Kotona.

Ehdin ottaa viikonloppuna vähän kuvia kotoa. Hienosti suunniteltu aikomus ottaa kuvat jo viimeviikolla siivouspäivän jälkeen jäi jonnekkin, niinkuin tässä megaärsyttävässä kiireessä kaikki muukin. Onneksi surkea kamera antaa anteeksi pienet villakoirat. Milloinkohan sitä oppisi kiireestä valittamisen sijasta tekemään asialle jotain?

Olen tainnut aiemminkin mainita, mutta Porvoolaisen herkkukauppa Anton&Anton:in juutikassit ovat ihan korvaamattomia. Ne ovat toimineet tähän asti ainakin läppärilaukkuina, kukkaruukkuina, ruokakasseina, pullokasseina, kirjastolaukkuina, säilytyspaikkana pikkuroinalle... you name it. Pikkulinnut lauloivat että Anton&Anton avaa myös Töölöön, aion ehdottomasti käydä katsastamassa. (Ei, tästä omaehtoisesta mainostamisesta ei valitettavasti maksettu mitään, ei edes pikkuista palaa sitä ihanaa brie-juustoa...)

Tämä kuva on aika epäselvä, mutta siitä ehkä jotenkin käy ilmi huonekorkeus, nurkassa oleva lamppu on melkein minun mittaiseni... välillä olo on kuin tehdashallia sisustaisi.

Ostin vähän hätiköiden Ikean mustan peruslipaston, nyt se ei tunnu löytävän paikkaansa olleenkaa. Pirskale.

Krhm. Digikuvaustaito-opasvinkkejä vastaanotetaan.

 Keittiöstä on ihan hiiskatin vaikea saada siedettäviä kuvia, koska keittiön muoto on käytävämäinen, ja toiselta puolelta otetut kuvat ovat ihan liian lähellä toista laitaa. Pöh. Käytäväkeittiön molemmin puolin on kaappeja, ja niihin on integroitu härveleitä tiski- ja pyykkikoneesta silityslautaan. Vain jääkaappi-pakastin ja uuninluukku ovat näkyvillä.

Rosteritausta on varmasti kuulostanut aiemman asukkaan mielestä loistavalta idealta, mutta yritäppä pitää se edes välillä sen näköisenä ettei jok'ikinien pisara ja roiske loista silmiin. Ei onnistu. Tykkään silti keittiöstä, ja keittiön tasot ovat melko tyhjiä vastapainoksi muulle rönsyilylle keittiössä.

Keittiön toisen sivun päässä on entinen kodinhoitajan ovi, nykyinen sekatavarahylly.

Loput viinilasit ovat turvallisesti kaapinovien takana, mutta nämä oli pakko laittaa avohyllyyn tilanpuutteen vuoksi... näyttää ihan kivalta, mutta pölyn määrä on välillä aika jännä.

Allaolevaa löytöä olen hykerrelyt pitkään. Etsin todella pitkään kohtuuhintaista vanhaa (tai hätätilassa vanhan näköistä) viinipullokoria. Netistä löytyneet maksoivat toistasataa, eikä sisu antanut millään periksi maksaa puolilahosta puusta niin paljoa. Eräästä itähelsinkiläisestä sisustusmyymälästä löytyi vihdoin oikeasti vanha viinikori, parilla kympillä. Sain tosin käyttää pienen tovin mäntysuovan ja veden kanssa, korista löytyi nostalgian lisäksi myös sahanpurua ja kuolleita hämähäkkejä. Nyt se kuitenkin toimittaa virkaansa keittiön nurkassa, ja on ihana! 

Pretty one.

Tästäkin nurkasta on blogissa monta kuvaa. Tällä hetkellä siinä roikkuu palautettavia kirjastokirjoja juutikassissa, ja syksyinen sipuliläjä odottaa keiton tai piirakan tekijää.

Loppukesästä esittelemäni ikkunanpoka etsii paikkaansa, nyt se yrittää asua eteisen lipaston päällä.



Eteinen on pieni ja kompakti. Oli iso urakka löytää naulakko jossa henkarit menevät seinän suuntaisesti, poikittaiset henkarit olisivat blokanneet koko kulkuväylän.



Eteisen sähkökaappi kesätunnelmissa.



Makuuhuone on pienoinen murheenkryyni. Makkarin kattoa on madallettu muuhun asuntoon nähden, ja siellä ei ole ikkunoita, vain lasitiilikaistale olohuoneeseen. Kooltaan se on piskuinen, ja sinne mahtuu juuri ja juuri yöpöytä ja sänky. Lisäksi makuuhuoneessa on talon ulkonurkka, joten siellä on aina tosi kylmä, talvisin hyytävää.



Brrrh, talvea odotellessa.





Huussia on esitelty jo aiemminkin, se(kin) on pieni ja kompakti.

Oikealla on pytty ja vasemmalla suihku, osanette visualisoida ilman kuvia.

Osa kuvista on saattanut vilahtaa jo aiemmin blogissa, mutta ajattelin että vaikkapa kylppärin uudelleenvalokuvaamisen sijasta vastaavan ajan voi käyttää hyvään kahvikupilliseen ja pimenevään syysiltaan.

Muistattehan nauttia ruskasta, se on täällä etelässäkin ihana!

T. MariaW

PS. Haastan kaikki tutut ja tuntemattomat lukijat esittelemään kotinsa tai osan siitä, kotipostauksia saa myös mieluusti linkittää kommenttilaatikkoon niin tiedän käydä ihailemassa niitä. :)







Remppariemua.

Meillä oli kesällä pieni remppavimma. Kerroin jo aiemmin seinien maalausurakasta, joka todella oli urakka isolla U:lla, kukaan ei tahdo nähdä maalisuteja tai teloja hetkeen. Brrh. Pienempänä uudistuksena päivitettiin myös pikkuisen kylppäriä.

Suihkussa oli aiemmin muovinen suihkukaappi jonka asennusvuodeksi arvelen jotain marttiahtisaarenaikaista. Suihkukaapissa oli aika originellit pisarakuvioidut ovet, hyytävä kerros vanhan talon kuumavesiputkista takertunutta keltaista hyhmää ja kunnioitettava kokoelma muita erilaisia mömmökertymiä. Lienee sanomattakin selvää että mitään varsinaista spa-henkeä ei ollut ilmassa...

Häkkyrä purettiin ja syntyneet reiät vesieristettiin. Tilalle asennettiin metallinvärinen suihkutanko, ja rautakaupasta löytyi mahtava suihkuverho. Verhon jekku on siinä että se ei ole lainkaan sellainen suihkuttelijaan takertuva ällötys, vaan kangas näyttää ja tuntuu aivan sisustuskankaalta ja laskeutuu jämäkästi. Jos iskisin nämä verhot olohuoneen ikkunaan, kukaan ei epäilisi että roikottelen suihkuverhoja kammarissa.

Kun koti on nyt jotenkuten kunnossa, olisi kai aika rempata hieman myös maallista majaa. Ehdoton hyi-juttu eli hammaslääkäri on jo hoidettu, hammaskiven poisto odottelee vielä urheaa kärsijäänsa. Pieniä hiljaisia hetkiä on vietetty myös vaatekaapin ääressä, sillä väljissä hellemekoissa vietetyn kesän jälkeen arkivaatteet ovat pienentyneet kummasti, kutistumista on havaittavissa erityisesti housunkauluksen kohdalla...

Suunnitelmissa on palata reippaasti kuntoilurutiineihin, ja yrittää hieman suitsia herkkunälkää. Olen yrittänyt keventää juustonhöyryisiä iltapaloja ja överisokerihumalia, tässä muutama hyväksi todettu kikka:

* Keittiön pöydälle on asemoitu houkuttelevasti iso kulho lempihedelmiä. Kun karkkihimo iskee, omena saattaa auttaa. (Tai sitten ei, mutta tulihan ainakin kokeiltua..)

* Laukussa kulkee mukana kokoajan välipala- tai proteiinipatukka. Se tekee ehkä hitusen helpommaksi karkkihyllyn ohittamisen nälkäisenä.

* Naposteluun kaapissa on sikahintaista mutta tosi hyvää beef jerkyä. Kuivaliha on sopivan maukasta herkkua, ja merkkien sisältä on mahdollista valita vaihtoehtoja joissa ei ole lisättyä sokeria. Rasvaakin on vähänlaisesti, mutta nälkää pitävää ja hauista kartuttavaa proteiinia roppakaupalla. Onko kukaan tehnyt tätä herkkua itse kotona?

* Olen löytänyt pitkästä aikaa papujen ihanuuden. Luulin pitkään olevani niille allerginen, mutta varovaisen testauksen jälkeen tajusin että allergia on kadonnut taivaan tuuliin. Helppo ja herkullinen arkiruoka tulee hyvälaatuisesta jauhelihasta, purkillisesta säilykepapuja naturel- liemessä, lirauksesta ruokakermaa ja maun mukaan chiliä, oliiveja, sipulia tai muita tykötarpeita. Pavut ovat sopivan ruokaisia, eikä kokonaisuus vaadi lainkaan rinnalle riisiä tai perunaa - sopii siis hyvin myös höttöhiilareiden välttelijöille.

* Tumma suklaa. Vanha mutta toimiva vinkki. Tumma suklaa on niin jymäkkää että makeannälkä talttuu parilla palalla. Ja hei, kuinka eleganttia on siemailla kahvia ja syödä hillitysti ja hallitusti pala tummaa suklaata? Aika eleganttia, ainakin jos toisena vaihtoehtona huitaista hetulaan levyllinen maitosuklaata.

Oliko kenenkään muun vaatekaapilla käynyt kutistumiskato kesän jäljiltä?

MariaW

PS. Koska torstai on tällä viikolla siivouspäivä ja perjantai vapaapäivä, yhtälö on niin hyvä että tänne saattaa ilmestyä pitkään suunniteltu kotipostaus. Käykää kurkkimassa!

 

Pihi vauhdissa.

Meillä on sunnuntai-iltaisin laiskottelutraditio. Mies katsoo englantilaisia dekkarisarjoja ja minä luen blogeja. Aika usein klikkaan Blogilistalta kiinnostavannimisiä blogeja ja teen uusia tuttavuuksia.

Tänään eksyin lukemaan useampaa blogia joiden teemana oli ylivelkaantuminen hallitsemattomien kulutustottumusten vuoksi, ja tulin aika mietteliääksi. Monessa blogissa pohdittiin, että toisten blogien antama kulutusmalli innostaa vinguttamaan luottokorttiarmeijaa: blogien ihmisillä on sisustuslehtikodit, tiptopmätsätyt päivänkuvat, ulkonasyömispostaukset ja ihan vaan perusperjantain kunniaksi korkataan kuohuvaa ja heilutellaan kuvissa punapohjaisia en-mainitse-minkämerkkisiä-kenkiä. Ja mikäs se sellainen pariskunta on joka ei ainakin kerran vuoteen käy sekä lämpimässä että pitkällä viikonlopulla, tietysti ihanan kuvakoosteen kera? Puspus, elämä on ihanaa.

Päädyin selailemaan omaa blogia vähän kriittisellä silmällä. Hävettävän usein blogipostauksen aiheena on pelkästään sen raportoiminen mitä uutta on ostettu tai hankittu. Viikonloppuisin syödään hyvin ja huolella, ja monena sunnuntaina lyllerrän blogiin kertomaan mitä edellisenä iltana on ahdettu kitusiin. Lomamatkasta oli jotenkin luonnollista tehdä postaus, ja hämmentävän harvoin sisustus- tai kotiblogeissa kukaan mainitsee sanallaakaan siitä kuinka paljon kodin "pikku" pintarempat todellisuudessa maksavat.

En tiedä miten muiden bloggaajien laita on, mutta meidän arjessa kyllä lasketaan eurot varsin tarkkaan. Vaikka raha-asioista ei tarvitse menettää yöunia, niin jokapäiväisissä hankinnoissa nähdään aika paljonkin vaivaa muutaman lantin säästämiseksi sieltä täältä. Pienistä joista kasvaa iso puro. En halua saarnata pikavippihurmiossa shoppaaville tai neljän luottokortin kuilussa kikkaileville, vaan luulen että omien säästövinkkien jakamisesta olisi enemmän hyötyä:

* Meillä suunnittellaan sunnuntaisin viikon ruoat ja käydään ostamassa ainekset ainakin alkuviikolle. Ruokakaupassa käydään isossa marketissa, sillä ruokalaskun kokonaishinta jää näin selvästi pienemmäksi kuin tyyriissä korttelikaupassa. (Kyllä, tiedän että näitä korttelikauppoja pitäisi tukea, mutta pysytään teemassa.)

* Skannaan parin kuukauden välein vaatekaappia. Olen aika laiska lähtemään kirpparille myymään, mutta harrastan pientä kotikierrätystä: pakkaan kellariin helposti saataville vaatteita joita olen käyttänyt lähiaikoina kyllästymiseen asti. Kun taas parin kuukauden päästä tuntuu siltä ettei vaatekaapissa ole mitään päällepantavaa, lähden kellariin löytöretkelle ja palaan yleensä hymyssäsuin. Toimii yllättävän hyvin.

* Vararahasto. Tiedetään, jos raha-asioissa on jo umpisolmuja niin tämän vinkin toteutus ei onnistu. Kuitenkin ainakin tällaiselle ikuiselle stressaajalle pieni pesämuna antaa varmuutta. Jos äkillinen ja välttämätön menoerä uhkaa niin talous pysyy paljon paremmin hallinnassa vararahaston turvin, eikä kallista luottorahaa tarvitse paniikin vallassa vippailla. Jos vaikka säästäisi vuoden ajan 50e kuukaudessa patjan alle baarireissun tai viikottaisen kahvilakäynnin sijasta, niin parissa vuodessa saisi jo vararahaston jolla kattaa reilusti hammaslääkärilaskuja tai pari hajonnutta tiskikonetta.

* Halpahallit. Sori jatkuva krääsäkaupoista paasaaminen, mutta meillä säästetään aidosti isoja summia halpahallikäynneillä. Ostamme aina paikallisesta tarjousmarketista ainakin kynttilät, pesuaineet, suihkusaippuat, pumpulit, vessa- ja talouspaperit, tiski-ja pyykkiaineet, siivoustarvikkeet, biotakan polttoaineen, kukkienhoitotarvikkeet, käyttöastiat ja päivittäiskosmetiikan. Esimerkiksi biotakan polttoaine maksaa lähirautakaupassa 6e/litra, ja halpakaupassa sama purkki lähtee matkaan muistaakseni hintaan 3,6e/litra. Jos takkaa poltetaan talvisin purkki per viikoloppu, niin laskekaapa huviksenne paljonko säästää parissa vuodessa. En väitä että hankkisin halpahalleista vaatteita, kenkiä tai juurikaan ruokaa, mutta jääpähän enemmän pennosia näiden ostosten tekemiseen kalliimista paikoista.

 * Budjetti-iltamat. Kyllä, täällä käydään aika usein ulkona syömässä. Kahden aikuisen taloudessa kotona ei ole pakko laittaa ruokaa, ja usein pitkien työ- ja opiskelupäivien jälkeen rento afterwork houkuttelee. Tähän on kuitenkin keksitty aika hyvä patenttikompromissi: jälkiruokailtamat. Homma toimii suurinpiirtein niin, että sovimme hankkivamme kotiin helpot ja edulliset ruoka-ainekset, ja nälkä taltutetaan kotona. Sen jälkeen lähdetään ulos, ja syödään ravintolassa vain jälkiruoka. Mies syö usein juustolautase ja minä sokerihiirenä jotain makeaa, mutta nyt voimme ison ravintolaskun ja nälkäahmimisen sijasta keskittyä tunnelmaan, ihmisvilinän tuijotteluun ja siihen paljon paasattuun vapaa-aikaan - ja kukkaro kiittää.

Osa näistä vinkeistä on ehkä aika teennäisiä. Tiedän ettei todellisessa rahapulassa käy mielessäkään lähteä ravintolaan mässyttämään jälkiruokia tai säästellä viisikymppisiä. Ehkä näillä vinkeillä joku saattaa kuitenkin saada taloudenpidostaan muutaman latin enemmän säästöön tai uusia ideoita arkeen.

Haastan teidät muutkin nyt kertomaan omista säästämis- ja kuluttamistottumuksistanne, uudet ideat jakoon!