tehokkaasti hiekan ja lian. 89% kierrätettyjä raaka-aineita. Varsi kierrätetystä teräksestä.
Miltä tuntui: Heti pakkauksen avattuani pääsin konkreettisiin siivouspuuhiin. Mopista nimittäin irtosi pelkästään avaamalla pakkaus useita kymmeniä moppilanganpätkiä, jos olisi ryhtynyt laskemaan niitä olisi saattanut olla ehkä satakin.. Näytti siltä että mopin reunoilta ja taustaosasta irtosi näitä lankoja, muttei kuitenkaan mopatessa itse lattiaa vasten olevasta pesuosasta. Tämä moppi siis pelasi pelinsä jo ennenkuin ehdin käyttää sitä, ja mopatessa pääkeskittyminen meni siihen jätänkö jälkeeni vihreitä langanpätkiä... Lupauksensa se todella piti siitä että hiekka ja lika jäi kohtuullisen hyvin kiinni moppiin, mutta langanpätkiä pudotellessani tilanne oli melkolailla plusmiinus nolla. Ehkä tämän moppitestauksen lopputulemana voi pitää että kappaleen oli oltava viallinen, en usko että mopista voi olla tarkoitus irrota noin paljon höytyvää.
Lopputiivistys: Näistä tuotteista lattialiina pääsee vakiosiivouskoriini ominaisuuksiensa takia, käyttäisin sitä vaikkei sillä olisikaan minkäänlaisia eko-ominaisuuksia, ne siis ovat ekstraplussaa jo muuten hyvään tuotteeseen. Talousliinalla ei taas mielestäni ollut mitään erityisiä erikoisominaisuuksia, mutta sen otan käyttöön eko-ominaisuuksien vuoksi, eikä siinä toisaalta ollut mitään moitittavaakaan.
Yleisesti pientä ihmettelyä aiheutti liuskamopista ja lattialiinasta lähtenyt voimakas haju ennen ensimmäistä huuhtelemista, mistähän se mahtaa johtua..? Ei kuitenkaan liian häiritsevä.
Pakkaustekstien tutkiminen oli hieman hämmentävää, sillä osassa pakkauksista oli merkittynä oikeaan laitaan prosentteina uusiutuvuus, osaan taas vastaavalle kohdin tekstiä eko-ominaisuuksista, kuten kuvakin kertoo. Vaati tarkkasilmäisyyttä hahmottaa mitkä tuotteet olivat uusiutuvia ja miltä osin. Esimerkiksi sanko oli valmistettu 30% kierrätetystä polypropeenista ja 70% uudesta, mutta itse sangon kierrätettävyydesta ei oltu mainittu mitään. Eko-ominaisuuksien pakkausmerkintöihin siis toivoisi selkeyttä. Myös siivousliinojen pakkauksissa olisi voinut olla hieman enemmän käyttövinkkejä. Ehdotonta plussaa siitä että kaikki pakkausmateriaalit olivat joko kierrätyspaperia tai energiajakeen mukana hävitettävää materiaalia.
Kokeilkaahan siis ihmeessä ainakin lattialiinaa ja talousliinaa jahka ne löytävät tiensä kauppoihin, ne pääsevät täällä ehdottomasti siivouskorin vakkariasukkaiksi!
Nyt suuntaan unille ja nauttimaan vastasiivotun kodin raikkaasta tuoksusta, mukavaa viikon alkua ja tsemppiä joulupuuhiin!
Yleisliina vasemmalla, lattialiina oikealla. Nätti kuvio!
YleisliinaMitä tuote lupasi: Kestävä ja imukykyinen, pyyhkii kosteat ja kuivat pinnat. Valmistettu 100% uusiutuvista materiaaleista, voi hävittää enrgiajakeena. Voi pestä pesukoneessa 95-asteessa.
Miltä tuntui:
Toimi normi-yleisliinan tapaan. Käytin kylppärin puisten tasojen puhdistamiseen ja ajoi asiansa, muttei antanut mitään kovin ekstraa käyttökokemukseen. Pieni miinus omalaatuisesta ja melko vahvasta hajusta, joka kuitenkin lähti pois huuhdeltaessa kuumalla vedellä. (Lämminvesihuuhtelu kehoitettiin pakkauksessa tekemään ennen käyttöönottoa). Kesti hyvin voimakasta klooripitoista kylpyhuoneenpuhdistusainetta, myös värjättyjen kuvioiden kohdalta.
Lattialiina
Mitä tuote lupasi: Imukykyinen, kerää tehokkaasti murut ja roskat ja on helppo puristaa kuivaksi. Valmistettu 100% uusiutuvista materiaaleista.
Miltä tuntui: Jos aiempi yleisliina ei tehnyt erityisen suurta välitöntä vaikutusta, tämä liina pääsee heti vakiosiivouskamppeisiin! Isoin plussa imukyvystä, pestäessä kylpyhuoneen lattiaa vältyin täysin vesiradoilta joita yleensä joutuu putsailemaan lattianpesun jälkeen kuivemmalla liinalla, tämä liina siis sekä puhdisti että kuivasi. Myös lupaus helposta kuivaksi rutistamisesta piti paikkansa, eikä sormia tarvinnut runtata liinaa kuivattaessa. Hyvä tuote! Sormituntuman ja ulkonäön perusteella liina saattaisi olla samaa materiaalia kuin liuskamoppi- kätevä idea mikäli näin on, liinalla pääsee niihinkin nurkkiin joihin moppi ei yllä. Myös tämän liinan kohdalla kehoitettiin huuhtelemaan lämpöisellä vedellä ennen ensimmäistä käyttöä, mistähän tämä kehoitus mahtaa johtua..? Ulkonäöllisesti kiva kuvio, mutta ongelmallista identtinen kuvio ylläolevan yleisliinan kanssa, kuinka erotan nämä nopealla vilkaisulle toisistaan siivouskorin uumenista?
Talousliina.
TalousliinaMitä tuote lupasi: Helposti huuhdeltava, kuivuu nopeasti. Raaka-aineena selluloosasta valmistettu biohajoava viskoosi, voidaan hävittää enegiajakeena.
Miltä tuntui: Perusrätiltä, toimii tiskirätin tavoin. Koska materiaali kuitenkin on biohajoavaa ja tuotteessa ei varsinaisesti ollut mitään erityistä vikaa, pääsee myös se tästä lähin vakiokamppeiden joukkoon. Tuntuu paljon mukavammalta vaihtaa siivousliina säännöllisesti tietäen sen olevan biohajoava, kuin kasvattaa kaatopaikan sekäjätevuorta. Kuviosta pieni miinus, tykkäsin enemmän kahden ensimmäisen liinan kuviosta, mutta makuasioistahan ei onneksi tarvitse kiistellä.
Levymoppi ja irtonaisia langanpätkiä.
Levymoppi:Mitä tuote lupasi: Imukykyinen, pehmeä rakenne ja pitkät kuidit keräävät tehokkaasti hiekan ja lian. 89% kierrätettyjä raaka-aineita. Varsi kierrätetystä teräksestä.
Miltä tuntui: Heti pakkauksen avattuani pääsin konkreettisiin siivouspuuhiin. Mopista nimittäin irtosi pelkästään avaamalla pakkaus useita kymmeniä moppilanganpätkiä, jos olisi ryhtynyt laskemaan niitä olisi saattanut olla ehkä satakin.. Näytti siltä että mopin reunoilta ja taustaosasta irtosi näitä lankoja, muttei kuitenkaan mopatessa itse lattiaa vasten olevasta pesuosasta. Tämä moppi siis pelasi pelinsä jo ennenkuin ehdin käyttää sitä, ja mopatessa pääkeskittyminen meni siihen jätänkö jälkeeni vihreitä langanpätkiä... Lupauksensa se todella piti siitä että hiekka ja lika jäi kohtuullisen hyvin kiinni moppiin, mutta langanpätkiä pudotellessani tilanne oli melkolailla plusmiinus nolla. Ehkä tämän moppitestauksen lopputulemana voi pitää että kappaleen oli oltava viallinen, en usko että mopista voi olla tarkoitus irrota noin paljon höytyvää.
Liuskamoppi.
Sanko.
Sain testattavaksi myös liuskamopin ja sangon, mutta sankoon kuuluva puristin puuttui, joten en lähtenyt käsipelillä puristelemaan moppia, ja se jäi siis testaamatta. (Edit: olisin saanut puristimen jälkikäteen, mutta kieltäydyin ystävällisesti, sillä uskon että mopille tulee kylppärikäytössä käyttöä ilman puristintakin)Lopputiivistys: Näistä tuotteista lattialiina pääsee vakiosiivouskoriini ominaisuuksiensa takia, käyttäisin sitä vaikkei sillä olisikaan minkäänlaisia eko-ominaisuuksia, ne siis ovat ekstraplussaa jo muuten hyvään tuotteeseen. Talousliinalla ei taas mielestäni ollut mitään erityisiä erikoisominaisuuksia, mutta sen otan käyttöön eko-ominaisuuksien vuoksi, eikä siinä toisaalta ollut mitään moitittavaakaan.
Yleisesti pientä ihmettelyä aiheutti liuskamopista ja lattialiinasta lähtenyt voimakas haju ennen ensimmäistä huuhtelemista, mistähän se mahtaa johtua..? Ei kuitenkaan liian häiritsevä.
Hippusen hämmentäviä ekomerkintöjä.
Kokeilkaahan siis ihmeessä ainakin lattialiinaa ja talousliinaa jahka ne löytävät tiensä kauppoihin, ne pääsevät täällä ehdottomasti siivouskorin vakkariasukkaiksi!
Nyt suuntaan unille ja nauttimaan vastasiivotun kodin raikkaasta tuoksusta, mukavaa viikon alkua ja tsemppiä joulupuuhiin!
lauantai 19. joulukuuta 2009
Siivouspostaus myöhästyy...
Tulin pahoittelemaan siivouspostauksen myöhästymistä, en kertakaikkiaan saanut sitä tänään valmiiksi vaikka lupasinkin teille niin. Tämä päivä on ollut hulinaa ja vilskettä täynnä, ja nyt vasta yhdentoista hujakoilla illalla ehdin tietokoneen ääreen. Palaan huomenna asiaan, anteeksi vielä kerran!
T. Lauantainviettoon karkaava MariaW
T. Lauantainviettoon karkaava MariaW
perjantai 18. joulukuuta 2009
Tänään luvassa testailua...
...siivoustarvikkeiden ihmeellisessä maailmassa.
Olen lähtökohtaisesti suhtautunut siivoustarvikkeiden valinnassa ekologisiin asioihin hiukan nihkeästi: tuotteen on oltava funktionaalisesti tehokkain saatavilla oleva ja puhdasta on tultava ilman kikkailuja. Olen hiljentänyt eko-omatuntoani ajattelemalla että vähentämällä turhaa autoilua tai lentokoneella matkustamista voisin hoitaa osuuteni ympäristönsuojelussa vaivattomammin... Myös ympäristöystävällisien siivoustuotteiden saatavuus on ollut isona tekijänä valinnoissa. Oman kokemukseni mukaan päivittäistavarakaupat ovat tähän asti tarjonneet pääasääntöisesti ei-oota, ja ekoystävällisen pölyrätin metstästäminen ympäri maita ja mantuja vaimentaa helposti hyvän ajatuksen ympäristöä paremmin kunnioittavista valinnoista.
Kuitenkin, parissa langassa on jo puolikas villapaita. Esimerkiksi erisorttisia siivousliinoja kuluu tässä huushollissa vuositasolla melkoinen määrä, enkä sittenkään tiedä onko eettisesti ihan oikein antaa luonnon kuormittua tarpeettomasti vain siksi että minä haluan lavuaarinhanojeni kiiltävän jatkuvasti?
Niinpä siis kovin mielelläni nyt testaan tätä Viledan Naturals-sarjaa, ja toivon että löydän tuotteiden joukosta positiivisia uusia tuttavuuksia joilla voisin ekologisemalla tavalla korvata nykyisiä siivouskamppeitani- puhumattakaan siitä että joku teistäkin saattaisi tehdä saman löydön. Meillä on joulunaluskiireissä päässyt kertymään melkoinen määrä likaa ja pölyä all over asuntoa, joten siivous tänään tulee todella tarpeeseen- testattu vaativissa olosuhteissa siis!
Puen nyt siivoushanskat kätösiini ja aloitan urakan. Tulen myöhemmin kertomaan teille mitä mieltä olin. Luvassa on melko perusteellinen tietopaketti eko-ominaisuuksista sekä siitä miten tuotteiden luvataan toimivan, ja tietysti omat arvioni niiden tehosta ja toimivuudesta, kuvien kera. Nähdään illemmalla siis! EDIT: Nähdäänkin luultavasti vasta huomenna.
Piristin huonekasveja jouluisilla pikkukoristeilla, tässä kanelitankoja tikkuun kiinnitettynä. Joulu hiipii siis jo kukkapurkkeihinkin!
torstai 17. joulukuuta 2009
Joulupurnukoita ja arkiruokaa
Kävin ostostelemassa eilen joulupurkkitarvikkeet. Idea on ihanan simppeli, Deco-teksitarrat on isketty lasipurkin kylkeen ja ympärille sipaistu luonnonvalkoinen nauha rusetin kera.
Tällaisia pieniä tuunauksia ja askarteluja on kiva tehdä näin joulun alla, kotiin tulee hippunen enemmän maalaisromantiikka. Ehkä tarrojen fontti ei ole aivan nappivalinta mutta muunlaisia ei ollut saatavilla, joten nämä saavat luvan hoitaa hommansa.
Taisin viime postauksessa mainita että kävin ostamassa testikukkia joulua varten. Halusin etukäteen nähdä kukkakaupan floristin sidontataidot, sillä sokkona ostamani kukkakimppu itsenäisyyspäivänä oli kerrassaan kammotus, harmi ettei siitä tullut räpsäistyä kuvaa todistusaineistoksi... Tämä kimppu näyttää kuitenkin ainakin minun silmään oikein nätiltä, ja hintaakin sillä oli varsin maltillisesti. Jotain tämänhenkistä nähdään siis luultavasti myös jouluna.
Purkkiaskartelun lomassa oli kokkailtava nopeasti ja tehokkaasti. Vaikka tämän pastan raaka-aineet eivät ole ihan perusarkiruokaa, valmistusaika on nopea ja kokonaiskustannukset jäävät varsin kohtuullisiksi. Paria tuntia aikaisemmin pakastimesta sulamaan otetut tiikeriravut pyörähtivät pannulla muutaman minuutin, ja saivat kaverikseen pastaa lirauksella tryffeliöljyä ja oliiviöljyä. Pakastettujen äyriäisten ja merenelävien ostaminen on kustannustehokkainta etnisisten kauppojen pakastealtaista isompi satsi kerralla, ja tähänkin pastaan riitti mainiosti muutama pyrstö. Maustamassa olivat sipuli, valkosipuli, mustapippuri, sormisuola ja ripaus cayennea.
Viikon päästä ruokapöydässä on kinkku ja graavilohi poikineen, vielä on viikko aikaa nauttia ihanista arkiruoista! Nyt on hyvä hetki sulkea kone ja siirtyä ihailmeaan hiljakseen leijailevia lumihiutaleita.
Materiaaleja.
Pesin ensin purkit ja otin talteen kumitiivisteet. Huolellin kuivaus, ja tarrat kylkeen.
Rusetit ympärille
Nauha sujahti nätisti klipsin alta.
... Ja valmista!
Koska arkissa oli vaikka minkämoisia tarroja, piti tehdä pikku turnee asunnossa ja etsiä sopivia purkkeja joita tarroittaa uuteen uskoon.
Tällaisia pieniä tuunauksia ja askarteluja on kiva tehdä näin joulun alla, kotiin tulee hippunen enemmän maalaisromantiikka. Ehkä tarrojen fontti ei ole aivan nappivalinta mutta muunlaisia ei ollut saatavilla, joten nämä saavat luvan hoitaa hommansa.
Testipuketti
Astetta parempi arkipasta
Nam!
Viikon päästä ruokapöydässä on kinkku ja graavilohi poikineen, vielä on viikko aikaa nauttia ihanista arkiruoista! Nyt on hyvä hetki sulkea kone ja siirtyä ihailmeaan hiljakseen leijailevia lumihiutaleita.
Joulunviettoa kohti.
Noniin, vihdoin kaikenlaiset opiskelu- ja muut välillä aavistuksen kuivakat velvollisuudet takana. Sääukkokin näyttää hellivän, sillä jopa täällä aina-niin-loskaisessa eteläsuomessa on napakka lumipeite, ja lumeton joulu on päivä päivältä epätodennäköisempää.
Nyt riennän toteuttamaan eilisen askarteluideani jouluisista purnukoista, tarvikkeet odottelevat jo keittiön pöydällä tekijäänsä. Seurailkaahan vielä tänään iltasemmalla blogia, saatte kuvallisen postauksen joulupurnukoistani!
(Tässä vielä muutama kuva, löysin sattumalta nämä kuvat arkistoista. Molemmat kuvat on räpsäisty Fiskarsista, toinen maaliskuussa ja toinen kesäkuussa. Vaikka välillä tämä kylmä pakkasää ja hyinen viima koetteleekin nenänpäitä ja palelevia sormia, niin muistakaa että suomen luonto on ihana- se pystyy tällaiseen muodonmuutokseen jokusessa viikossa!)
Jouluaattoon on tasan viiikko, ja jouluvalmistelut on pakko pyöräyttää täydellä voimalla käyntiin. Tehtävä on ainakin:
- Järjestelysiivous. M otti ja oli reipas ja siivoili keittiön kaapit jo viime viikonloppuna, minulla jäi enää muutama hassu laatikko makuuhuoneesta, ja ylimääräisten koriste-esineiden kellarointi joulukoristeiden tieltä. Ohjelmanumerona oli myös imurointi jääkaapin takaosasta ja alta, muistakaahan tekin tehdä se ennen joulunpyhiä! Kun jääkaappi käy täysillä kierroksilla jouluruokia viilentäessään, on hyvä tarkistaa ettei ylimääräistä pölyä ja roskaa jää muhimaan ja mahdollisesti kuumenemaan kaapin taakse. Tämä tympeä mutta tarpeellinen toimenpide pitäisi uusia vähintään pari kertaa vuodessa.
- Menun laatiminen. Täällä syödään tänä(kin) jouluna perinteisiä jouluruokia, mutta määrien ja reseptien kanssa on vielä vähän puljaamista. Paperille kirjoitettuna kaikki tuppaa selkenemään paremmin!
- Joulusiivous. Tapahtuu aatonaattona ennen joulukuusen sisäänkantamista, tälle moppimaanikolle ei koita joulua ennen nitisevänpuhdasta kotia. Joulukuusen hankinta hoidetaan tänä vuonna perinteisellä tavalla ajelemalla epäekologisesti mökille parin tunnin ajomatkan päähän ja pätkäisemällä kuusi saunapolun varresta.
- Joulukukat. Viherpeukalous ei ole vieläkään muuttanut näihin näppeihin, joten joulukukat tilataan viimeviikolla bongatusta hyvänoloisesta kukkakaupasta- ostin pienen testikimpun toissapäivänä, saatte siitä kuvan myöhemmässä postauksessa, kaunis! Joulupöydän päävärinä on valkoinen, joten kukkienkin teema noudattelee samaa linjaa.
- Lahjat! Vielä suurimmalta osin hankkimatta. Saippua- ja kynttiläsavotan kanssa päädyin oikotiehen onneen, alkuviikosta keittiöpöydän ääreen kokoontuu tee-se-itse-porukka ähertämään Sinellin ja Sinooperin puolivalmiiden saippuamassojen ja mehiläisvahalevyjen kanssa, lipeälitkujen keittely jätetään nohevimmille.
(Tässä vielä muutama kuva, löysin sattumalta nämä kuvat arkistoista. Molemmat kuvat on räpsäisty Fiskarsista, toinen maaliskuussa ja toinen kesäkuussa. Vaikka välillä tämä kylmä pakkasää ja hyinen viima koetteleekin nenänpäitä ja palelevia sormia, niin muistakaa että suomen luonto on ihana- se pystyy tällaiseen muodonmuutokseen jokusessa viikossa!)
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Äärimmäisen pikainen postaus- kysymystulvan aiheena itsetehdyt saippuat ja kynttilät!
Hei! Tämä postaus on tenttikiireistä johtuen megalomaanisen kompakti. Kysymys kuuluu: onko kukaan teistä ikinä askarrelut a)saippuaa (joko massasta tai lipeästä) b)kynttilöitä?
Mikäli on, olisitteko niin superhyperkilttimukavamahtavia, että jättäisitte kommenttilootaan viestiä kokemuksistanne, ja mitä menetelmään suosittelette?
Vaihtoehtopunninnassa on kynttilöiden suhteen lähinnä valinta mehiläisvahan ja tavallisen välillä, saippuioiden suhteen saippuvärin käyttö ja tuoksut ihmetyttävät.
Voiko 100% eteeristä öljyä käyttää saippuan tuoksuttamiseen, entä minkälaisia kuorivia ainesosia mukaan olette lykänneet, ja missä vaiheessa valmistusprosessia? Askartelukaupan täti oli sitämieltä ettei eteerinen öljy ole hyväksi iholle vaan olisi käytettävä askartelukaupan myymiä saippuatuoksuja, mutta entäs kun eteerisellä öljyillähän nimenomaan tuoksutetaan esimerkiksi hierontaöljyä, ja ne jos mitkä ovat suorassa ihokontaktissa..
Onko kukaan yrittänyt tehdä hoitavia saippuoita kosteusvoiteen avulla, onko moinen edes mahdollista?
Askartelijat ja omin käsin osaajat, nyt teidän kaikensorttisia kynttilä- ja saippuaneuvojanne ja kokemuksianne kaivataan!
Terveisin, Saippua- ja kynttilätumpula tenttikirjojen takaa.
Mikäli on, olisitteko niin superhyperkilttimukavamahtavia, että jättäisitte kommenttilootaan viestiä kokemuksistanne, ja mitä menetelmään suosittelette?
Vaihtoehtopunninnassa on kynttilöiden suhteen lähinnä valinta mehiläisvahan ja tavallisen välillä, saippuioiden suhteen saippuvärin käyttö ja tuoksut ihmetyttävät.
Voiko 100% eteeristä öljyä käyttää saippuan tuoksuttamiseen, entä minkälaisia kuorivia ainesosia mukaan olette lykänneet, ja missä vaiheessa valmistusprosessia? Askartelukaupan täti oli sitämieltä ettei eteerinen öljy ole hyväksi iholle vaan olisi käytettävä askartelukaupan myymiä saippuatuoksuja, mutta entäs kun eteerisellä öljyillähän nimenomaan tuoksutetaan esimerkiksi hierontaöljyä, ja ne jos mitkä ovat suorassa ihokontaktissa..
Onko kukaan yrittänyt tehdä hoitavia saippuoita kosteusvoiteen avulla, onko moinen edes mahdollista?
Askartelijat ja omin käsin osaajat, nyt teidän kaikensorttisia kynttilä- ja saippuaneuvojanne ja kokemuksianne kaivataan!
Terveisin, Saippua- ja kynttilätumpula tenttikirjojen takaa.
perjantai 11. joulukuuta 2009
24 kysymystä.
Löysin tällaisen kyselyn puolivahingossa blogista jota seuraan (http://mariekeksi.blogspot.com/), ja ajattelin vastata siihen, tosin osittain sisustusnäkökulmasta, sillä oletan että tämä kysely on alunperin suunnattu enemmän muotibloggaajille. Tein numeroinnin jälkikäteen, ja huomasin että numeroinnin mukaan vastasin muka vain 24 kysymykseen, ja kappas, tässä kyselyssä todella oli väitetyn 25 sijasta vain 24 kysymystä. Tässä siis vastaukset 24 kysymykseen:
1. Kolme viimeistä ostosta: Sisustusjutuista isoin viimeaikainen ostos on ehdottomasti bioetanolitakka, siitä löytyykin oma postaus. Pienempiä juttuja ovat joulukoristepalloja hopean ja punaisen värisenä, ja huonekasveja -70% alesta.
2. Isoin julkkis jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni: No eipä äkkiseltään tule mieleen että siellä ketään olisi.
3. Viimeksi googlasin: Mehiläisvahakynttilöiden ja saippuoiden valmistusohjeita.
4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on ollut: Luonnonvalkoiset koristetyynyt jotka näyttivät tosi kivoilta kaupassa, mutta kerrassaan järkyttäviltä kotisohvalla.
5. Käsilaukussani on: Hirveä määrä kaikkea! Kännykkä, lompakko, käsirasva, desinfiointigeeliä näinä possunuhan aikoina, huulirasva, nenäliinoja, kynä, hiuspinnejä, hiuslenkkejä, avaimet...
6. Suosikkikatuni koko maailmassa on: Pieni mutkitteleva mökkitie joka vie kesämökin pihaan. Sen varressa kasvaa esimerkiksi luonnonvaraisia liljoja ja massoittain lumpeita. "Kaupunkikaduista" valitsisin ehkä täällä kotokamaralla Suomessa Esplanadin, ja myös Korkeavuorenkatu on kaunis.
7. Hienoin/kallein ostokseni on: No edelleen sisustusrintamalla pysytään, se samainen ekotakka kirpaisi kyllä lompakosta aikamoisen loven!
9. Olen riippuvainen: Tällähetkellä piparminttukarkeista, nam! :)
10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla: Vaatetuksessa klassisen tylsä/kotona hillitysti kokeileva.
11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vaan yhdessä paikassa: Olisi se varmaan Stockmann, sieltä saa niin monen osa-alueen ostoksia.
12. En ole ikinä ostanut mitään: Voi, tähän on hankala vastata.. hmmh. Riviera Maisonilta!
13. Parhaat outlet-löydöt teen: Suomen outlet-valikoima on aika heppoista, mutta Tarjoustalot lienevät hieman samaa kategoriaa, ja ne ovat siivouspurnukoiden hankinnassa ykkönen!
14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin: Jonkun klassisentylsän... hmmh. Täydellisten naisten Bree?
15. Seuraava suuri hankintani on: Joulukuusi! Yllättävän kalliita kapistuksia.
16. Tyyli-ikonini on: Voi, ei sellaista ole. Juhliessa saatan pukeutua hyvinkin räväkämmin kuin arkena, eikä yhtenäistä tekijää oikein aina vältttämättä voi nimetä.
17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän: Järkeviä kävelyyn soveltuvia kenkiä! Sorrun aina ostamaan korkeakorkoisia hippakenkiä tai saappaita, mutta arjet laahustan niissä ainoissa kuluneissa tennareissa joissa kykenee kävelemään pidempiä matkoja..
18. Unelmieni laukku: Ei ainakaan ole valkoinen! Olen kerran sortunut ostamaan valkoisen ei-aivan-edullisen laukun, joka alta aikayksikön värjäytyi denim-farkkujen kyljessä siniseksi, ja muutoinkin likastui. Nykyisin laukku on niin rujon näköinen, ettei sitä voi käyttää, ja niin pesula kuin luottosuutarikin totesivat pelin menetetyksi.
19. Käytä kuukaudessa vaate yms.shoppailuun: Vaatteisiin hyvin vähän, ehkä parikymppiä kuussa, ja toinen mokoma sisustusasioihin. Aika vähäistä shoppailua siis varmaankin keskimäärin, mutta välillä toki lähtee homma räpylästä ja summa on isompi.
20. Verkossa shoppailen mieluiten: En shoppaile verkossa. Ostostelun lähes paras osuus on kauppojen kiertely ja tavaroiden hyplääminen!
21. Suosikkimuotiblogini: En ihan hirvittävästi lue muotiblogeja, mutta yleisesti suosikkiblogien lista löytyy tuolta oikeasta laidasta :) Lisäksi luen kohtuullisen usein koskettavaa mutta hyväntuulista ruotsalaisen Vimmelmamman blogia, suosittelen kaikille muillekkin ruotsia taitaville.
22. Olen kauneimmillani: Juoksulenkin jälkeen kun poskilla on terve väri ja iho hehkuu, tai vaihtoehtoisesti parin tunnin meikkaussession jälkeen...
23. Makutuomarinani toimii: Ei yleensä kukaan, sillä tykkään ostostella useimmiten yksin. Jos joku on mukana, toki silloin saatan kysäistä mieleipidettä.
24. Hiukseni ovat: Kampaajani mukaan lasimaiset mutta paksut, tällä hetkellä ei-minkään-mittaiset.
25. Toiveammattini on: Olla tyytyväinen alavalintaan jota on monta vuotta opiskellut, ja herätä joka aamu edes vähän iloisena töihinlähdöstä..
Täytinpä siis nyt bloggausurani ensimmäisen tällaisen.. miksikä näitä nyt kutsutaan...? Nyt on sopiva aika siirtyä tenttikirjojen laatuseuraan, hyvää viikonloppua!
1. Kolme viimeistä ostosta: Sisustusjutuista isoin viimeaikainen ostos on ehdottomasti bioetanolitakka, siitä löytyykin oma postaus. Pienempiä juttuja ovat joulukoristepalloja hopean ja punaisen värisenä, ja huonekasveja -70% alesta.
2. Isoin julkkis jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni: No eipä äkkiseltään tule mieleen että siellä ketään olisi.
3. Viimeksi googlasin: Mehiläisvahakynttilöiden ja saippuoiden valmistusohjeita.
4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on ollut: Luonnonvalkoiset koristetyynyt jotka näyttivät tosi kivoilta kaupassa, mutta kerrassaan järkyttäviltä kotisohvalla.
5. Käsilaukussani on: Hirveä määrä kaikkea! Kännykkä, lompakko, käsirasva, desinfiointigeeliä näinä possunuhan aikoina, huulirasva, nenäliinoja, kynä, hiuspinnejä, hiuslenkkejä, avaimet...
6. Suosikkikatuni koko maailmassa on: Pieni mutkitteleva mökkitie joka vie kesämökin pihaan. Sen varressa kasvaa esimerkiksi luonnonvaraisia liljoja ja massoittain lumpeita. "Kaupunkikaduista" valitsisin ehkä täällä kotokamaralla Suomessa Esplanadin, ja myös Korkeavuorenkatu on kaunis.
7. Hienoin/kallein ostokseni on: No edelleen sisustusrintamalla pysytään, se samainen ekotakka kirpaisi kyllä lompakosta aikamoisen loven!
9. Olen riippuvainen: Tällähetkellä piparminttukarkeista, nam! :)
10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla: Vaatetuksessa klassisen tylsä/kotona hillitysti kokeileva.
11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vaan yhdessä paikassa: Olisi se varmaan Stockmann, sieltä saa niin monen osa-alueen ostoksia.
12. En ole ikinä ostanut mitään: Voi, tähän on hankala vastata.. hmmh. Riviera Maisonilta!
13. Parhaat outlet-löydöt teen: Suomen outlet-valikoima on aika heppoista, mutta Tarjoustalot lienevät hieman samaa kategoriaa, ja ne ovat siivouspurnukoiden hankinnassa ykkönen!
14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin: Jonkun klassisentylsän... hmmh. Täydellisten naisten Bree?
15. Seuraava suuri hankintani on: Joulukuusi! Yllättävän kalliita kapistuksia.
16. Tyyli-ikonini on: Voi, ei sellaista ole. Juhliessa saatan pukeutua hyvinkin räväkämmin kuin arkena, eikä yhtenäistä tekijää oikein aina vältttämättä voi nimetä.
17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän: Järkeviä kävelyyn soveltuvia kenkiä! Sorrun aina ostamaan korkeakorkoisia hippakenkiä tai saappaita, mutta arjet laahustan niissä ainoissa kuluneissa tennareissa joissa kykenee kävelemään pidempiä matkoja..
18. Unelmieni laukku: Ei ainakaan ole valkoinen! Olen kerran sortunut ostamaan valkoisen ei-aivan-edullisen laukun, joka alta aikayksikön värjäytyi denim-farkkujen kyljessä siniseksi, ja muutoinkin likastui. Nykyisin laukku on niin rujon näköinen, ettei sitä voi käyttää, ja niin pesula kuin luottosuutarikin totesivat pelin menetetyksi.
19. Käytä kuukaudessa vaate yms.shoppailuun: Vaatteisiin hyvin vähän, ehkä parikymppiä kuussa, ja toinen mokoma sisustusasioihin. Aika vähäistä shoppailua siis varmaankin keskimäärin, mutta välillä toki lähtee homma räpylästä ja summa on isompi.
20. Verkossa shoppailen mieluiten: En shoppaile verkossa. Ostostelun lähes paras osuus on kauppojen kiertely ja tavaroiden hyplääminen!
21. Suosikkimuotiblogini: En ihan hirvittävästi lue muotiblogeja, mutta yleisesti suosikkiblogien lista löytyy tuolta oikeasta laidasta :) Lisäksi luen kohtuullisen usein koskettavaa mutta hyväntuulista ruotsalaisen Vimmelmamman blogia, suosittelen kaikille muillekkin ruotsia taitaville.
22. Olen kauneimmillani: Juoksulenkin jälkeen kun poskilla on terve väri ja iho hehkuu, tai vaihtoehtoisesti parin tunnin meikkaussession jälkeen...
23. Makutuomarinani toimii: Ei yleensä kukaan, sillä tykkään ostostella useimmiten yksin. Jos joku on mukana, toki silloin saatan kysäistä mieleipidettä.
24. Hiukseni ovat: Kampaajani mukaan lasimaiset mutta paksut, tällä hetkellä ei-minkään-mittaiset.
25. Toiveammattini on: Olla tyytyväinen alavalintaan jota on monta vuotta opiskellut, ja herätä joka aamu edes vähän iloisena töihinlähdöstä..
Täytinpä siis nyt bloggausurani ensimmäisen tällaisen.. miksikä näitä nyt kutsutaan...? Nyt on sopiva aika siirtyä tenttikirjojen laatuseuraan, hyvää viikonloppua!
torstai 10. joulukuuta 2009
Huussiterveisiä.
Sisustuslehdissä on sillointällöin lumoavia artikkeleita tuunatuista ja designatuista Hotelli Helpotuksista. Niissä kromihanat kiiltävät ja missään ei ikinä ole purkkeja tai purnukoita näkyvillä, saati hammasharjaa tai vessanraikastinpurnukkaa. Oman kylpyhuoneen kanssa voi vain haaveilla samanlaisesta sisustuksellisesta sinfoniasta, mutta pienillä yksityiskohdilla on silti mukava yrittää piristää harmaata arkea.
Toilet-kyltti on löytö Porvoon Vanhassa kaupungissa sijaitsevasta saunapuodista. Asunnon muut alkuperäiset ovet on irroitettu levennettyjen kulkuaukkojen tieltä edellisen asukkaan toimesta, mutta tämä alkuperäinen ovi on haluttu jättää paikoilleen. Kyllähän se kaunis on, mutta ikkunaruutu vessan ovessa ei aina ole käytännöllisin mahdollinen vaihtoehto...
Erilaisilla koreilla on helpompi edes yrittää rajoittaa purnukkamerta. Alahyllyillä säilytetään myös siivoustarvikkeita.
Suppilovahveroita sisältänyt lasipurkki muutti keittiöstä kylpyhuoneeseen.
Mariskooli sai uuden elämän. Syleilyssään sillä on saippuoita ja Kööpenhaminasta pienestä sisustuspuodista bongattu veikeä minikynsiharja. Mariskooli on pienintä mahdollista kokoa, eli saippua ja harjakin ovat varsin miniatyyrejä.
Maskuliinisempi asukas on tuonut tämän laventelipussukan useampi vuosi sitten purjehdusmatkalta alueelta jossa oli laajoja laventeliviljelmiä, tämä pussukka on siis majaillut huushollissa pidempään kuin minä. Tuoksu on toki jo laimentunut olemattomiin, mutta pussukka on helppo täyttää uudelleen kuivatulla laventelilla. (Mm. Ruoveden herkku myy elintarvikekäyttöönkin sopivaa laventelia, tästä taisinkin jo mainita). Tällainen pussi olisi varsin yksinkertaista askarrella itskekin juutikankaasta ja laventelista, purjehdusmatka ei ole siis laventelituulahduksen ehdoton edellytys.. ;)
Tämä vähän epäselvä kuva esittää Lushin saippuaa jonka sain eilen ulkomaantuliaisiksi ystävältäni. Saippua on vinkeä joululisä kylppäriin, sillä se sisältää kuivattuja hedelmiä ja tuoksuu aikamoisen mausteiselta, ulkonäkökin muistuttaa enemmän halva-palaa kuin saippuaa! Käsissä se kuitenkin vaahtoaa ihanasti eikä tavallisen saippuan tapaan kuivata käsiä kireiksi korpuiksi. Saippua nimi oli sultan ja jotain, en valitettavasti muista eksaktia nimeä, mutta kiinnostuneet varmasti löytävät tätä Lushin Helsingin myymälästä.
Kylpyhuonetta olisi ihana tuunata vähän lisää pienillä piristeillä. Onko teillä ideoita kylppärituunaukseen..?
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Iltapalaa
Perjantai-illan ruokadilemma on varma. Kaikkia väsyttää, kaikilla on nälkä, ja kukaan ei haluaisi tehdä mitään. Viimeviikolla perjantainen ruokakriisi ratkaistiin clubileivillä.
Tykötarpeiksi tarvittiin maustamatonta kanan rintafilettä, pekonia, cheddar-sulatejuustoa, tomaattia, salaattia, punasipulia ja valmisaiolia. Tämä versio tuskin on kaikista klassisin clubileivän muoto, mutta nälän se vei pikkuvaivalla. Kaikki paistettavat ainekset paistettiin, leivät paahdettiin, ja sen jälkeen kaikki vaan yksinkertaisesti kasattiin keoksi.
Edessä on työntäyteinen viikonloppu, mutta silti perjantai-iltana on lähes pakollista syödä jotain herkullista, kuitenkin helposti ja yksinkertaisesti. Huomasin mainoslehtisestä elävien sinisimpukoiden olevan tarjouksessa, joten huomenna luvassa on perjantairuokana kattilallinen simpukoita- todellista pikaruokaa! Simpukkapostaus on siis tulossa.
Älkää totelko keittiön seinällä möllöttävää kylttiä, vaan nauttikaa perjantai-iltana helposta ruoanlaitosta!
Kasaamisvaiheessa
Koska nälkä oli melkoinen, kyytipojaksi tehtiin myös simppeleitä ranskanperunoita. Kokonaiset perunat pestiin huolellisesti ja siivutettiin, sekä pyöriteltiin oliiviöljyssä ja päälle ripoteltiin hippunen suolaa. Perunat olivat uunisssa leipien valmistamisen ajan ja hieman kauemminkin, tästä viisastuneena perunat kannattaa laittaa hyvissä ajoin uuniin jotta ne ehtivät kypsyä clubileipien kaveriksi.
Edessä on työntäyteinen viikonloppu, mutta silti perjantai-iltana on lähes pakollista syödä jotain herkullista, kuitenkin helposti ja yksinkertaisesti. Huomasin mainoslehtisestä elävien sinisimpukoiden olevan tarjouksessa, joten huomenna luvassa on perjantairuokana kattilallinen simpukoita- todellista pikaruokaa! Simpukkapostaus on siis tulossa.
Älkää totelko keittiön seinällä möllöttävää kylttiä, vaan nauttikaa perjantai-iltana helposta ruoanlaitosta!
tiistai 8. joulukuuta 2009
Myöhästyneesti joulukortteja ja kellaria.
Tämänvuotiset joulukortit on taas askarteltu. Tänä vuonna joulukorttitarvikkeet on ostettu perjantai-iltana vartissa tupatentäydestä Sinellistä, varsinainen luova ideointi-osuus siis tapahtui vasta materiaaliröykkiön edessä keittiön pöydän ääressä. Kellarin perimmäiseltä hyllyltä löytyi (muiden hukuksissa olleiden tavaroiden lisäksi) myös muovipussillinen askartelutarvikkeita, mm. Fiskarsin kuvioleikkureita ja koristetarroja.
Kellarimme edustaa uniikkia maalaistunnelmaa autenttisesti sadan vuoden takaa. Kellaritiloille/lattioille/oville ei ole tehty mitään viime vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen- sähkövalo saatiin vasta viime talvena, sitä aiemmin valaistus hoidettiin troikalla. Tavallaan näin itsenäisyyspäivän aikoihin on tunnelmallista ajatella kuinka moni kellaria käyttänyt sukupolvi on nähnyt maailman muuttuvan sadassa vuodessa ja nähnyt preseidenttien vaihtuvan, kuunnellut pommikoneiden ääniä ehkä juuri samasta kellarikomerosta käsin. Kuitenkin, 2010-luvun alkaessa olisi ihan kivaa operoida kellarikomerossa jossa olisi puru-maapohjan sijasta lattia. Purun päälle on levitetty pahvia jonka päällä kellariin kuljetetut tavarat sulassa kaaoksessa lepäävät, mutta pahvien ulkopuolella silmiin on osunut purupohjan seasta sellaisia helmiä kuin diagnoosikortti vuodelta 1972 jossa kerrotaan kortin tuntemattoman haltijan sairastuneen ei-aivan-huuliherpekseen, sekä mm. vanhoja kumihanskoja ja lukuisia sieltä täältä törröttäviä ruosteisia nauloja... Kellari siis todella ei ole viihtyisää saati käytännöllinen, mutta siihen on tilanpuutteessa tyydyttävä. On selvää että olisi täysin itsensä huijaamista uskotella etteikö kellarissa asuisi myös hiiriä/rottia/muita pieniä piipittäviä asioita, mutta olen sitä mieltä että itsensä huijaaminen on välillä enemmän kuin viisasta!
Tässä lisää kuvasaldoa tämän vuoden joulukorttisavotasta:
Vintagehenkistä
Tämä kortti lähetetään dinnereiden ystävälle.
Perinteistä
Tunnelmallista
Sirompaa
Kotoista
Koti saa pikkuhiljaa lisää jouluasioista ikkunanlaudoillensa ja pöydillensä, nämä arkioloissa vesikannuiksi kutsut kaatimet saavat tänä jouluna luvan olla sisustusesineitä
Vielä on kuitenkin kosolti arkea jäljellä ennen joulua, ja tuhat asiaa tehtävänä ennenkuin saa tarttua jouluvalmisteluihin. Nautitaan kuitenkin arjen lomassa pienistä jouluhetkistä, ja iloitaan lähestyvästä juhlasta!
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
22 yötä jouluun, jaiks!
Pahoittelut että viimeisestä blogitekstistä on hujahtanut viikko. Ajankäytön suunnittelussa ei ole lähiaikoina ollut ongelmia, kaiken hereilläoloajan voi käyttää rattoisasti tenttikirjojen parissa. Viimeinen opiskelulle varattu päivä on vielä päivä ennen aatonaattoa. Sen jälkeen voinkin ottaa varsinaisen Bree Van De Kamp-vaihteen päälle, ja taikoa vuorokaudessa sekä kotiin että ruokapöytään joulun. Molempien vanhemmat saapuvat meille joulunviettoon, puuhaa ja ruokittavia siis riittää! Toisaalta on kuitenkin ihanaa laittaa jouluruokia, suunnitella joulumeny, ja ennenkaikkea koristella koti joulutunnelmaan. Järjestimme samanlaisen joulun myös viime vuonna, ja tietokoneelta löytyykin exel-taulukko valmistetuista ruoista ja niiden menekistä, jottemme tänäkin vuonna syö porkkanalaatikkoa pakastimesta vielä pääsiäisenäkin...
Vielä on kuitenkin jokunen hetki aikaa katsella kotia arkivinkkelistä. Olenkin saanut pienoisen epätoivon tutkaillessani sieltä täältä asunnosta löytyviä orkidean"raatoja". Alkysyksystä ostin tarjouksesta neljä perhoskämmekkää, ja nyt kukkaloisto on vaihtunut kuivaan runkoon ja nuupahtaneisiin lehtiin, uusia kukkavarsia saati kukkia ei näy eikä kuulu. En ikinä ole ollut minkääntyyppinen viherpeukalo, mutta varsinkin näiden orkideoiden kanssa olen surkea.
Vuoden ensimmäinen joulutähti on jo löytänyt paikkansa keittiön pöydällä.
Viikonloppuna on luvassa joulukorttien askartelua, saattee sunnuntaina kuvamateriaalia tämänvuotisista joulukorteista. Vedenpitävää suunnitelmaa ei vielä ole, mutta luvassa on luultavasti jotain maalaisromanttista ja ehkä vähän kitchiäkin. Toisaalta joulukorteissa on kuitenkin kiva pitäytyä pääpiirteissään perinteissä, ja jouluinen tunnelma on pääasia.
Vielä on kuitenkin jokunen hetki aikaa katsella kotia arkivinkkelistä. Olenkin saanut pienoisen epätoivon tutkaillessani sieltä täältä asunnosta löytyviä orkidean"raatoja". Alkysyksystä ostin tarjouksesta neljä perhoskämmekkää, ja nyt kukkaloisto on vaihtunut kuivaan runkoon ja nuupahtaneisiin lehtiin, uusia kukkavarsia saati kukkia ei näy eikä kuulu. En ikinä ole ollut minkääntyyppinen viherpeukalo, mutta varsinkin näiden orkideoiden kanssa olen surkea.
Miten te olette saaneet tällaiset raukat jälleen loistamaan? Kastelua, lannoitusta, saako vanhat kukkavarret leikata pois?
Nyt on taas pakko palata tenttikirjapinon ääreen. Asunnon talvisaikaan kohtuullisen kylmä huonelämpötila antaa loistavan syyn kääriytyä vilttiin ja litkiä litrakaupalla höyryävää teetä lukemisen lomassa!
Ulko-oven ulkopuolelta
Ihanaa loppuviikkoa, nähdään itsenäisyyspäivänä joulukorttipostauksen merkeissä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)