Jäähyväisten aika- ja uusi alku!

Kas, viime postauksesta on taas hujahtanut yli kaksi kuukautta. Alkuvuosi on ollut hektinen, niin hyvässä kuin pahassa.

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut ja ihaillut kivoja blogeja lähes päivittäin, ja haaveillut bloggauksen aloittamisesta "oikeana" harrastuksena. Tiedättekö, sellaisena harrastuksena joka ei tuntuisi velvollisuudelta, vaan kivalta päivittäiseltä tai viikottaiselta omalta hetkeltä? Sellaiselta blogilta jota voisi selailla vuosien kuluttua ja muistella arjen pieniä hetkiä. Nykyinen aamuaurinkoa-blogi tuntui alkuaikoina kivalta, mutta loppuaikana tunnelma muuttui tunkkaisempaan suuntaan: tuntui että blogin aihepiiri on rajattu liiaksi kodinhoitoon, eikä luontevia jutunaiheita tahtonut löytyä millään. Tiskiräteistäkään ei riitä blogattavaa ikuisesti...?

Päätökseni aktiivisemman ja hieman erityyppisen blogin aloittamiseksi syntyi, kun mies intoutui kevätauringon säteiden kimalluksesta, ja hankki kunnollisen järjestelmäkameran. Sain luvaa lainailla kameraa blogikuvia varten, ja samalla mietin kuinka mukavaa olisi kirjoitella lifestyle-tyylistä blogia, joka tarjoaisi palasia arkielämästä myös toisella puolen Suomea asuville sukulaisille. Ehkä anonymiteetin verhoakin voisi hieman rajoittaa, hyvällä maulla toki.

Niinpä päätös on nyt kypsynyt, ja lopetan tämän blogin pitämisen. Avaan uuden blogin lähiaikoina, ja sen osoitteen saa minulta sähköpostitse mariawmariaw at gmail.com. Uudesta blogista tulee toki julkinen, mutta ajattelin että suoran linkityksen tekeminen nivoisi blogit liiaksi  yhteen, enkä pääsisi toteuttamaan ajatustani "puhtaasta pöydästä". Toki tarkkasilmäinen lukija varmasti bongaa blogeista yhtäläisyyksiä ja samannäköisiä sisustuskuvia tai jutunparsia- se heille sallittakoon :)

Kiitos kaikille lukijoille ja mukana kulkeneille, nautitaan keväästä! :)

Sydämellisesti: MariaW

Paluu mopinvarteen.

Eilisessä postauksessa tulin maininneeksi "episodi siivoojan". Aiemmin keväällä kerroin, että meille oli pestattu ihana siivousfirma: kaikki hoitui, ja koti kiilteli jokatoinen viikko niin että pinnoilta olisi voinut tarjoilla parin ruokalajin illallisen. Muistatte ehkä hehkutuspostauksen aiheesta?

Taustaksi kerrottakoon, että sovimme etten ole itse paikalla siivoojan käydessä. Jos olisin säännöllisesti siivouksen aikaan kotona, taksa olisi korkeampi. Olinhan jokatapauksessa töissä tai muissa riennoissa aina siivoojan saapuessa, ja toisaalta kotini olisi siivouksen ajan myös siivoojan työympäristö, ja ymmärrän työrauhan arvon. Laskutussysteemi toimi niin, että siivouksella oli kokonaistaksa ja se suoritettiin etukäteen sovitun tehtävälistan mukaan, ei tuntiveloituksella.

Aluksi kaikki oli riemua vaan! Koti oli tiptopsiisti, ja vaivuin pieneen nirvanaan jokatoinen viikko putipuhtaaseen kotiin saapuessani. Meillä käynyt mahtava siivooja kuitenkin vaihtoi työpaikkaa. Saimme firmassa lopettaneen siivojan tilalle uuden vakkarisiivoojan, ja pikkuhiljaa homma lipsui alamäkeen. Nypin kerta toisensa jälkeen suihkun lattialta roskia ja nipun hiuksia, pyyhin sormenjälkiä kaapeista ja hyllyistä, joinain kertoina asunnossa ei tuoksunut lainkaan lattianpesuaine. Kaikkia siivouslistalle kuuluneita asioita ei suoritettu, vaikka muutamastakin ystävällisestä reklamaatiosta huolimatta yritin saada muutosta asiaan. Olisin kyllä saanut muutaman päivän sisään siivoojan korjaamaan asian, mutta samat kohdat jäivät silti tulevilla kerroilla usein tekemättä. Jos minulta sattui jäämään aamulla keittiön tai vaatekaapin kaappi auki, oli kaappi odottamassa levällään siivouksen jälkeenkin, ilmeisesti listalla mainittu tavaroiden järjestelty ei sisältänyt kaapinovien sulkemista tai siivooja oli hieman hajamielinen. Ärsytti. Piti varautua siihen, että kotona odotti aina siivoojan jäljiltä enemmän tai vähemmän tekemistä, ja usein tuntui että itse siivoamalla tulos olisi parempi- jokaisen käyntikerran jälkeen reklamointikaan ei tuntunut kovin houkuttelevalta.

Lopulta älysin olla pikkuisen ovela. Olin kotona ulkovaatteissa kun siivooja saapui, ja hipsin heti omille asioille. Palasin kahden tunnin päästä, ja siivoojasta ei ollut jälkeäkään. Seuraavalla kerralla vähensin poissaoloaikaa vartilla, ja taas vartilla. Lopulta tajusin, että siivooja hutiloi asuntomme pahimmillaan alle 1.5 tunnissa, ja laskin päätähuimaavan hinnan sille tuntitaksalle jota tällä siivousajalla maksoin. Huh! Siivousyrityksen taksa ei ollut aivan edullisimmasta päästä, ja odotin totisesti että siivooja olisi paikalla vähintään muutaman tunnin ajan, sillä tuntitaksoilla toimivat siivousfirmat tulisivat tällä laskutusmallilla paljon edullisemmiksi. En kuitenkaan voinut vaatia pidempää siivousaikaa, kun tuntimääristä ei alunperinkään oltu sovittu. Haaveilein jo vaihtavani siivousfirmaan jossa tuntitaksan ylimenevä aika silitettäisiin paitoja tai mankeloitaisiin lakanoita, sellaisestakin olen kuullut. (Tosin ensin pitäisi olla se mankeli...)

Loppusilaus päätökselle syntyi, kun siivouksen aikana rikottu kahvikuppi oli laitettu roskikseen, ja roskis viety pois. Anteeksipyynnön virkaa toimitti keittiön pöydälle jätetty lappu, eikä kukaan tarjoutunut korvaamaan asiaa mitenkään, saati että olisin voinut haluta vielä yrittää liimailla kahvikupinjämiä kasaan. Kuppi oli äidin ja isän häämatkaltaan aikanaan tuoma, joten kiukutti melkoisesti. Suurta taloudellista arvoa sillä tietenkään ei ollut, mutta asialliset pahoittelut olisivat silti olleet varsin paikallaan.

Kaikenkaikkiaan siivouksen taso putosi syksyllä siinä määrin, että päätin tarttua taas itse mopinvarteen. Jos meillä olisi ollut hypersotkuista tai esimerkiksi kotieläimiä, luulen että olisin ollu siivoustulokseen tyytyväisempi. Koska asunto kuitenkin on normaalisti aina perussiisti, siivoojan jälki pitäisi olla aika säkenöivää jotta erottaisin siivoojan käyneen. M kyseli muutamaankin kertaan illalla kotiinpalatessaan, että eikö sen siivoojan pitänyt tulla tänään, ja toisaala erehtyi muutamana kertaan luulemaan että siivooja oli käynyt vääränä päivänä. Homma rupesi tuntumaan melko turhalta rahanmenolta, varsinkin kun kevään pahin kiire oli hellittänyt, ja kuulun myös siihen harvalukuisten heimoon jotka useimmiten nauttivat siivoamisesta.

Kuitenkin kuunneltuani tuttavien tarinoita omista siivoojistaan, tuli siihen tulokseen että meidän siivousfirmamme työn laatu oli sittenkin ehdotonta kärkipäätä. Kuulin ihan älyttömiä tarinoita parketinpesusta juuriharjalla ja fairyllä, sekä pesuaineen jättämisestä huuhtelematta kylppärin lattialle- mahtoi olla liukasta seuraavan suihkun koittaessa? Tässä vaiheessa täytyy siis korostaa, että pääosin olin työn laatuun varsin tyytyväinen, harmittelin objektiivisesta näkökulmasta katsoen melko pieniä juttuja. Luulisin, että mikäli meille vielä palkataan siivooja, päätyisin samaan yritykseen- tosin tuoden etukäteen tarkasti selville erityistoiveeni ja kehityskohteet, ja ehkä pyytäisin siivoojan vaihtamista toiseen.

Mutta arvatkaapa, kuinka kivaa oli puolenvuoden tauon jälkeen tarttua siivouskamppeisiin ja pistää tuulemaan! Asunto tuli juuri niin huippusiistiksi kuin toivoin, ja sain samalla järjesteltyä pikkuesineitä tai viikattua vaattekaapin parempaan järjestykseen. Toisaalta siivota saattoi kun halusi, eikä sotkua tarvinnut "säästellä" siivoojaa varten. Joskus nimittäin kävi niinkin, että olisin halunnu paria päivää ennen siivoojan tulemisesta siivota vaikkapa saapuvia vieraita varten, mutta silloin siivoojan työlistalle ei olisi jäänyt sitäkään vähää tekemistä.

Pahoittelut että tästä viestistä tuli aika pitkä avautuminen, mutta ajattelin että näistä kokemuksista saattaisi olla hyötyä niille jotka harkitsevat siivoojan palkkaamista. Kannattaa tarkkaan sopia siivouksen sisältö ja tuntitaksa, sekä varmistua siitä että työn taso todella vastaa sovittua. Koekäynti kertamaksulla saattaisi olla hyvä idea, ja reklamaatioita ei kannata aristella. Parhaimmillaan siivooja on ihana arjen helpottaja, ja säästää monelta hampaankiristykseltä silloin kun aika tai jaksaminen ei yksinkertaisesti veny nurkkien puunaamiseen. Loppukaneettina voi kai sanoa, että siivooja hoiti pääasääntöisesti tehtävänsä ihan hyvin, mutta minä taisin olla vähän nirso, ja ehkä salaa ikävöin jo parkettitolun tuoksua? ;)

Millaisia kokemuksia teillä on kotisiivouksesta?

Terveisiä puhtaasta kodista,

/MariaW

Long time, no see.

Voi jestas, viime kerrasta on ikuisuus.

Mistähän sitä aloittaisi?

Uuden karvaisen perheenjäsenen kanssa kävi kurjasti. Jouduin jo parin viikon jälkeen soittamaan kasvattajalle ja kertomaan että meiltä tulisi uikuttava palautuspaketti. Pieni tuhiseva tyyppi sai nimittäin myös perheen isännän tuhisemaan, ja allergialääkäristä haetuista vahvoista tropeista huolimatta oli pakko myöntää häviö ja kiikuttaa pieni touhottaja takaisin kasvattajan luo. Onneksi uusi ja hyvä koti löytyi heti, helpotti vähän. Silmien kutinan tai pienet ihottumat olisi vielä voinut ajatella kestävänsä allergialääkeiden voimalla, mutta hyvää vauhtia puhkemassa ollutta astmaa ei passannut päästää ovenrakoon.

Tunnelma on edelleen aika apea, unelman koirasta saman katon alla saa unohtaa lopullisesti. Toisaalta asiat täytyy myös asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, ja luulen kuitenkin että tästä vastoinkäymisestä päästään yli aika pian. Terveys on kaiken pohja, ja halutessani pääsen kohkaamaan karvaturrien kanssa monen ystäväperheen luona ja koiraharrastetoiminnassa. Life is good, after all.

Ajattelin nyt pitkän blogitauon jälkeen päivitellä tänne kuvia kotoa, sisustusjutuista ja siivoushommista, postausideoita on kertynyt pöytälaatikkoon. Meillä kevään ja syksyn käynyt siivooja irtisanottiin vuodenvaihteessa, se on jo oman tekstinsä mittainen tarina. Harmittaa vähän käydä vannomassa täällä kerta toisensa jälkeen tihentyvää päivitystahtia enemmän tai vähemmän katteetta, mutta minkäs teet. Tällä kertaa en siis edes väitä päivittäväni päivittäin tai viikoittain, mutta tsemppaan parhaani mukaan silti.

Reipasta vuoden alkua, pitäkää nenänpäät lämpiminä!

/Maria W

Jääkaappikunta kasvaa.

Ajattelin vaan tulla kertomaan, että meille muuttaa huomenna sellainen pieni tyyppi! Sillä on ikää 14 viikkoa, neljä tassua, ja tosi monta pientä terävää naskalihammasta. Vuosia jatkunut jahkailu allergiasta ja koirakuumeesta sai päätöksensä, kun allergialääkäri antoi luvan hakea terhakkaan hepun pissimään parketeille ja kaluamaan pöydänkulmia.

Kasvattajalta oli allergialääkärin tuomiota odottelemassa jo valmiiksi pentu, ja äsken sain tietää että voin hakea sen huomisaamuna kotiin. Olen aina ollut eläinrakas, ja ennen M:ää ja typerää allergiaa myös aina ollut jonkin karvaisen otuksen emäntä. Syrän on siis pahasti ollut neljää tassua vajaa, ja tuntuu kerrassaan rikollisen onnelliselta tietää, että huomenna tähän aikaan kiellän pikkuherraa syömästä varpaitani tai syötän pentunappuloita pieneen kitaan (tai raakaravintoa, koulukuntansa kullakin).

Palaan kuvapäivityksen kera viikonloppuna, piti vaan heti pikaisesti saada jakaa kanssanne tämä ilouutinen, life is good!

Riemuiten,

MariaW

Syksyistä.

Viime viikonloppuna sain puuskan siirtää olohuoneessa huonekalujen järjestystä, ja nappasin sohvannurkasta kiinni. Sohva on aiemminkin ollut poikittain tilanjakajana olohuoneessa, ja päätin että haluaisin taas jakaa huoneen selvemmin lukunurkkauksen ja sohvaryhmän kesken. Mitä tummemmiksi syysillat käyvät, sitä enemmän kaipaan nurkkauksia ja kolosia joihin käpertyä viltin ja teekupin kanssa.

Olohuone.

Lukunurkkaus.

Sohvaa siirtäessä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kurkattua myös sen taakse, krhm. Toki imuroidessa ja siivotessa on siirrelty rohjaketta sen verran että imurinvarsi mahtuu sujahtamaan reunoille, mutta sohvan taustakangas on saanut jäädä ihan omiin oloihinsa. Note to self: kurki välillä myös sinne sohvan taakse. Taustakankaaseen oli kasvanut kummallinen pöly-lika-höttö-kerros, joka onneksi lähti kostealla pyyhinällä ja hiukan hysteerisellä homeenpoistosprayn suihkinnalla. Ilmeisesti vieressä hohkaava etanolitakka oli päästellyt vesihöyrynsä sohvan taakse, ja kankaaseen kertynyt pöly yhdistettynä kosteaan ilmaan oli tehnyt tehtävänsä. Yök.

Syksyn tullen kaipaan kotiin värejä. Kaikki liian kirkas tai tekopirteä kuitenkin ärsyttää, tahdon että värimaailmaa sointuu kynttilänvaloon ja portviiniin. Tämän vuoden villitys on ehdottomasti ollut syklaami. Se vaatii menestyäkseen aika viileän lämpötilan, mutta onneksi vanhassa talossa villasukkailmasto on taattu.

Niinpä punaiseen taittavia syklaameja...

... on ilmestynyt...

... vähän joka paikkaan. Vanha mangopuinen yöpöytä haettin kellari kätköistä.

Teen myös aikuistumishistoriaa. Ostin elämäni ensimmäisen pöytäliinan. Lapsena en lainkaan perustanut liinoista joita äiti uskollisesti silitti ja manklasi. Luulen että pöytäliinavastaisuuteni johtui siitä, että naapuriperheen lapsilla ei ollut kotona pöytäliinoja, joten heidän keittiönpöydällään sai maalata ja piirtää astetta sotkuisempien metodien kera. Niinpä vannoin kuusivuotiaan päättäväisyydellä, että kun isona muutan omaan kotiin, en ikinä hanki pöytäliinaa.

Päätös oli enemmän tai vähemmän alitajuisesti pitänyt tähän päivään saakka, eli aika monta vuotta. Nyt keittiön pöytää kuitenkin koristaa pikkuisen bistrohenkinen liina, joka mielestäni sopii kuin nenä päähän lähestyvän talven kanssa. Onko teillä pöytäliinoja, vahakankaita. vai kenties tabletteja keittiön pöydällä?

Korilöytö.

Löysin muutama viikonloppu takaperin lähitienoolla järjestetyiltä maalaismarkkinoilta ihanan korin. Keräilen siihen kirjastosta lainattuja sisustus- ja kotikirjoja, joita voi ohikulkiessa selailla ja ihailla. Päälimmäisenä lojuva kutomiskirja tosin hieman puistattaa, en opi ikinä! Kun kirjastonkirjoja pitää samassa paikkaa, ne on helppo napata mukaan ja palauttaa kaikki kerralla.

Tästä postauksesta tuli varsinainen sillisalaatti, mutta kantavana teemana taisi sittenkin olla pimeästä syksystä selviytyminen. Näkyykö syksy, loska ja pimeys teillä kodin sisustuksessa, vai porskutatteko samalla tyylillä läpi vuodenaikojen?

Mukavaa sunnuntain jatkoa,

MariaW

Kotona.

Ehdin ottaa viikonloppuna vähän kuvia kotoa. Hienosti suunniteltu aikomus ottaa kuvat jo viimeviikolla siivouspäivän jälkeen jäi jonnekkin, niinkuin tässä megaärsyttävässä kiireessä kaikki muukin. Onneksi surkea kamera antaa anteeksi pienet villakoirat. Milloinkohan sitä oppisi kiireestä valittamisen sijasta tekemään asialle jotain?

Olen tainnut aiemminkin mainita, mutta Porvoolaisen herkkukauppa Anton&Anton:in juutikassit ovat ihan korvaamattomia. Ne ovat toimineet tähän asti ainakin läppärilaukkuina, kukkaruukkuina, ruokakasseina, pullokasseina, kirjastolaukkuina, säilytyspaikkana pikkuroinalle... you name it. Pikkulinnut lauloivat että Anton&Anton avaa myös Töölöön, aion ehdottomasti käydä katsastamassa. (Ei, tästä omaehtoisesta mainostamisesta ei valitettavasti maksettu mitään, ei edes pikkuista palaa sitä ihanaa brie-juustoa...)

Tämä kuva on aika epäselvä, mutta siitä ehkä jotenkin käy ilmi huonekorkeus, nurkassa oleva lamppu on melkein minun mittaiseni... välillä olo on kuin tehdashallia sisustaisi.

Ostin vähän hätiköiden Ikean mustan peruslipaston, nyt se ei tunnu löytävän paikkaansa olleenkaa. Pirskale.

Krhm. Digikuvaustaito-opasvinkkejä vastaanotetaan.

 Keittiöstä on ihan hiiskatin vaikea saada siedettäviä kuvia, koska keittiön muoto on käytävämäinen, ja toiselta puolelta otetut kuvat ovat ihan liian lähellä toista laitaa. Pöh. Käytäväkeittiön molemmin puolin on kaappeja, ja niihin on integroitu härveleitä tiski- ja pyykkikoneesta silityslautaan. Vain jääkaappi-pakastin ja uuninluukku ovat näkyvillä.

Rosteritausta on varmasti kuulostanut aiemman asukkaan mielestä loistavalta idealta, mutta yritäppä pitää se edes välillä sen näköisenä ettei jok'ikinien pisara ja roiske loista silmiin. Ei onnistu. Tykkään silti keittiöstä, ja keittiön tasot ovat melko tyhjiä vastapainoksi muulle rönsyilylle keittiössä.

Keittiön toisen sivun päässä on entinen kodinhoitajan ovi, nykyinen sekatavarahylly.

Loput viinilasit ovat turvallisesti kaapinovien takana, mutta nämä oli pakko laittaa avohyllyyn tilanpuutteen vuoksi... näyttää ihan kivalta, mutta pölyn määrä on välillä aika jännä.

Allaolevaa löytöä olen hykerrelyt pitkään. Etsin todella pitkään kohtuuhintaista vanhaa (tai hätätilassa vanhan näköistä) viinipullokoria. Netistä löytyneet maksoivat toistasataa, eikä sisu antanut millään periksi maksaa puolilahosta puusta niin paljoa. Eräästä itähelsinkiläisestä sisustusmyymälästä löytyi vihdoin oikeasti vanha viinikori, parilla kympillä. Sain tosin käyttää pienen tovin mäntysuovan ja veden kanssa, korista löytyi nostalgian lisäksi myös sahanpurua ja kuolleita hämähäkkejä. Nyt se kuitenkin toimittaa virkaansa keittiön nurkassa, ja on ihana! 

Pretty one.

Tästäkin nurkasta on blogissa monta kuvaa. Tällä hetkellä siinä roikkuu palautettavia kirjastokirjoja juutikassissa, ja syksyinen sipuliläjä odottaa keiton tai piirakan tekijää.

Loppukesästä esittelemäni ikkunanpoka etsii paikkaansa, nyt se yrittää asua eteisen lipaston päällä.



Eteinen on pieni ja kompakti. Oli iso urakka löytää naulakko jossa henkarit menevät seinän suuntaisesti, poikittaiset henkarit olisivat blokanneet koko kulkuväylän.



Eteisen sähkökaappi kesätunnelmissa.



Makuuhuone on pienoinen murheenkryyni. Makkarin kattoa on madallettu muuhun asuntoon nähden, ja siellä ei ole ikkunoita, vain lasitiilikaistale olohuoneeseen. Kooltaan se on piskuinen, ja sinne mahtuu juuri ja juuri yöpöytä ja sänky. Lisäksi makuuhuoneessa on talon ulkonurkka, joten siellä on aina tosi kylmä, talvisin hyytävää.



Brrrh, talvea odotellessa.





Huussia on esitelty jo aiemminkin, se(kin) on pieni ja kompakti.

Oikealla on pytty ja vasemmalla suihku, osanette visualisoida ilman kuvia.

Osa kuvista on saattanut vilahtaa jo aiemmin blogissa, mutta ajattelin että vaikkapa kylppärin uudelleenvalokuvaamisen sijasta vastaavan ajan voi käyttää hyvään kahvikupilliseen ja pimenevään syysiltaan.

Muistattehan nauttia ruskasta, se on täällä etelässäkin ihana!

T. MariaW

PS. Haastan kaikki tutut ja tuntemattomat lukijat esittelemään kotinsa tai osan siitä, kotipostauksia saa myös mieluusti linkittää kommenttilaatikkoon niin tiedän käydä ihailemassa niitä. :)







Remppariemua.

Meillä oli kesällä pieni remppavimma. Kerroin jo aiemmin seinien maalausurakasta, joka todella oli urakka isolla U:lla, kukaan ei tahdo nähdä maalisuteja tai teloja hetkeen. Brrh. Pienempänä uudistuksena päivitettiin myös pikkuisen kylppäriä.

Suihkussa oli aiemmin muovinen suihkukaappi jonka asennusvuodeksi arvelen jotain marttiahtisaarenaikaista. Suihkukaapissa oli aika originellit pisarakuvioidut ovet, hyytävä kerros vanhan talon kuumavesiputkista takertunutta keltaista hyhmää ja kunnioitettava kokoelma muita erilaisia mömmökertymiä. Lienee sanomattakin selvää että mitään varsinaista spa-henkeä ei ollut ilmassa...

Häkkyrä purettiin ja syntyneet reiät vesieristettiin. Tilalle asennettiin metallinvärinen suihkutanko, ja rautakaupasta löytyi mahtava suihkuverho. Verhon jekku on siinä että se ei ole lainkaan sellainen suihkuttelijaan takertuva ällötys, vaan kangas näyttää ja tuntuu aivan sisustuskankaalta ja laskeutuu jämäkästi. Jos iskisin nämä verhot olohuoneen ikkunaan, kukaan ei epäilisi että roikottelen suihkuverhoja kammarissa.

Kun koti on nyt jotenkuten kunnossa, olisi kai aika rempata hieman myös maallista majaa. Ehdoton hyi-juttu eli hammaslääkäri on jo hoidettu, hammaskiven poisto odottelee vielä urheaa kärsijäänsa. Pieniä hiljaisia hetkiä on vietetty myös vaatekaapin ääressä, sillä väljissä hellemekoissa vietetyn kesän jälkeen arkivaatteet ovat pienentyneet kummasti, kutistumista on havaittavissa erityisesti housunkauluksen kohdalla...

Suunnitelmissa on palata reippaasti kuntoilurutiineihin, ja yrittää hieman suitsia herkkunälkää. Olen yrittänyt keventää juustonhöyryisiä iltapaloja ja överisokerihumalia, tässä muutama hyväksi todettu kikka:

* Keittiön pöydälle on asemoitu houkuttelevasti iso kulho lempihedelmiä. Kun karkkihimo iskee, omena saattaa auttaa. (Tai sitten ei, mutta tulihan ainakin kokeiltua..)

* Laukussa kulkee mukana kokoajan välipala- tai proteiinipatukka. Se tekee ehkä hitusen helpommaksi karkkihyllyn ohittamisen nälkäisenä.

* Naposteluun kaapissa on sikahintaista mutta tosi hyvää beef jerkyä. Kuivaliha on sopivan maukasta herkkua, ja merkkien sisältä on mahdollista valita vaihtoehtoja joissa ei ole lisättyä sokeria. Rasvaakin on vähänlaisesti, mutta nälkää pitävää ja hauista kartuttavaa proteiinia roppakaupalla. Onko kukaan tehnyt tätä herkkua itse kotona?

* Olen löytänyt pitkästä aikaa papujen ihanuuden. Luulin pitkään olevani niille allerginen, mutta varovaisen testauksen jälkeen tajusin että allergia on kadonnut taivaan tuuliin. Helppo ja herkullinen arkiruoka tulee hyvälaatuisesta jauhelihasta, purkillisesta säilykepapuja naturel- liemessä, lirauksesta ruokakermaa ja maun mukaan chiliä, oliiveja, sipulia tai muita tykötarpeita. Pavut ovat sopivan ruokaisia, eikä kokonaisuus vaadi lainkaan rinnalle riisiä tai perunaa - sopii siis hyvin myös höttöhiilareiden välttelijöille.

* Tumma suklaa. Vanha mutta toimiva vinkki. Tumma suklaa on niin jymäkkää että makeannälkä talttuu parilla palalla. Ja hei, kuinka eleganttia on siemailla kahvia ja syödä hillitysti ja hallitusti pala tummaa suklaata? Aika eleganttia, ainakin jos toisena vaihtoehtona huitaista hetulaan levyllinen maitosuklaata.

Oliko kenenkään muun vaatekaapilla käynyt kutistumiskato kesän jäljiltä?

MariaW

PS. Koska torstai on tällä viikolla siivouspäivä ja perjantai vapaapäivä, yhtälö on niin hyvä että tänne saattaa ilmestyä pitkään suunniteltu kotipostaus. Käykää kurkkimassa!