Jääkaappikunta kasvaa.

Ajattelin vaan tulla kertomaan, että meille muuttaa huomenna sellainen pieni tyyppi! Sillä on ikää 14 viikkoa, neljä tassua, ja tosi monta pientä terävää naskalihammasta. Vuosia jatkunut jahkailu allergiasta ja koirakuumeesta sai päätöksensä, kun allergialääkäri antoi luvan hakea terhakkaan hepun pissimään parketeille ja kaluamaan pöydänkulmia.

Kasvattajalta oli allergialääkärin tuomiota odottelemassa jo valmiiksi pentu, ja äsken sain tietää että voin hakea sen huomisaamuna kotiin. Olen aina ollut eläinrakas, ja ennen M:ää ja typerää allergiaa myös aina ollut jonkin karvaisen otuksen emäntä. Syrän on siis pahasti ollut neljää tassua vajaa, ja tuntuu kerrassaan rikollisen onnelliselta tietää, että huomenna tähän aikaan kiellän pikkuherraa syömästä varpaitani tai syötän pentunappuloita pieneen kitaan (tai raakaravintoa, koulukuntansa kullakin).

Palaan kuvapäivityksen kera viikonloppuna, piti vaan heti pikaisesti saada jakaa kanssanne tämä ilouutinen, life is good!

Riemuiten,

MariaW

Syksyistä.

Viime viikonloppuna sain puuskan siirtää olohuoneessa huonekalujen järjestystä, ja nappasin sohvannurkasta kiinni. Sohva on aiemminkin ollut poikittain tilanjakajana olohuoneessa, ja päätin että haluaisin taas jakaa huoneen selvemmin lukunurkkauksen ja sohvaryhmän kesken. Mitä tummemmiksi syysillat käyvät, sitä enemmän kaipaan nurkkauksia ja kolosia joihin käpertyä viltin ja teekupin kanssa.

Olohuone.

Lukunurkkaus.

Sohvaa siirtäessä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kurkattua myös sen taakse, krhm. Toki imuroidessa ja siivotessa on siirrelty rohjaketta sen verran että imurinvarsi mahtuu sujahtamaan reunoille, mutta sohvan taustakangas on saanut jäädä ihan omiin oloihinsa. Note to self: kurki välillä myös sinne sohvan taakse. Taustakankaaseen oli kasvanut kummallinen pöly-lika-höttö-kerros, joka onneksi lähti kostealla pyyhinällä ja hiukan hysteerisellä homeenpoistosprayn suihkinnalla. Ilmeisesti vieressä hohkaava etanolitakka oli päästellyt vesihöyrynsä sohvan taakse, ja kankaaseen kertynyt pöly yhdistettynä kosteaan ilmaan oli tehnyt tehtävänsä. Yök.

Syksyn tullen kaipaan kotiin värejä. Kaikki liian kirkas tai tekopirteä kuitenkin ärsyttää, tahdon että värimaailmaa sointuu kynttilänvaloon ja portviiniin. Tämän vuoden villitys on ehdottomasti ollut syklaami. Se vaatii menestyäkseen aika viileän lämpötilan, mutta onneksi vanhassa talossa villasukkailmasto on taattu.

Niinpä punaiseen taittavia syklaameja...

... on ilmestynyt...

... vähän joka paikkaan. Vanha mangopuinen yöpöytä haettin kellari kätköistä.

Teen myös aikuistumishistoriaa. Ostin elämäni ensimmäisen pöytäliinan. Lapsena en lainkaan perustanut liinoista joita äiti uskollisesti silitti ja manklasi. Luulen että pöytäliinavastaisuuteni johtui siitä, että naapuriperheen lapsilla ei ollut kotona pöytäliinoja, joten heidän keittiönpöydällään sai maalata ja piirtää astetta sotkuisempien metodien kera. Niinpä vannoin kuusivuotiaan päättäväisyydellä, että kun isona muutan omaan kotiin, en ikinä hanki pöytäliinaa.

Päätös oli enemmän tai vähemmän alitajuisesti pitänyt tähän päivään saakka, eli aika monta vuotta. Nyt keittiön pöytää kuitenkin koristaa pikkuisen bistrohenkinen liina, joka mielestäni sopii kuin nenä päähän lähestyvän talven kanssa. Onko teillä pöytäliinoja, vahakankaita. vai kenties tabletteja keittiön pöydällä?

Korilöytö.

Löysin muutama viikonloppu takaperin lähitienoolla järjestetyiltä maalaismarkkinoilta ihanan korin. Keräilen siihen kirjastosta lainattuja sisustus- ja kotikirjoja, joita voi ohikulkiessa selailla ja ihailla. Päälimmäisenä lojuva kutomiskirja tosin hieman puistattaa, en opi ikinä! Kun kirjastonkirjoja pitää samassa paikkaa, ne on helppo napata mukaan ja palauttaa kaikki kerralla.

Tästä postauksesta tuli varsinainen sillisalaatti, mutta kantavana teemana taisi sittenkin olla pimeästä syksystä selviytyminen. Näkyykö syksy, loska ja pimeys teillä kodin sisustuksessa, vai porskutatteko samalla tyylillä läpi vuodenaikojen?

Mukavaa sunnuntain jatkoa,

MariaW

Kotona.

Ehdin ottaa viikonloppuna vähän kuvia kotoa. Hienosti suunniteltu aikomus ottaa kuvat jo viimeviikolla siivouspäivän jälkeen jäi jonnekkin, niinkuin tässä megaärsyttävässä kiireessä kaikki muukin. Onneksi surkea kamera antaa anteeksi pienet villakoirat. Milloinkohan sitä oppisi kiireestä valittamisen sijasta tekemään asialle jotain?

Olen tainnut aiemminkin mainita, mutta Porvoolaisen herkkukauppa Anton&Anton:in juutikassit ovat ihan korvaamattomia. Ne ovat toimineet tähän asti ainakin läppärilaukkuina, kukkaruukkuina, ruokakasseina, pullokasseina, kirjastolaukkuina, säilytyspaikkana pikkuroinalle... you name it. Pikkulinnut lauloivat että Anton&Anton avaa myös Töölöön, aion ehdottomasti käydä katsastamassa. (Ei, tästä omaehtoisesta mainostamisesta ei valitettavasti maksettu mitään, ei edes pikkuista palaa sitä ihanaa brie-juustoa...)

Tämä kuva on aika epäselvä, mutta siitä ehkä jotenkin käy ilmi huonekorkeus, nurkassa oleva lamppu on melkein minun mittaiseni... välillä olo on kuin tehdashallia sisustaisi.

Ostin vähän hätiköiden Ikean mustan peruslipaston, nyt se ei tunnu löytävän paikkaansa olleenkaa. Pirskale.

Krhm. Digikuvaustaito-opasvinkkejä vastaanotetaan.

 Keittiöstä on ihan hiiskatin vaikea saada siedettäviä kuvia, koska keittiön muoto on käytävämäinen, ja toiselta puolelta otetut kuvat ovat ihan liian lähellä toista laitaa. Pöh. Käytäväkeittiön molemmin puolin on kaappeja, ja niihin on integroitu härveleitä tiski- ja pyykkikoneesta silityslautaan. Vain jääkaappi-pakastin ja uuninluukku ovat näkyvillä.

Rosteritausta on varmasti kuulostanut aiemman asukkaan mielestä loistavalta idealta, mutta yritäppä pitää se edes välillä sen näköisenä ettei jok'ikinien pisara ja roiske loista silmiin. Ei onnistu. Tykkään silti keittiöstä, ja keittiön tasot ovat melko tyhjiä vastapainoksi muulle rönsyilylle keittiössä.

Keittiön toisen sivun päässä on entinen kodinhoitajan ovi, nykyinen sekatavarahylly.

Loput viinilasit ovat turvallisesti kaapinovien takana, mutta nämä oli pakko laittaa avohyllyyn tilanpuutteen vuoksi... näyttää ihan kivalta, mutta pölyn määrä on välillä aika jännä.

Allaolevaa löytöä olen hykerrelyt pitkään. Etsin todella pitkään kohtuuhintaista vanhaa (tai hätätilassa vanhan näköistä) viinipullokoria. Netistä löytyneet maksoivat toistasataa, eikä sisu antanut millään periksi maksaa puolilahosta puusta niin paljoa. Eräästä itähelsinkiläisestä sisustusmyymälästä löytyi vihdoin oikeasti vanha viinikori, parilla kympillä. Sain tosin käyttää pienen tovin mäntysuovan ja veden kanssa, korista löytyi nostalgian lisäksi myös sahanpurua ja kuolleita hämähäkkejä. Nyt se kuitenkin toimittaa virkaansa keittiön nurkassa, ja on ihana! 

Pretty one.

Tästäkin nurkasta on blogissa monta kuvaa. Tällä hetkellä siinä roikkuu palautettavia kirjastokirjoja juutikassissa, ja syksyinen sipuliläjä odottaa keiton tai piirakan tekijää.

Loppukesästä esittelemäni ikkunanpoka etsii paikkaansa, nyt se yrittää asua eteisen lipaston päällä.



Eteinen on pieni ja kompakti. Oli iso urakka löytää naulakko jossa henkarit menevät seinän suuntaisesti, poikittaiset henkarit olisivat blokanneet koko kulkuväylän.



Eteisen sähkökaappi kesätunnelmissa.



Makuuhuone on pienoinen murheenkryyni. Makkarin kattoa on madallettu muuhun asuntoon nähden, ja siellä ei ole ikkunoita, vain lasitiilikaistale olohuoneeseen. Kooltaan se on piskuinen, ja sinne mahtuu juuri ja juuri yöpöytä ja sänky. Lisäksi makuuhuoneessa on talon ulkonurkka, joten siellä on aina tosi kylmä, talvisin hyytävää.



Brrrh, talvea odotellessa.





Huussia on esitelty jo aiemminkin, se(kin) on pieni ja kompakti.

Oikealla on pytty ja vasemmalla suihku, osanette visualisoida ilman kuvia.

Osa kuvista on saattanut vilahtaa jo aiemmin blogissa, mutta ajattelin että vaikkapa kylppärin uudelleenvalokuvaamisen sijasta vastaavan ajan voi käyttää hyvään kahvikupilliseen ja pimenevään syysiltaan.

Muistattehan nauttia ruskasta, se on täällä etelässäkin ihana!

T. MariaW

PS. Haastan kaikki tutut ja tuntemattomat lukijat esittelemään kotinsa tai osan siitä, kotipostauksia saa myös mieluusti linkittää kommenttilaatikkoon niin tiedän käydä ihailemassa niitä. :)







Remppariemua.

Meillä oli kesällä pieni remppavimma. Kerroin jo aiemmin seinien maalausurakasta, joka todella oli urakka isolla U:lla, kukaan ei tahdo nähdä maalisuteja tai teloja hetkeen. Brrh. Pienempänä uudistuksena päivitettiin myös pikkuisen kylppäriä.

Suihkussa oli aiemmin muovinen suihkukaappi jonka asennusvuodeksi arvelen jotain marttiahtisaarenaikaista. Suihkukaapissa oli aika originellit pisarakuvioidut ovet, hyytävä kerros vanhan talon kuumavesiputkista takertunutta keltaista hyhmää ja kunnioitettava kokoelma muita erilaisia mömmökertymiä. Lienee sanomattakin selvää että mitään varsinaista spa-henkeä ei ollut ilmassa...

Häkkyrä purettiin ja syntyneet reiät vesieristettiin. Tilalle asennettiin metallinvärinen suihkutanko, ja rautakaupasta löytyi mahtava suihkuverho. Verhon jekku on siinä että se ei ole lainkaan sellainen suihkuttelijaan takertuva ällötys, vaan kangas näyttää ja tuntuu aivan sisustuskankaalta ja laskeutuu jämäkästi. Jos iskisin nämä verhot olohuoneen ikkunaan, kukaan ei epäilisi että roikottelen suihkuverhoja kammarissa.

Kun koti on nyt jotenkuten kunnossa, olisi kai aika rempata hieman myös maallista majaa. Ehdoton hyi-juttu eli hammaslääkäri on jo hoidettu, hammaskiven poisto odottelee vielä urheaa kärsijäänsa. Pieniä hiljaisia hetkiä on vietetty myös vaatekaapin ääressä, sillä väljissä hellemekoissa vietetyn kesän jälkeen arkivaatteet ovat pienentyneet kummasti, kutistumista on havaittavissa erityisesti housunkauluksen kohdalla...

Suunnitelmissa on palata reippaasti kuntoilurutiineihin, ja yrittää hieman suitsia herkkunälkää. Olen yrittänyt keventää juustonhöyryisiä iltapaloja ja överisokerihumalia, tässä muutama hyväksi todettu kikka:

* Keittiön pöydälle on asemoitu houkuttelevasti iso kulho lempihedelmiä. Kun karkkihimo iskee, omena saattaa auttaa. (Tai sitten ei, mutta tulihan ainakin kokeiltua..)

* Laukussa kulkee mukana kokoajan välipala- tai proteiinipatukka. Se tekee ehkä hitusen helpommaksi karkkihyllyn ohittamisen nälkäisenä.

* Naposteluun kaapissa on sikahintaista mutta tosi hyvää beef jerkyä. Kuivaliha on sopivan maukasta herkkua, ja merkkien sisältä on mahdollista valita vaihtoehtoja joissa ei ole lisättyä sokeria. Rasvaakin on vähänlaisesti, mutta nälkää pitävää ja hauista kartuttavaa proteiinia roppakaupalla. Onko kukaan tehnyt tätä herkkua itse kotona?

* Olen löytänyt pitkästä aikaa papujen ihanuuden. Luulin pitkään olevani niille allerginen, mutta varovaisen testauksen jälkeen tajusin että allergia on kadonnut taivaan tuuliin. Helppo ja herkullinen arkiruoka tulee hyvälaatuisesta jauhelihasta, purkillisesta säilykepapuja naturel- liemessä, lirauksesta ruokakermaa ja maun mukaan chiliä, oliiveja, sipulia tai muita tykötarpeita. Pavut ovat sopivan ruokaisia, eikä kokonaisuus vaadi lainkaan rinnalle riisiä tai perunaa - sopii siis hyvin myös höttöhiilareiden välttelijöille.

* Tumma suklaa. Vanha mutta toimiva vinkki. Tumma suklaa on niin jymäkkää että makeannälkä talttuu parilla palalla. Ja hei, kuinka eleganttia on siemailla kahvia ja syödä hillitysti ja hallitusti pala tummaa suklaata? Aika eleganttia, ainakin jos toisena vaihtoehtona huitaista hetulaan levyllinen maitosuklaata.

Oliko kenenkään muun vaatekaapilla käynyt kutistumiskato kesän jäljiltä?

MariaW

PS. Koska torstai on tällä viikolla siivouspäivä ja perjantai vapaapäivä, yhtälö on niin hyvä että tänne saattaa ilmestyä pitkään suunniteltu kotipostaus. Käykää kurkkimassa!

 

Pihi vauhdissa.

Meillä on sunnuntai-iltaisin laiskottelutraditio. Mies katsoo englantilaisia dekkarisarjoja ja minä luen blogeja. Aika usein klikkaan Blogilistalta kiinnostavannimisiä blogeja ja teen uusia tuttavuuksia.

Tänään eksyin lukemaan useampaa blogia joiden teemana oli ylivelkaantuminen hallitsemattomien kulutustottumusten vuoksi, ja tulin aika mietteliääksi. Monessa blogissa pohdittiin, että toisten blogien antama kulutusmalli innostaa vinguttamaan luottokorttiarmeijaa: blogien ihmisillä on sisustuslehtikodit, tiptopmätsätyt päivänkuvat, ulkonasyömispostaukset ja ihan vaan perusperjantain kunniaksi korkataan kuohuvaa ja heilutellaan kuvissa punapohjaisia en-mainitse-minkämerkkisiä-kenkiä. Ja mikäs se sellainen pariskunta on joka ei ainakin kerran vuoteen käy sekä lämpimässä että pitkällä viikonlopulla, tietysti ihanan kuvakoosteen kera? Puspus, elämä on ihanaa.

Päädyin selailemaan omaa blogia vähän kriittisellä silmällä. Hävettävän usein blogipostauksen aiheena on pelkästään sen raportoiminen mitä uutta on ostettu tai hankittu. Viikonloppuisin syödään hyvin ja huolella, ja monena sunnuntaina lyllerrän blogiin kertomaan mitä edellisenä iltana on ahdettu kitusiin. Lomamatkasta oli jotenkin luonnollista tehdä postaus, ja hämmentävän harvoin sisustus- tai kotiblogeissa kukaan mainitsee sanallaakaan siitä kuinka paljon kodin "pikku" pintarempat todellisuudessa maksavat.

En tiedä miten muiden bloggaajien laita on, mutta meidän arjessa kyllä lasketaan eurot varsin tarkkaan. Vaikka raha-asioista ei tarvitse menettää yöunia, niin jokapäiväisissä hankinnoissa nähdään aika paljonkin vaivaa muutaman lantin säästämiseksi sieltä täältä. Pienistä joista kasvaa iso puro. En halua saarnata pikavippihurmiossa shoppaaville tai neljän luottokortin kuilussa kikkaileville, vaan luulen että omien säästövinkkien jakamisesta olisi enemmän hyötyä:

* Meillä suunnittellaan sunnuntaisin viikon ruoat ja käydään ostamassa ainekset ainakin alkuviikolle. Ruokakaupassa käydään isossa marketissa, sillä ruokalaskun kokonaishinta jää näin selvästi pienemmäksi kuin tyyriissä korttelikaupassa. (Kyllä, tiedän että näitä korttelikauppoja pitäisi tukea, mutta pysytään teemassa.)

* Skannaan parin kuukauden välein vaatekaappia. Olen aika laiska lähtemään kirpparille myymään, mutta harrastan pientä kotikierrätystä: pakkaan kellariin helposti saataville vaatteita joita olen käyttänyt lähiaikoina kyllästymiseen asti. Kun taas parin kuukauden päästä tuntuu siltä ettei vaatekaapissa ole mitään päällepantavaa, lähden kellariin löytöretkelle ja palaan yleensä hymyssäsuin. Toimii yllättävän hyvin.

* Vararahasto. Tiedetään, jos raha-asioissa on jo umpisolmuja niin tämän vinkin toteutus ei onnistu. Kuitenkin ainakin tällaiselle ikuiselle stressaajalle pieni pesämuna antaa varmuutta. Jos äkillinen ja välttämätön menoerä uhkaa niin talous pysyy paljon paremmin hallinnassa vararahaston turvin, eikä kallista luottorahaa tarvitse paniikin vallassa vippailla. Jos vaikka säästäisi vuoden ajan 50e kuukaudessa patjan alle baarireissun tai viikottaisen kahvilakäynnin sijasta, niin parissa vuodessa saisi jo vararahaston jolla kattaa reilusti hammaslääkärilaskuja tai pari hajonnutta tiskikonetta.

* Halpahallit. Sori jatkuva krääsäkaupoista paasaaminen, mutta meillä säästetään aidosti isoja summia halpahallikäynneillä. Ostamme aina paikallisesta tarjousmarketista ainakin kynttilät, pesuaineet, suihkusaippuat, pumpulit, vessa- ja talouspaperit, tiski-ja pyykkiaineet, siivoustarvikkeet, biotakan polttoaineen, kukkienhoitotarvikkeet, käyttöastiat ja päivittäiskosmetiikan. Esimerkiksi biotakan polttoaine maksaa lähirautakaupassa 6e/litra, ja halpakaupassa sama purkki lähtee matkaan muistaakseni hintaan 3,6e/litra. Jos takkaa poltetaan talvisin purkki per viikoloppu, niin laskekaapa huviksenne paljonko säästää parissa vuodessa. En väitä että hankkisin halpahalleista vaatteita, kenkiä tai juurikaan ruokaa, mutta jääpähän enemmän pennosia näiden ostosten tekemiseen kalliimista paikoista.

 * Budjetti-iltamat. Kyllä, täällä käydään aika usein ulkona syömässä. Kahden aikuisen taloudessa kotona ei ole pakko laittaa ruokaa, ja usein pitkien työ- ja opiskelupäivien jälkeen rento afterwork houkuttelee. Tähän on kuitenkin keksitty aika hyvä patenttikompromissi: jälkiruokailtamat. Homma toimii suurinpiirtein niin, että sovimme hankkivamme kotiin helpot ja edulliset ruoka-ainekset, ja nälkä taltutetaan kotona. Sen jälkeen lähdetään ulos, ja syödään ravintolassa vain jälkiruoka. Mies syö usein juustolautase ja minä sokerihiirenä jotain makeaa, mutta nyt voimme ison ravintolaskun ja nälkäahmimisen sijasta keskittyä tunnelmaan, ihmisvilinän tuijotteluun ja siihen paljon paasattuun vapaa-aikaan - ja kukkaro kiittää.

Osa näistä vinkeistä on ehkä aika teennäisiä. Tiedän ettei todellisessa rahapulassa käy mielessäkään lähteä ravintolaan mässyttämään jälkiruokia tai säästellä viisikymppisiä. Ehkä näillä vinkeillä joku saattaa kuitenkin saada taloudenpidostaan muutaman latin enemmän säästöön tai uusia ideoita arkeen.

Haastan teidät muutkin nyt kertomaan omista säästämis- ja kuluttamistottumuksistanne, uudet ideat jakoon!

... kaikki mikä kiiltää?

Kävin alkukesästä Vanhassa Porvoossa kiertelemässä pikkupuoteja. Olen hullaantunut Porvoon tunnelmaan ja pienen kaupungin eloon, vanhankaupungin ja keskustan lisäksi myös koko ympäröivä maaseutu on mielestäni ihana. Tuntuu siltä että pienissä mummonmökeissä ja ihanissa maalaiskartanoissa ei voi asua kuin onnellisia ihmisiä.

Ehkä Porvoo-tunnelmointiini vaikuttaa kaupungin kaksikielisyys, sillä isoäitini kommunikoi lähes täysin på svenska, ja haaveilen välillä salaa ruotsinkielen käyttämisestä ahkerammin, vähän kuin puolittaisesta kaksikielisyydestä. Koska isoäiti siirtyi paremmille laitumille jo harmittavan varhain, meillä on aina ollut kotikielenä suomi enkä ole oppinut ruotsia äidinkielen tavoin. Puhun sitä sujuvasti, mutta en pysty huijaamaan olevani ihan natiivi, ja kirjoitettu tekstini vilisee virheitä. Porvoossa voin kuitenkin hassulla aksentillani tilata lådan kyssejä Brunbergilta, ja haaveilla hetkisen asuvani charmanteissa vanhoissa jokivarren taloissa.

Vanhassa kaupungissa sijaitsevasta antiikkiliikkeestä löysin jotain kiiltävää...

Antiikkiliikkeen ulkorappusilla oli poistokori, ja tämä oli siellä 2e:n hintaa. Arvatkaapa vaan, pystyinkö jättämään sitä sinne koriin?

Mies kysyi heti kättelyssä että mitä hiivattia teen tekohopeaa olevalla nokimustuneella esineellä, jonka käyttötarkoitustakaan en oikein pystynyt keksimään, saati nimeämään esinettä jotenkin järkevästi. Roudaamme kaksin käsin tavaraa kellariin ja mökkivintille jotta kotona olisi enemmän tilaa, ja nyt minä kuulemma rahtaan kaikenmaailman alennuskoriroinaa tilalle. En tunnusta.

Hopeamaali on paikkapaikoin jo vähän poiskulunut, ja jotain mustaa erittäin sitkeästi kiinnipalanutta möhnää on myös hieman havaittavissa siellä sun täällä, ihmesienelläkään hinkkaaminen ei auttanut. (Ja mikä ei kuulkaa lähde ihmesienellä, ei lähde millään. Trust me.) Olen silti aika sinnikkäästi yrittänyt puolustella ostostani, ja keksiä sille jonkin järkevän käyttötarkoituksen...

Kynttilää siinä ei voi polttaa, koska käsikahva kuumenee alta aikayksin.

Makeisastiaksi se ei oikein sovi, koska siinä ei ole reunoja.

Ruoka-astiana sitä ei uskalla käyttää, koska tunnistamaton musta möhnä vähän saattaisi häiritä makunautintoja.

Lopulta sain ahaa-elämyksen, ja keksin sille sittenkin aika hyvän käyttötarkoituksen.

Meillä toimittaa yöpöydän virkaa kaksi päälekkäinpinottua Ikean säilytyslaatikkoa. Niiden päälle kerääntyy sekalainen pino iltalukemisina olevia kirjoja, ja yleensä joku huonekasvikin sinnittelee hetken ikkunattomassa makuukopissa. Tämä yöpöytäviritys suorastaan huusi jotain turvallista paikkaa johon laskea kellot, korut ja muu pikkusälä ennen nukkumaanmenoa.

 Mihin te käyttäisitte kotonanne tätä kapistusta?

Rentoilua.

(Ensin varoituksen sana: istun sohvalla punaviinilasin kanssa, ja se on meillä eh-dot-to-masti kiellettyä. Lasillinen merlotin ja cabernet souvignonin sekoitusta antaisi parketille ihan uuden värisävyn sohvasta puhumattakaan, mutta säännöt on tehty rikottaviksi. Jos teksti siis yhtäkkiä mystisesti katkeaa, vahinko on tapahtunut...)

Olen jo jonkun aikaa pohtinut, että olohuoneen sohvalla teatraalisessa värijärjestysjonossa pönöttävät silkkityynyt ovat aika kauheita. Kenenkään ei tee mieli rötkähtää sohvalle, ja saan sarvia otsaan jos joku erehtyy asettelemaan ahterinsa tyynyjen päälle, ja ne menevät rumaan ryppyyn. Uudessa henkkamaukan kotimyymälässä oli aika kivan näköisiä tyynyjä, joten päätin kokeilla sohvan rentouttamista...

Selitin tohkeissani miehelle että olohuoneessa on nyt jotenkin keveämpi tunnelma, ja taisin käyttää termiä "self-made-rivieramaison". Mies katsoi vähän aikaa pää kallellaan ja totesi että "musta täällä on lähinnä rehusäkkitunnelma".

Jos katsotte oikein tarkkaan sinisävyisiä tyynyjä, huomaatte että ne eivät ole koristetyynyjä laisinkaan. Niiden sisällä on ihan tuikitavallinen makuuhuonetyyny, ja tyynyliinakin on siis oikeasti nukkumiseen tarkoitettu. Minusta ne pehmensivät kivasti linjoja, ja antoivat kaivattua lökötunnelmaa. Juutisäkkiä jäljittelevät tyynyt ovat tavallisia 50cm x 50cm sisustustyynyjä, joku roti sentään rentoilullakin.  

Kaivoin ruosteisen ranskan naftaliinista: vasemmalla on mustapippuria, oikealla merisuolaa.

Aiemmassa tekstissa hehkutetut maitopullot näyttävät aika kivoilta keittiön ikkunan välissä.

Ihanaa kun illat jo pimenevät, en olisi uskonut että Suomessa voi tulla vastaan sellainen inkkarikesä joka saa jo melkein kaipaamaan syksyä. Paino on kuitenkin tukevasti "melkein"- sanalla. Mikä oikeastaan voisi olla suloisempaa kuin trooppisenlämmin pimeä yö, avonaiset isot ikkunat kynttilänvalossa, lasi punaviiniä ja pala hyvää juustoa. Nautitaanhan vielä viimeisistä kesäöistä?

(P.S. Lukeekohan tätä enään kukaan kesähiljaisuuden jäljiltä?)

Kesätuulella.

Ihanaa blogata taas. Kotona on vielä kuluvan kesän tuntua. Pieni pölyhitunen siellä täällä ei ahdista, paljain varpain on mukavaa tepsuttaa ja jättää hiekanmurusia pyörimään lattialle.

Kesän isoin kotiprojekti oli pitkä viikonloppu maalitelojen maailmassa. Muistattehan, ne ihan kammotavankeltaiset seinät, jotka asunnon edellisen omistajan mielestä ilmeisesti olivat tosipäheä ideä -ja jotka meidän piti maalata ensitöiksemme asuntoon muuttaessa. Onko teilläkin päin niitä ensitöitä jotka tuppaavat venymään viitisen vuotta?

Tältä seinät näyttivät tipunkeltaisen aikakaudella.

Aloitimme kesäloman huhkimalla olohuoneen, makuuhuoneen ja eteisen seinät uuteen väriin. Kiitos korkeiden huoneiden, minä en ylettynyt maalauspuuhiin edes korkeimmilla raksatikkailla, joten olin yleismies-jantusena ja annoin enemmän tai vähemmän ärsyttäviä neuvoja lattiaperspektiivistä.

Nyt seinissä on perushempeää beigeä, jossa vivahtaa hilkku harmaata.

Makuuhuoneen keltainen ku(u)laus vaihtui samaan puuteribeigeen kuin olohuoneessakin, päätyseinällä on tehostevärinä tummempi ruskea.

Kotiin on myös hankittu sekä uutta että vanhaa. Kävimme kesälomalla anopin lapsuudenkodissa, joka on vanha maatalo 1900-luvun alusta. Anoppi mainitsi ohimennen tyhjentelevänsä vanhaa navettaa roinasta, ja kysäisi kiinnostaisiko minua kurkata sisään. Avasin navetan nitisevän oven, ja käsitin yhdellä silmäyksellä että "roina" tarkoitti 1900-luvun alun upeita esineitä, kuten vanhoja maitopulloja, monta vuosikymmentä palvelleita lypsyjakkaroita, pyykkilautaa jolla on pesty monen sukupolven pyykit ja muita ihanuuksia. Hyperventiloin ihanaa näkymää hetken, ja sukelsin navetan pimeyteen penkomaan.

Miehen vaari on rakentanut maatalon omin käsin, ja kantanut tätä naula-astiaa mukanaan joka paikkaan, vanhan talon nurkissa riitti aina naulattavaa. Nyt se muistuttaa meitä kaupunkilaisia maalaiselämästä, ja toimii samalla kotina öljy- ja vinegrettepulloille sekä serveteille.

Uudet tavarat hakevat vielä kokonaisuudessa paikkaansa, mutta olen aika varma että naularasian paikka on tässä.

Makuuhuoneeseen ostettiin jotain uutta. Kävimme samaisella anoppilareissulla paikallisessa halpahallissa, ja sieltä tarttui mukaan tällainen jättilyhty. Pihi puoleni hyrisi onnesta, sillä lyhdyllä oli hintaa vain 29,90e, kun olen täällä pk-seudun puutarhamyymälöissä nähnyt vastaavista kinuttavan satasta lähenteleviä summia.

Kynttilöiden koosta saa hieman mittasuhdetta lyhtyyn.

Ehkä eniten innoissani olen ylläolevasta ikkunanpokasta. Sekin on löyty anopin navetasta, tosin ei niin vanha kuin osa muista esineistä. Tämä ikkunanpoka nimittäin oli miehen lapsuudenkodista säästetty rintamamiestalon tuuletusikkuna, pala suomalaista historiaa siis siinäkin? Ikkunan reunoilla oli hilseillyttä punaista maalia, joten hioin sitä vähän ja maalasin punaiset kohdat valkoiseksi. Sisin ikkunanpoka oli onneksi jo valmiiksi ihanan kuluneenvalkoinen, ja se sai jäädä alkuperäiseen kuntoon. Minusta on jotenkin herttainen ajatus, että sama ikkuna josta mies on pikkupoikana pälyillyt katon läpi kuuta ja tähtiä on nyt meidän olohuoneessamme. Tiedän, tämän tunteilun kanssa päädyn vielä romukauppiaaksi...

(Pienenä kukkavinkkinä, ylläolevan kuvan ruusut on napsaistu jo parhaat päivänsä nähneestä kukkaasetelmasta, kestävät hyvin vielä pari päivää kun muu kimppu jo matkaa kaatopaikalle.)

Pahoittelut megapitkästä postauksesta, ehti se sentään vielä tämän vuorokauden puolella eetteriin kuten lupasin. Into blogata on pienen tauon jälkeen iso. En oikein osaa määritellä onko tämä blogi nykyisin siivous- sisustus- ruoanlaitto- vai mikä- blogi? Ehkä määrittelyä on turha stressata, ajattelin jatkossakin kirjoittaa aiheista jotka syyhyttävät läppärinäppejä ja jättää kategorisioinnit vähemmälle.

Hyvää yötä!

/ MariaW

Hups.

Voitteko kuvitella mitä tein? Vaivuin kesätunnelmaan, ja unohdin blogin salasanan. Tai, oikeastaan en unohtanut sitä, vaan muistin sen kroonisesti väärin, olin ihan pomminvarma että minä olen oikeassa ja blogger tosi väärässä. Rauhoittelin itseäni ja totesin että ei hätää, kyllähän sen salasanan saa palautettua. Vaan entä jos on unohtanut sen ilmaissähköpostinkin salasanan jonne blogin salasana lähetetään? Sillon ei auta kuin pitää pakollinen blogikesäloma, ja kiroilla muutamin railakkain sanakääntein omaa huolimattomuuttaan.

Kun ensimmäiset sadeillat ja hämärä elokuu saapui, päätin kokeilla taas, noin viidennentuhannen kerran, sisäänkirjautumista. Ja kappas, ensimmäisellä yrittämällä sisään, klik. Ehkäpä blogini oli nyt sitä mieltä että kesälomat on pidetty ja nyt on aika palata ruotuun.

Meillä on tänä kesänä maalattu koko huushollin seinät keittiötä lukuunottamatta, rempattu kylppäriä, sisustettu, kokattu, lomailtu ja laiskoteltu. Ajattelin huomenna tulla kuvakoosteen kanssa kertomaan kuulumisia. Toivottavasti olette vielä linjoilla.

Lahjakkaasti huolimaton,

MariaW

Kesän tuoksu?

Meidän eteiseen muuti skarppi opisekelijapupu.

... mutta valitettavasti se ei yhtään ole vähentänyt erään toisen opiskelijan työmäärää.

Onneksi kesä sentään lähenee, ja se on vähän jo hiipinyt tänne kotiinkin, pikkuhiljaa.

Keittiön maustepöydällä on aika vihreää, viinisuolaheinä odottelee osallistumisvuoroaan salaattikinkereihin.

Porvoolaisen (ihanan) luomuruokakaupan juutikassi toimittaa kesäisen läppärilaukun virkaa, ja hengailee rennosti keittiössä.

Porvoosta eräästä pikkupuodista löytyivät myös nämä ihan valloittavat servietit. Eikö tästä tulekkin mieleen aivan mummon posliinikupit? Efekti toimii hyvin valkoisten Iittalan 24H kahvimukien kanssa, tunnelma on heti astetta hennompi.

Luottokukkaukauppias ei pettänyt taaskaan, kun pyysin arkisenkaunista kimppua keittiönpöytää (ja opiskelevaa pänttääjää) piristämään.

 

Niin ja kukista puheenollen. Koko talven kaljuna kitunut sitruunapuu näyttää jo aika tuuhealta...

... vaikka okei, myönnettävä on, kyllä sinne ehkä vielä muutama lehti lisää mahtuisi ;).

Keittiön ikkunanlaudalla on myös lupaavan vihreää.

... tosin rucolan uudelleenistutuksessa kävi pieni hupsansaa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Olohuone yrittää myös keväistyä vähän pirteämpien tyynyjen voimin.

Hellehattu halusi ihan välttämättä muuttaa kesän kunniaksi Arabian ruukun kylkeen, enkä oikein pystynyt kääntämään sen päätä. (Toim.huom: talvella ostettu gardenia kukoistaa edelleen, elossapitoennätystä hivotaan!)

Valkoiset liljat ovat tuoksuineen oikeastaan ihan välttämättömiä kesäisin, sillä sisällä opiskellessa kukkien tuoksulla voi hetkeksi hämätä itseään olemaan vihreillä nurmikedoilla... (Fine, Suomen nurmikedoilla ei taida kasvaa ihan tällaisia liljoja, mutta se mielikuva ennenkaikkea!)

Nyt on pakko palata takaisin sorvin ääreen. Nauttikaa lämpimistä päivistä, kevätkesäisen iltayön kasteesta, parsasesongista ja koivunlehdistä. Minä jään haaveilemaan kesälomasta ja vapaudesta napata eteisestä hellehattu ja suunnata päämäärättömästi kuuman kesäkaupungin kaduilla- se aika koittaa vielä!

Ihanaa kevättä,

MariaW