Jääkaappikunta kasvaa.

Ajattelin vaan tulla kertomaan, että meille muuttaa huomenna sellainen pieni tyyppi! Sillä on ikää 14 viikkoa, neljä tassua, ja tosi monta pientä terävää naskalihammasta. Vuosia jatkunut jahkailu allergiasta ja koirakuumeesta sai päätöksensä, kun allergialääkäri antoi luvan hakea terhakkaan hepun pissimään parketeille ja kaluamaan pöydänkulmia.

Kasvattajalta oli allergialääkärin tuomiota odottelemassa jo valmiiksi pentu, ja äsken sain tietää että voin hakea sen huomisaamuna kotiin. Olen aina ollut eläinrakas, ja ennen M:ää ja typerää allergiaa myös aina ollut jonkin karvaisen otuksen emäntä. Syrän on siis pahasti ollut neljää tassua vajaa, ja tuntuu kerrassaan rikollisen onnelliselta tietää, että huomenna tähän aikaan kiellän pikkuherraa syömästä varpaitani tai syötän pentunappuloita pieneen kitaan (tai raakaravintoa, koulukuntansa kullakin).

Palaan kuvapäivityksen kera viikonloppuna, piti vaan heti pikaisesti saada jakaa kanssanne tämä ilouutinen, life is good!

Riemuiten,

MariaW

Syksyistä.

Viime viikonloppuna sain puuskan siirtää olohuoneessa huonekalujen järjestystä, ja nappasin sohvannurkasta kiinni. Sohva on aiemminkin ollut poikittain tilanjakajana olohuoneessa, ja päätin että haluaisin taas jakaa huoneen selvemmin lukunurkkauksen ja sohvaryhmän kesken. Mitä tummemmiksi syysillat käyvät, sitä enemmän kaipaan nurkkauksia ja kolosia joihin käpertyä viltin ja teekupin kanssa.

Olohuone.

Lukunurkkaus.

Sohvaa siirtäessä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kurkattua myös sen taakse, krhm. Toki imuroidessa ja siivotessa on siirrelty rohjaketta sen verran että imurinvarsi mahtuu sujahtamaan reunoille, mutta sohvan taustakangas on saanut jäädä ihan omiin oloihinsa. Note to self: kurki välillä myös sinne sohvan taakse. Taustakankaaseen oli kasvanut kummallinen pöly-lika-höttö-kerros, joka onneksi lähti kostealla pyyhinällä ja hiukan hysteerisellä homeenpoistosprayn suihkinnalla. Ilmeisesti vieressä hohkaava etanolitakka oli päästellyt vesihöyrynsä sohvan taakse, ja kankaaseen kertynyt pöly yhdistettynä kosteaan ilmaan oli tehnyt tehtävänsä. Yök.

Syksyn tullen kaipaan kotiin värejä. Kaikki liian kirkas tai tekopirteä kuitenkin ärsyttää, tahdon että värimaailmaa sointuu kynttilänvaloon ja portviiniin. Tämän vuoden villitys on ehdottomasti ollut syklaami. Se vaatii menestyäkseen aika viileän lämpötilan, mutta onneksi vanhassa talossa villasukkailmasto on taattu.

Niinpä punaiseen taittavia syklaameja...

... on ilmestynyt...

... vähän joka paikkaan. Vanha mangopuinen yöpöytä haettin kellari kätköistä.

Teen myös aikuistumishistoriaa. Ostin elämäni ensimmäisen pöytäliinan. Lapsena en lainkaan perustanut liinoista joita äiti uskollisesti silitti ja manklasi. Luulen että pöytäliinavastaisuuteni johtui siitä, että naapuriperheen lapsilla ei ollut kotona pöytäliinoja, joten heidän keittiönpöydällään sai maalata ja piirtää astetta sotkuisempien metodien kera. Niinpä vannoin kuusivuotiaan päättäväisyydellä, että kun isona muutan omaan kotiin, en ikinä hanki pöytäliinaa.

Päätös oli enemmän tai vähemmän alitajuisesti pitänyt tähän päivään saakka, eli aika monta vuotta. Nyt keittiön pöytää kuitenkin koristaa pikkuisen bistrohenkinen liina, joka mielestäni sopii kuin nenä päähän lähestyvän talven kanssa. Onko teillä pöytäliinoja, vahakankaita. vai kenties tabletteja keittiön pöydällä?

Korilöytö.

Löysin muutama viikonloppu takaperin lähitienoolla järjestetyiltä maalaismarkkinoilta ihanan korin. Keräilen siihen kirjastosta lainattuja sisustus- ja kotikirjoja, joita voi ohikulkiessa selailla ja ihailla. Päälimmäisenä lojuva kutomiskirja tosin hieman puistattaa, en opi ikinä! Kun kirjastonkirjoja pitää samassa paikkaa, ne on helppo napata mukaan ja palauttaa kaikki kerralla.

Tästä postauksesta tuli varsinainen sillisalaatti, mutta kantavana teemana taisi sittenkin olla pimeästä syksystä selviytyminen. Näkyykö syksy, loska ja pimeys teillä kodin sisustuksessa, vai porskutatteko samalla tyylillä läpi vuodenaikojen?

Mukavaa sunnuntain jatkoa,

MariaW