Meillä on sunnuntai-iltaisin laiskottelutraditio. Mies katsoo englantilaisia dekkarisarjoja ja minä luen blogeja. Aika usein klikkaan Blogilistalta kiinnostavannimisiä blogeja ja teen uusia tuttavuuksia.
Tänään eksyin lukemaan useampaa blogia joiden teemana oli ylivelkaantuminen hallitsemattomien kulutustottumusten vuoksi, ja tulin aika mietteliääksi. Monessa blogissa pohdittiin, että toisten blogien antama kulutusmalli innostaa vinguttamaan luottokorttiarmeijaa: blogien ihmisillä on sisustuslehtikodit, tiptopmätsätyt päivänkuvat, ulkonasyömispostaukset ja ihan vaan perusperjantain kunniaksi korkataan kuohuvaa ja heilutellaan kuvissa punapohjaisia en-mainitse-minkämerkkisiä-kenkiä. Ja mikäs se sellainen pariskunta on joka ei ainakin kerran vuoteen käy sekä lämpimässä että pitkällä viikonlopulla, tietysti ihanan kuvakoosteen kera? Puspus, elämä on ihanaa.
Päädyin selailemaan omaa blogia vähän kriittisellä silmällä. Hävettävän usein blogipostauksen aiheena on pelkästään sen raportoiminen mitä uutta on ostettu tai hankittu. Viikonloppuisin syödään hyvin ja huolella, ja monena sunnuntaina lyllerrän blogiin kertomaan mitä edellisenä iltana on ahdettu kitusiin. Lomamatkasta oli jotenkin luonnollista tehdä postaus, ja hämmentävän harvoin sisustus- tai kotiblogeissa kukaan mainitsee sanallaakaan siitä kuinka paljon kodin "pikku" pintarempat todellisuudessa maksavat.
En tiedä miten muiden bloggaajien laita on, mutta meidän arjessa kyllä lasketaan eurot varsin tarkkaan. Vaikka raha-asioista ei tarvitse menettää yöunia, niin jokapäiväisissä hankinnoissa nähdään aika paljonkin vaivaa muutaman lantin säästämiseksi sieltä täältä. Pienistä joista kasvaa iso puro. En halua saarnata pikavippihurmiossa shoppaaville tai neljän luottokortin kuilussa kikkaileville, vaan luulen että omien säästövinkkien jakamisesta olisi enemmän hyötyä:
* Meillä suunnittellaan sunnuntaisin viikon ruoat ja käydään ostamassa ainekset ainakin alkuviikolle. Ruokakaupassa käydään isossa marketissa, sillä ruokalaskun kokonaishinta jää näin selvästi pienemmäksi kuin tyyriissä korttelikaupassa. (Kyllä, tiedän että näitä korttelikauppoja pitäisi tukea, mutta pysytään teemassa.)
* Skannaan parin kuukauden välein vaatekaappia. Olen aika laiska lähtemään kirpparille myymään, mutta harrastan pientä kotikierrätystä: pakkaan kellariin helposti saataville vaatteita joita olen käyttänyt lähiaikoina kyllästymiseen asti. Kun taas parin kuukauden päästä tuntuu siltä ettei vaatekaapissa ole mitään päällepantavaa, lähden kellariin löytöretkelle ja palaan yleensä hymyssäsuin. Toimii yllättävän hyvin.
* Vararahasto. Tiedetään, jos raha-asioissa on jo umpisolmuja niin tämän vinkin toteutus ei onnistu. Kuitenkin ainakin tällaiselle ikuiselle stressaajalle pieni pesämuna antaa varmuutta. Jos äkillinen ja välttämätön menoerä uhkaa niin talous pysyy paljon paremmin hallinnassa vararahaston turvin, eikä kallista luottorahaa tarvitse paniikin vallassa vippailla. Jos vaikka säästäisi vuoden ajan 50e kuukaudessa patjan alle baarireissun tai viikottaisen kahvilakäynnin sijasta, niin parissa vuodessa saisi jo vararahaston jolla kattaa reilusti hammaslääkärilaskuja tai pari hajonnutta tiskikonetta.
* Halpahallit. Sori jatkuva krääsäkaupoista paasaaminen, mutta meillä säästetään aidosti isoja summia halpahallikäynneillä. Ostamme aina paikallisesta tarjousmarketista ainakin kynttilät, pesuaineet, suihkusaippuat, pumpulit, vessa- ja talouspaperit, tiski-ja pyykkiaineet, siivoustarvikkeet, biotakan polttoaineen, kukkienhoitotarvikkeet, käyttöastiat ja päivittäiskosmetiikan. Esimerkiksi biotakan polttoaine maksaa lähirautakaupassa 6e/litra, ja halpakaupassa sama purkki lähtee matkaan muistaakseni hintaan 3,6e/litra. Jos takkaa poltetaan talvisin purkki per viikoloppu, niin laskekaapa huviksenne paljonko säästää parissa vuodessa. En väitä että hankkisin halpahalleista vaatteita, kenkiä tai juurikaan ruokaa, mutta jääpähän enemmän pennosia näiden ostosten tekemiseen kalliimista paikoista.
* Budjetti-iltamat. Kyllä, täällä käydään aika usein ulkona syömässä. Kahden aikuisen taloudessa kotona ei ole pakko laittaa ruokaa, ja usein pitkien työ- ja opiskelupäivien jälkeen rento afterwork houkuttelee. Tähän on kuitenkin keksitty aika hyvä patenttikompromissi: jälkiruokailtamat. Homma toimii suurinpiirtein niin, että sovimme hankkivamme kotiin helpot ja edulliset ruoka-ainekset, ja nälkä taltutetaan kotona. Sen jälkeen lähdetään ulos, ja syödään ravintolassa vain jälkiruoka. Mies syö usein juustolautase ja minä sokerihiirenä jotain makeaa, mutta nyt voimme ison ravintolaskun ja nälkäahmimisen sijasta keskittyä tunnelmaan, ihmisvilinän tuijotteluun ja siihen paljon paasattuun vapaa-aikaan - ja kukkaro kiittää.
Osa näistä vinkeistä on ehkä aika teennäisiä. Tiedän ettei todellisessa rahapulassa käy mielessäkään lähteä ravintolaan mässyttämään jälkiruokia tai säästellä viisikymppisiä. Ehkä näillä vinkeillä joku saattaa kuitenkin saada taloudenpidostaan muutaman latin enemmän säästöön tai uusia ideoita arkeen.
Haastan teidät muutkin nyt kertomaan omista säästämis- ja kuluttamistottumuksistanne, uudet ideat jakoon!