Rosterinpuhdistusta ja vähän muuta.

Vihdoinkin pieni hetki aikaa blogata. Sunnuntai-ilta, levy Fazerin sinistä ja tiskikoneen hyrinä- ja kyllä, ajattelin syödä koko levyn. Luen ja ihailen teidän innostavia, persoonallisia ja upeita blogeja melkein päivittäin, mutta takaraivossa jatkuvasti tikittävä kiirekello pitää huolen siitä etten sittenkään taida ehtiä bloggaamaan ihan joka sunnuntai kuten aiemmassa postauksessa kaavailin. Nyt kuitenkin istun tässä näppäimistön edessä suklaatahmaisine sormineni, joten eletään hetkessä. :)

Olen havainnut että meillä syödään lauantaisin yleensä paljon ja hyvin. Joidenkin miehet harrastavat lätkää, toisten autonrassausta. M:n ykkösharrastuksiin kuuluu ruoanlaitto. M on myös sitä mieltä että kauniisti katettu pöytä on puoli ruokaa, joten olen (käsittämätöntä kyllä) tottunut siihen että lauantai-iltapäivisin M silittää kankaisia lautasliinoja ja suunnittelee pöydän ulkoasua. Ajatelkaa nyt, supisuomalainen äijänköriläs silittämässä pellavaisia lautasliinoja!

Koska yhteiseloa on harrastettu jo jonkin aikaa, M:n ruoanalaittoharrastus on päässyt pahasti itsestäänselvääntymään. Kolme ruokalajia kynttilöiden ja huolella valittujen viinien kera saattaa solahtaa kitusiini päälle unohtuneissa hikilenkkivaatteissa, pahimmassa tapauksessa läppäriä samalla vilkuillen... ja me naiset vielä parjaamme miehiä käytöstavattomuudesta!

Tällä kertaa päätin jättää verkkarit naulakkoon ja kaivaa korkkarit talvinaftaliinista- parketti kiittää mustista jäljistä.

Karvakätinen kokki jälleen vauhdissa.

Minun piti ruokalajien välissä karata tepastelemaan korkokengilläni koreasti keikistellen ympäri asuntoa...

... ja käydä ihmettelemässä hassun hailakannäköistä lohta. Karvakäsi valisti kalan olevan nieriää.

Metsäsienimuhennosta, (espanjalaisia) uusia perunoita, nieriää ja valkoviini-voikastiketta.

Keittiön pöydän ylle on muuttanut valokuva Pariisilaisesta teebaarista, kynttelikkö on hankittu eräästä keittiötavarakaupasta sikahintaisena silloin kun kyntteliköt eivät vielä olleet kitch-muotia. (Pihileena se muistaa tällaiset asita pitkään...)

Koska siivoava ja kokkaava mies olisi jo yliluonnollinen, kokkaussessioiden jälkeinen puunausputsaus jää minun ja Wurthin rosterinpuhdistusaineen murheeksi. Öljyä, rasvaa ja kastiketahroja, olkaa hyvät!

... ihan kuin joku olisi lingonnut öljyä seinille?

Espanjasta roudattu siivousliina esiin, ja rosteripinnoille maltillinen suihkautus Wurtin RS-hoitoa.

Hankaliin kohtiin kunnon tujaus.

Pikkupikkukätöset töihin, rosteripinta pyyhitään pyörivin liikkein kuivalla pehmeällä liinalla. Jos liina on yhtään kostea homma menee keturalle.

Ja vot, eikös tullut puhdasta, vaikka itse sanonkin? Tässä ei ole käytetty minkäänsortin photoshoppausta tai muuta douppinkia, aine todella jättää pinnat lähikuvissakin tarkastelunta täysin puhtaiksi ja juovattomiksi, ei jälkeäkään muutama minuutti sitten yltäpäältä öljyisestä lookista.

Minä taidan nyt suunnata pehkuihin sulattelemaan viikonlopun syömisiä, jääkää te haukkomaan henkeä rosterisaavutusteni edessä ;) M tuli äsken kovaan ääneen kauhistelemaan suklaalevyäni josta on enään muutama rivi jäljellä, lienee parasta varautua henkisesti myös aamuiseen juoksulenkkiin....

Mukavaa viikon alkua!

Meniköhän se sunnuntai jo...?

Niin, pitiköhän sitä ehtiä bloggaamaan sunnuntaisin... hujahtikohan se sunnuntai jo ohi? Taisi hujahtaa ihan samaa vauhtia kuin muutkin päivät, kuuluu vain sellainen nopea "swooooooooooosh", ja sinne meni. Luonnostelin päivänä menneenä postauksen kuvineen siitä maagisesta rosterinpuhdistusaineesta jota ilman meidän rosterintäyteisen keittiön puhdistamiseen on aikamoista irvistelyä. Sen rosterinpuhdistusaineen metsästämisestä tuli viime kerralla nimittäin melkoinen seikkailu nääs. Palaan kertomaan asiasta jahka nämä päivät hujahtavat seuraavaan rauhalleseen hetkeen.

Nautitaan auringosta ja yritetään ignorata sen paljastama pölyarmeija (älkääkä nyt vaan sanoko ettei teillä mitään pölyarmeijaa näy...?! Täällä nimittäin näkyy, melkoiset pölyjoukot ja jottei vielä rauhanturvaajatkin päälle.)

Mukavaa loppuviikkoa!

MariaW

Pyyhkeiden ja liinojen liiga.

Puhdasta jälkeä on mahdotonta saada ilman pientä pyyhe- ja liina-armeijaa.

Keittiö:

Meillä on yksi mikrokuituliina rosterinhoitoon joka ei saa kastua koska märkä jättää rannut rosteriin, ja toisaalta rasvainen rosterinhoitoaine tuhraa muut pinnat. Toinen mikrokuituliina on graniittitasojen puhdistukseen, ja se pidetään mahdollisimman puhtaana sekä täysin kuivana- vesi jättää samean pinnan kivitasojen pinnalle. Kolmas liina on keraamisen liesitason puhdistukseen, ja sitä ei käytetä mihinkään muuhun keraamisen tason puhdistusaineen hankaavien kiteiden vuoksi. Liinat huuhdellaan käytön jälkeen tai tarvittaessa, ja jätetään kuivumaan tiskinkuivauskaappiin laakeasti. Säännöllisin väliajoin liinat pyöräytetään pyykkikoneessa. Kuivina niitä säilytetään käden ulottuvilla tiskialtaan aluskaapissa, ja värikoodit pitävät huolen että huushollissa muistetaan liinojen käyttötarkoitukset- toimii!

Varsinaisia keittiöpyyhkeitä on yksi käsille, yksi käsintiskattaville tavallisille astioille, ja yksi viinilasien/muiden arkojen astioiden kuivaukseen. Ne nököttävät siististi avokoukuissa keittiönkaapin päädyssä, ja ne vaihdetaan puhtaisiin tarvittaessa. Keittiön pöydän pyyhkimiseen hanan päällä lepää yksi (siisti ja puhdas) perinteinen "tiskirätti". Näillä liinoilla keittiössä on takuusiistiä, eikä viinilaseissa ole rasvarantuja tai graniittitasossa naarmuja.

Kylppäri/Vessa:

Täällä värikoodit ovat ehdottomat: punainen liina wc-pöntön ympäryställe, keltainen "epäilyttäville" alueille, ja vihreä puhtaimmille- kuin liikennevalot! Pyyhin keltaisella esimerkiksi törkyiseksi päässeen käsienpesulavuaarin, kun taas vihreän liinan pelikenttää ovat hammasharjahylly ja muut ehdotonta puhtautta peräänkuuluttavat paikat. (Vai haluaisitko säilytellä hammasharjaasi hyllyllä joka on pesty samalla liinalla pytyn kanssa...?)

Pölyt ja muut pinnat:

Peilit pyyhitään meillä niille varatulla mikrokuituliinalla. Peilipinnalle suihkutetaan hyvin kevyt määrä ikkunanpesuainetta spraypullosta, ja pyyhitään tasaisesti kuivaksi liinalla. Muille vettä kestäville pinnoille suihkutetaan minimäärä laimennettua yleispuhdistusainetta, ja pyyhitään kuivalla liinalla.

Yleinen liinavinkki: Kun aloitat siivoamisen, taittele liina ensin sivusuunnassa puoliksi, ja sen jälkeen uudestaan puoliksi. Näin voit aina kääntää puhtaan puolen esiin liinasta, ja saat yhden siivouskerran aikana samasta liinasta lyhyen matikan mukaan kahdeksan puhdasta kanttia. Jos liinaa ei ole taiteltu ja länttäät sen kokonaisuudessan ensitöiksesi vaikkapa rasvaiseen tahraan, on turha ihmetellä tehotonta siivousjälkeä ja ympäri asuntoa löytyviä klähmäisenrasvaisia pintoja...